Ladataan...

On pakko palata vielä ihanaan teini-ikään ja sen tuomiin haasteisiin! Viime viikolla kirjoittelin sösssömössöstä ja pöytäkeskusteluista ja jäin miettimään nuoruutta. Kyllä vielä pitäisi olla kirkkaana mielessä omatkin metkut ja kaikki ei kestä edes päivän valoa. Minä olin kuitenkin vielä suht kiltti nuori huom! Painotus sanalla suht ja riippuu keneltä kysytään. Äiti varmaan sanoisi että aivan kauhu kakara!

Kyllä se vanhempia vastaan tuleva kapina kuuluu asiaan, ollaanhan ison muutoksen edessä matkalla aikuisuuteen. Minä en silti aina meinaa jaksaa teinin kanssa vääntää, kun pienistäkin asioista tulee hirveä härdelli ja sit mietin jälkeen päin mikä nyt tuli?! Minusta itsestäni tuntuu, kun suutun, että minä olen tehnyt jotain väärää. Mikä menee pieleen, millai rakas lapseni saa käännettyä rangaistuksensa niin, että minä kärsin huonosta omasta tunnosta ja kipuilen huonon olon kanssa en ymmärrä. Taito on hyppysissä osaa vedellä äitiä oikeista naruista. Keneltä lie oppinut?:-)

Millai murkun saa ilman keskustelua, joka johtaa yleensä hirveään huutoon tekemään kotona jotai? Edes perus juttuja kotihommia. Minä olen kuitenkin sellainen äiti, että minä vaadin tekemään kotitöitä ja vielä ilman palkkaa. Tylsää varmasti, mut joskus vielä kiittää, että on jotain eväitä äiti maailmalle tuonut. Hän on kuitenkin oikein perus laiska teinipoika. Välillä mietin, että millaiselta hänen oma kotinsa mahtaa näyttää, kun maailmalle lähtee, kun välillä tuntuu, että roskiskin on liian kaukana. Olenko minä kenties passannut hänet "pilalle" voi olla mut kyllä elämä varmasti opettaa, jos äiti ei ole onnistunut.

Välillä hauskoja sanomisia myös teinin suusta löytyy, ehkä vahingossa mutta kuitenkin kännykkää teini, taas haaveilee mutta turhaan, kun ei itse ole valmis laittaa siihen hankintaan mitään, kun kuulemma NHL16 on niin tärkeä, että kaikki säästöt siihen!

Sanomisiin: Istuimme sohvalla ihan rauhassa, teini myös siinä meidän kanssa. Yhtäkkiä hän tokasee, että on hyvä, että kännykästä loppuu akku, kun on kuullut, että tämä on hyvä. Hei , joskus niin olikin ja sanottiin, kun ostettiin uusi känny ja sitä noudatettiin! Aika koomista se oli kuitenkin teinin suusta, kun kännykkään ei saa oikein koskaan yhteyttä, Aina kuulemma akku loppu! Onneksi meillä on lapsemme ja meidän ongelmamme! Rakastakaa aina lapsianne ne on kuitenkin niin pikkasen aikaa lapsia!!!! Muistakaa myös ymmärtää murkkujanne!!!!