Eroon tavarasta

Kun elämäni on käymistilassa ja täynnä surua, hävitän kaiken vanhan. Yleensä ahdistukseni kohdistuu tavaraan, mutta tällä kertaa saivat lähteä myös ällöttävät liikaa nähneet hiukseni monen muun vanhasta muistuttavan lisäksi.

Kun avioliittoni veteli viimeisiään viitisen vuotta sitten, kävin kuukausikaupalla läpi ison talomme tavaroita kaappi kerrallaan ja heitin menemään ja kierrätykseen tarpeellista ja tarpeetonta oikein urakalla. Kun sitten tuli aika jättää tuo unelmatalo, pakkasin pakettiautollisen tavaraa ja jätin loput taakseni. Järjestelin nuo huolella valikoimani tavarat yksiööni ja muuttopäivän iltana pikku kotini oli valmis, taulutkin seinällä.

Pari vuotta sitten muutin sittemmin katastrofiksi osoittautuneiden taloudellisten järjestelyjen kannustamana petosmiehen pikkuiseen luukkuun ja myin asuntoni. Petosmies rakastaa tavaraa ja on tumpannut ahtaan luukkumme täyteen roinaa. Tavaran määrä ahdistaa ihan hirveästi ja ratkaisuna tähän olen heittänyt omani menemään. Kaksi vuotta olen kantanut omia tavaroitani keräyslaatikkoon samalla kun petosmiehen toteutetut mieliteot ovat täyttäneet tyhjentyneen tilan. Voin fyysisesti pahoin vaikeasti siivottavassa haisevassa paskaläävässä menneistä tapahtumista ja yleisestä ankeudesta muistuttavien sekalaisten tavaroiden keskellä. Täällä on vaikea hengittää ja makaan suurimman osan ajasta lamaantuneena lattialla.

Käyn nyt pois muuton lähestyessä läpi vähiä tavaroitani ja katkaisen siteet viimeisiinkin rakkaudella muinoin hankittuihin tai perittyihin huonekaluihin. En jätä itselleni mitään muuta kuin pari lamppua, tikasjakkaran ja vieraspatjan siltä varalta, että jostain syystä palaankin maitojunalla kotiin. En halua mukaani petosmiehen hajuista futonia, superlonpatja riittää. Irtotavara mahtuu muutamaan laatikkoon kaverin varastoon ja päätän niiden kohtalosta, kun talven agendani joskus marraskuussa selviää.

Ajattelen nyt, että tämä viisi vuotta jatkunut tavaran vähentäminen on tähdännyt tähän. Universumi on ajanut minua lähtemään ja komentanut keventämään painolastia, jotta voisin saada jotain uutta tilalle. Vielä viimeinen rutistus niin olen vapaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *