Määritelläänkö queer-identiteetti sorron kautta ja kuka saa kuulua sateenkaariyhteisöön? / Is Queer Identity Measured in Value via Oppression Olympics?

[In English below]

Pride-viikon alkaessa olen pohtinut omaa suhdettani sateenkaariyhteisöön ja paikkaani siinä. Päällimmäinen ajatukseni liittyy siihen, kuka saa sanoa tai kokea kuuluvansa yhteisöön.

Huolimatta siitä, etten ole hetero, olen kyseenalaistanut paikkani sateenkaari-ihmisten joukossa. Koska en ole osannut määritellä identiteettiäni, olen monesti pohtinut, onko minulla oikeus sanoa kuuluvani yhteisöön. Olen ajattelun, etten ole ‘tarpeeksi queer’, koska olen ‘straight passing’ (minua oletetaan lähes aina heteroksi), ja kohtaamani syrjintä on ollut vähäistä. Tämä on johtanut omien kokemusten ja identiteetin kyseenalaistamiseen ja vähättelyyn.

Uskon tämän liittyvän osittain siihen, että sateenkaariyhteisö nähdään edelleen yhtenä isona, homogeenisena massana. Niin kuin asioihin yleensä, tähänkin liittyy nyansseja. Jos yhteisön moninaisuus ja ihmisten erilaiset kokemukset tunnustettaisiin, olisi helpompaa kokea kuuluvansa joukkoon. Kenenkään ei tulisi tuntea olevansa huonompi tai vähemmän tervetullut kokemustensa takia.

Toisaalta ajattelen, että queer-identiteetti määritellään liian usein ihmisten kokeman sorron kautta. Tämä on mielestäni yksinkertaistavaa ja epäinhimillistävää. Me sateenkaari-ihmiset emme ole pelkästään sorron kohteita, jotka voisi niputtaa yhteen kategoriaan. Olemme jokainen yksilöitä erilaisine kokemuksinemme ja identiteetteinemme, jotka ovat olemassa ja valideja sorrosta tai sortamattomuudesta riippumatta. Syrjimättömyyden pitäisi olla normi, ei syy huonoon omaantuntoon. Jos annamme syrjinnän määritellä identiteettimme, asetamme ns. normin (cis-hetero) vertailukohdaksi ja jälleen keskiöön. Näin tulemme toiseuttaneeksi kaiken, mikä jää normin ulkopuolelle.

Jotkut kokevat tärkeäksi käyttää erilaisia sateenkaarisanastoon liittyviä termejä määritellessään itseään, sillä niiden kautta voidaan kuvailla ja löytää samaistumispintaa omille tunteille. Monille on helpotus huomata, ettei ole yksin omien kokemustensa kanssa, ja että on olemassa sanoja kuvaamaan omaa identiteettiä ja itseä. On kuitenkin hyvä muistaa, että erilaiset termit eivät ole täydellisiä representaatioita ihmisistä. Omalla kohdallani koen, että tarve määritellä seksuaalisuuttani tulee lähinnä ulkopuolelta eikä omasta tahdostani. Koen seksuaalista suuntautumista kuvaavat termit lähinnä rajoittavina, en vapauttavina. Yritänkin oppia ajattelemaan, että on ihan ok, jos omaa kokemusta täydellisesti vastaavaa termiä ei löydy. Toivon, ettei tällaista painetta määrittelyyn tulisi myöskään yhteiskunnalta.

On luonnollista, että haluamme lokeroita ja sanoittaa asioita ymmärtääksemme maailmaa. Se voi kuitenkin olla poissulkevaa ja toiseuttavaa. Älä siis vaadi ihmisiä määrittelemään itseään, vaan pyri kohtaamaan jokainen ihmisenä. Jos joku sen sijaan tuo itse esiin sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa kunnioita henkilön määrittelyä, hänen käyttämiään termejä sekä pronomineja. Älä lähde kyseenalaistamaan tai väittelemään.

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

//

At the beginning of Pride Week, I have been reflecting on my relation to and place in the LGBTIQ+ community. My main conceit has been linked to the question of who gets the right to say they belong to it.

Despite of not being heterosexual I have questioned my place among queer people. Because I have not been able to define my identity I have been pondering on whether I have a right to say I belong to the community. I have been thinking that I’m not ‘queer enough’ because I’m straight passing and I have not experienced as much discrimination as other LGBTIQ+ people. This has led to me questioning and dismissing my experiences and identity.

I think this is partly due to the fact that the rainbow community is still largely seen as one big, homogeneous group. And as always, things are more nuanced. If diversity and people’s different experiences were recognized, it would be easier to feel like one belongs to the community.

On the other hand, I feel like queer identity is too often defined by oppression that is seen as a measure of queerness. In my opinion this is simplifying and dehumanizing. We queer people are not just subjects to oppression that can be put into one single category. We are all individuals with differing experiences and identities that exist and are valid whether or not there is oppression. By letting discrimination define our identity we once again central the norm (cis-hetero). Hence, we other everything that exists outside of the norm. Also, respecting and not discriminating against queer people should be the norm and not a reason for queer people to feel less queer and bad about themselves.

Some feel like it is important to use rainbow vocabulary as they label themselves. It allows them to describe their experiences and associate themselves with a certain group of people. It can be revealing to realize that there are other people with similar experiences and words that describe one’s identity and self. In my case, I feel like the need to define my sexuality comes from outside rather than of my own will. I find terms describing sexual orientation rather restrictive, not liberating. I am working on learning to accept that it is OK to not find a label that describes me perfectly. I also wish there was no pressure from the society to define oneself.

It is natural to want to categorize things as it helps us to understand the world. However, categorizing can be exclusive and othering. Therefore, do not ask people to define their gender or sexual orientation but rather aim to encounter each person as a human. However, if somebody communicates their gender or sexual orientation, respect that person’s definition as well as the labels and pronouns they use. Do not question or debate.

What are your thoughts on this?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *