Kotiasiat kuntoon

Vaikka nyt asummekin ensimmäistä kertaa A:n kanssa samalla paikkakunnalle, meillä ei kuitenkaan ole yhteistä kotia. Minä asun pienessä kerrostalo kaksiossa muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, kun taas A asuu noin 20 kilometrin päässä kaupungista, pienellä idyllisellä taajama-alueella, ihanassa vanhassa pientalossa. Olenkin hieman kateellinen hänen asunnostaan, sillä se on todella tilava ja asuinalue, jossa hän asuu, on todella rauhallinen. Lisäksi hänellä on käytössään isot huoneet sekä valtava vaatehuone, kun taas minä kärsin jatkuvasti tilan ahtaudesta. Vaikka minulla on kotoani lyhyt matka kaikkialle ja aivan kotini vierestä lähtevät todella ihanat lenkkimaastot, olen kuitenki huomannut viihtyväni enemmän A:n luona.

Minun kotimaisemat vs. A:n kotimaisemat

Kun A muutti kolme viikkoa sitten paikkakunnalle, meiltä kysyttiin useaan kertaan, että miksi me emme muuta saman katon alle. Tähän on itse asiassa useampikin syy. Ensiksi, minulla on määräaikainen vuokrasopimus. Olen siis velvoitettu asumaan tässä asunnossa vähintään ensi kesään saakka. Lisäksi tämä minun asuntoni on aivan liian pieni kahdelle ihmiselle, joten A:n muutto tähän ei käynyt meillä edes mielessäkään. Koska minä teen työtäni kotoa käsin, tarvitsen myös ajoittain todella hiljaista tilaa, joten oma työhuone olisi yhteisessä kodissamme aivan välttämätön. Tämä tarkoittaisi, että meidän kodin tulisi olla vähintään kolmio. Mutta ehkä se suurin syy, joka pitää meidät vielä eri osoitteissa, on Kela. Yllättäen. Eläkeläisten tulot kun eivät tiettävästi ole mitenkään erityisen suuret. Ja Kelan mielestä, minä taas olen aivan liian hyvätuloinen, jotta toinen osapuoli voisi saada omia tukiaan. Eli toisin sanoen, jos asuisimme saman katon alla, olisimme aikalailla pelkästään vain minun tulojeni varassa. Tässä kohti en voi muuta kun nauraa, sillä minä en todellakaan ole niin hyvätuloinen, että voisin omilla tuloillani kustantaa kahden aikuisen ihmisen menot.

A:n koti

Mutta me emme ole kuitenkaan luopuneet toivosta, vaan ajatuksena on, että ensi vuonna asuminen yhteisessä kodissa on mahdollista. Mutta kuinka yhdistää kahden hyvin erilaisen persoonan tyylit yhteen ja löytää sopiva yhteinen koti. Me molemmat olemme A:n kanssa sitä mieltä, että meidän yhteisessä asunnossa tulee ehdottamasti olla oma piha. Eli ei kerrostaloasuntoa. Me molemmat arvostamme myös rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa, joten voisin kuvitella meidän muuttaman hyvinkin samantyyliselle alueelle, jossa A nykyään asuu. Tai miksipä ei juuri sinne, sillä siellä on kaikki tarvittava saatavilla ja kaupungin keskustaan ei ole kuin vain kahdenkymmenen minuutin ajomatka. Me molemmat emme nimittäin kaipaa enää kaupungin ihmismassoja ja hälinää.

Minun Ikea-koti

Mutta suurimmaksi ongelmaksi meille muodostuukin sitten se sisustus. Minun kotini on niin sanottu Ikea -koti, kuten muutama ystäväni sitä siksi sanookin. Minun sisustuksessani on vaaleita hillittyjä sävyjä, selkeitä linjoja, yksinkertaisuutta, hieman luontoaihetta sekä paljon Ikeaa. A:n kodissa hallitsevat värit, käytännöllisyys sekä hänen elävä persoonallisuus. Hän ei entisen työhistoriansa puolesta arvosta Ikean huonekaluja, vaan hän mielummin suunnittelisi ja toteuttaisi ne itse. Minä inhoan erilaisia johtoviidakoita, joita hänen kotoaan totisesti löytyy todella paljon. A on tavaroiden suhteen hyvin minimalistinen, hän ei koe tarvitsevansa mitään ylimääräistä. Minulla taas tuntuu kaapit ja lipastot pursuavan mitä erilaisempia tavaroita, joita tuskin olen edes pahemmin käyttänyt. Joten kuinka löytääkin yhteinen sopiva keskitie, kun yhdistetään kaksi täysin erilaista maailmaa. Sen ei voi kun vain aika näyttää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *