Ennenaikainen rakkaudentunnustus

Tapailua on jatkunut kolmisen kuukautta. Viestitellään, hengaillaan, harrastetaan nykyään seksiäkin. Mies puhuu minusta tyttöystävänään ja haluaisi kulkea käsi kädessä ja viettää kaikki yöt yhdessä. Julkiset hellyydenosoitukset ovat minulle nounou ja kutsun miestä tanskalaiseksi, kun en oikein ole parempaakaan nimitystä keksinyt.

Tiesin tämän olevan tulossa, olin jo kuullut monesti kuinka hän rakastaa jotain ominaisuuttani, rakastaa kun teen jotain, kuinka todella pitää minusta. Englanniksi nuo sanat eivät kuulosta niin vakavilta kuin suomeksi. Pari päivää sitten se sitten paukahti pöytään: I love you. Tuli kirjoitettuna ja ääniviestinä, enkä voinut vastata muuta kuin etten tiedä mitä sanoa. En tiennyt. Olisin mieluusti sanonut samat sanat, mutta silloin olisin valehdellut. On selvää, että pidän miehestä, enhän muuten viettäisi aikaani hänen kanssaan, jatkaisi tutustumista tai kertoisi syvimpiä salaisuuksiani hänelle.

Nyt sitä ei saa enää pois pöydältä. Minä tiedän että mies rakastaa ja mies tietää että minä en. Vaikea sanoa kumman tilanne on epämukavampi. Minä olen nyt kylmäsydäminen julmuri ja mies rakastunut reppana, joka ei saa haluamaansa vastakaikua.

Kaikki aiemmat suhteeni ovat olleet tulisempia, jalat alta -tyyppisiä ja olen pääsääntöisesti ollut varmaan se ensimmäinen rakkauden tunnustaja. Sanomattakin on selvää, että nuo tuliset suhteet ovat kärähtäneet karrelle keskimäärin 1,5 vuodessa ja olen rakkauden huumassani ja surkeassa pahoihin poikiin erikoistuneessa miesmaussani tullut lukemattomin eri tavoin hyväksikäytetyksi ja kaltoinkohdelluksi. Tämä nykyinen tapailu muistuttaa jotenkin järjestettyä avioliittoa ja on edennyt siveellisestä tutustumisesta kuukausien myötä intiimiin suuntaan vasta muutama viikko sitten. Miten voi sanoa rakastavansa jos suhde on ollut fyysinen vasta muutaman viikon ajan? Tämä ei todellakaan perustu seksille kuten niin monet aiemmat suhteeni ja olen täysin hämilläni tällaisesta itselleni ihan vieraasta tavasta edetä ihmissuhteessa. Kaiken lisäksi mies on hirvittävän kiltti, kärsivällinen ja kiinnostunut, miestyyppiä jonka olen kiertänyt tylsänä kaukaa koko ikäni. Olenko onnistunut irrottautumaan surkeasta suhdekaavastani ja löytämään jotain arvokasta? Voiko rakkaus vielä syttyä vai onko peli jo menetetty?

Kommentit (1)
  1. Vau, tämä voisi olla omalta näppäimistöltäni. Tein oman valintani jo, mutta jään seuraamaan mielenkiinnolla, mihin sinun matkasi kuljettaa. Pidä meidät ajantasalla!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *