Aloitteleva hyötypuutarhuri täällä moi! Sain anopilta pari kuukautta sitten kauniin, polvenkorkuisen minitomaatin taimen. Taimi oli kasvatettu rakkaudella, ja minäkin päätin tosissani yrittää pitää sen hengissä. Jos edes yhden tomaatin saisi, niin hyvä.

Tomaatti on siis tuo keskimmäisessä ruukussa oleva, kattoa hipova hujoppi.

Luulen, että tomaattini mielestä tunne on molemminpuolinen ja se on kotiutunut parvekkeellemme oikein hyvin. Anoppini luona samaiset taimet ovat tällä hetkellä ehkä metrin korkuisia, mutta tämä yksilö on hujauttanut vartensa 2,5-metriseksi! Olisin latvonut sitä jo hyvissä ajoin, jos olisin osannut ennustaa tuollaista kasvupyrähdystä.

Kokovertailussa jätti-tomaatti ja sen lilliputti-omistaja. Päälläni on kesämekko, ei yöpaita 😀

Tomaatin kunnollinen tukeminen on tärkeää, joko keppien ja/tai narujen avulla. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei sido naruja liian tiukalle. Itse olen kieputtanut useaan kohtaan varren ympärille paksuhkoa juuttinarua, ja sitonut sen seinällä olevaan amppeliin sekä sen naulaan. Tomaatin juurella on pari alkuvaiheessa laitettua tukikeppiä, mutta ne taitaa olla enää enemmän näön vuoksi.

Kukkia ja nuppuja on paljon! Tai en tiedä kuinka paljon niitä kuuluisi olla, mutta minun mielestäni niitä on paljon. Jos edes suurin osa päätyy kypsäksi tomaatiksi asti, niin jee! Ehkä oikeaan aikaan tehdyllä latvomisella olisi saanut tuuheamman ja enempikukkaisen kasvin, mutta minulle tämä on oikein hyvä.

Lasitetulla parvekkeella yksinään tönöttävän tomaatin ongelma on pölytys. Meidän parvekkeellamme ei juurikaan vieraile näitä kukasta kukkaan suristelevia pölyttäjiä. Mutta lukemani mukaan tämä ongelma hoituu ravistelemalla kasvia. Paras aika on aamupäivisin (enkä yhtään tiedä mihin se perustuu), mutta minä olen herisyttänyt kukkia ja varsia välillä iltaisin kasteluiden välissä. Ensimmäisen kukkatertun ollessa loistossaan en vielä ollut tajunnut tätä, ja sen raakileet ovat lähes olemattomat. En tiedä kasvaako niistä hedelmää nyt ollenkaan. Toisena kukkineessa tertussa on jo neljä kokoajan kasvavaa palleroista!

Nämä minipalleroiset jäävät ehkä tähän epäonnistuneen pölytyksen takia.

Yksi vitsaus tähän rakkaustarinaamme on iskenyt. Kirvat. Argh, miten ärsyttäviä tuholaisia! Olen pari kertaa suihkutellut näitä tunkeilijoita mäntysuopaliuoksella. Paremmalta näyttää jo, mutta tarvittaessa heitän niiden niskaan vielä yhden kerroksen mäntysuopaa.

Yksi luomuvinkki kirvojen torjuntaan sekä samalla tomaatin lannoitukseen on nokkosvesi. Eli kerätään iso kimppu nokkosia, liotetaan niitä huoneenlämpöisessä vedessä 1-5 vrk, riippuen miten ärtsyä tavaraa haluaa. Sitä sitten suihkutetaan kirvoille ja lorautetaan vähän ruukkuunkin. Tuholaistorjunta ja lannoite samassa, ja vielä kokonaan luonnonmukaisesti ilman teollisia kemikaaleja. Loistavaa! Ainut haittapuoli joka minulle tulee mieleen, on haju. Varsinkin pidempään muhittaessa voi liuoksen ominaistuoksu olla aika…messevä. Tulee mieleen lapsuus ja kattilaan unohtuneet kukka-keitokset mummolan pihalla… Jos viimeisin mäntysuopasuihkutus ei tehoa, kylähulluksi leimautumisen uhallakin vedän hanskat käteen ja harvennan lähimetsän nokkospuskat omaan ämpäriini. Raportoin tulokset sitten täällä.

Yksi tärkeä vinkki, jolla runkotomaatin satoa voi parantaa, on lehtihankoihin kasvavien ”varkaiden” poistaminen (kts. kuva alla). Nuo pienet varkaat vievät tomaatin energiaa ja ravinteita, sen sijaan että tomaatti panostaisi hedelmiinsä. Niinpä ne kannattaa nyppiä pois jo ihan pienenä, jotta kasvi saa keskittyä rauhassa tomaattien kypsyttelyyn. Pensas- ja amppelitomaateista näitä varkaita ei nypitä pois, ja kasvun kuuluukin olla rönsyilevämpää.

Tässä eräänä päivänä päädyin jonkun puutarha.sivuston keskustelupalstalle lukemaan vielä lisää tomaatin parveke-kasvatuksesta, ja joku kertoi kasvattaneensa ”varkaan” ensin vähän isommaksi, ja sitten nyppäisseensä pois ja istuttaneensa tämän pistokkaan multaan. Kuulemma kasvattaa juuret ja – tsadaam – uusi tomaatintaimi kasvamassa! Tätä täytyy kokeilla, sillä kirvojen tuhoamien orvokkien entisillä paikoilla olisi hyvin tilaa.

Saa nähdä miltä se ensimmäinen kypsä tomaatti maistuu. Toivottavasti hyvältä ja makealta, eikä pieneltä ja älyttömän kitkerältä niinkuin muutama vuosi sitten kokeilemani amppelimansikka. Mansikka ja minä ei oltu kavereita, mutta tomaatin suhteen näyttäisi paljon paremmalta. En malttaisi odottaa!

Pian varmaan latvon kasvin, jotta se saa rauhassa keskittyä pituuskasvun sijaan tomaattien kypsyttelyyn. Eikä pituuskasvuun olisi enää tilaakaan, pian ottaa katto vastaan. Jos käy niin hyvin, että tomaatti tuottaa satoa vielä syksyllä ilmojen kylmettyä, voi kasvin nostaa sisälle kypsyttelemään viimeisetkin herkut. Jos se ei onnistu (niinkuin meillä ei varmaan onnistu ihan kasvin koon takia), voi viimeiset vihreät tomaatinraakileet nostaa keittiön pöydälle kypsymään. Pitäisi kuulemma toimia.

Pro-vinkki: ylimääräisiä lehtiä voi poistaa auringonvalon tieltä, jotta tomaatit kypsyvät paremmin.

Tomaatti on varsinainen juoppo, ja sitä pitää kastella paljon. Minun tomaattini kasvaa kesäkukkamullassa umpinaisessa ruukussa, jossa on pohjalla salaojituksena soraa. Joskus pelottaa, että kastelen sitä liikaa, mutta ainakaan vielä siitä ei näy merkkejä. Pro-vinkki: tomaatti on erittäin kylmänarka, joten älä kastele sitä jääkylmällä vedellä.

Paleltumista kannattaa varoa myös alkukesästä, kun tomaanin tainta ollaan siirtämässä ulos/parvekkeelle. Itsehän sain tämän taimen jo hyvin kasvaneena, joten kylvöstä ja istutuksesta ei ole sen tarkempaa kokemusta. Mutta varsinkin suoraan ulos istutettaessa tainta kannattaa varovasti karaistaa ulkoilmaan, pitämällä sitä aluksi vain pari tuntia kerrallaan ulkona ja siitä pikkuhiljaa pidentää ulkoiluaikaa. Meidän lasitetulla eteläparvekkeella on sen verran hyvä kasvihuone-ilmasto, ettei kylmyyttä ole tarvinnut pelätä.

Jos tämä kokemus säilyy näin hyvänä syksyyn asti, ja oikeasti saadaan satoakin, aion kokeilla tomaatin kasvattamista itse siemenestä lähtien. Ja siemeniäkään ei tarvitse ostaa, vaan pro-viljelijät ottavat (kirsikka)tomaatista siemeniä talteen, pesevät, liottavat ja iskevät multaan.

Pysykää kanavalla, raportoin elokuun puolella miten minun tomaattini käy!