Sanoiko joku F-sanan?

Käytin lauantai-iltani väitellen feminismistä erään miespuolisen ystäväni kanssa Facebookissa. Keskustelu käynnistyi harmittomalla kysymyksellä ’mitä puuhaat?’. Vastasin olevani perustamassa blogia ja tuskailevani ensimmäisen postauksen kanssa. Ystäväni jatkoi kysyen blogini aihetta ja kerroin sen käsittelevän politiikkaa, feminismiä ja muuta yhteiskunnallista höpinää. Seuraavaksi näytölleni pamahti kysymys: ‘minkälaista sun feminismi on?’. Vedin henkeä. Laitoin kännykän syrjään ja siirryin koneelle kirjoittamaan lyhyehkön romaanin mittaista polveilevaa vastausta siitä, mitä feminismi minulle merkitsee, ja miksi käytän itsestäni sanaa feministi.

Monet pidättäytyvät kutsumasta itseään feministeiksi perustellen että sana aiheuttaa negatiivisia konnotaatioita. Mielestäni on tärkeää puhua feminismistä siitäkin huolimatta (ja siitä johtuen!). Feminismiä on monenlaista ja käsitteen määritteleminen on vaikeaa. Minulle feminismi merkitsee sitä, että jokaisella on mahdollisuus elää haluamansa kaltaista elämää riippumatta sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, toimintakyvystä tai muusta ominaisuudesta. Feminismi on pyrkimystä yhdenvertaisuuteen. On surullista, että feminismin saavat määritellä ne, jotka eivät laita tikkua ristiin tasa-arvotilanteen parantamiseksi, kapean sukupuolijaottelun purkamiseksi tai esimerkiksi transfobian kitkemiseksi.

On ehdotettu, että feminismi korvattaisiin esimerkiksi humanismilla tai puhumalla yleisesti tasa-arvosta. Kunnioitan jokaisen oikeutta määritellä tai olla määrittelemättä itsensä, mutta on surkeaa, miten huono kaiku feminismi-sanalla on. Pelkkää tasa-arvo-sanaa käytettäessä unohdetaan, että sukupuoli on yksi suurimmista epätasa-arvoa aiheuttavista tekijöistä. Itsensä määrittely feministiksi sen sijaan osoittaa, että on tietoinen sukupuolittuneista valtarakenteista. Siitä, että jotkut ovat historiallisesti olleet ja ovat yhä edelleen syrjittyjä sukupuolensa takia. Feminismi-sanan kieltäminen on välinpitämättömyyttä; sen kieltämistä, että nimenomaan sukupuoli aiheuttaa epätasa-arvoa.

Feministien leimaaminen miesvihaajiksi ja naisten ylivallan kannattajiksi on tahallista väärinymmärtämistä. Feministit pyrkivät yhdenvertaisuuteen ja koko yhdenvertaisuuden idea on, että se on sama kaikille. Myös miehet kärsivät sukupuolirooleista ja hyötyvät feminismistä. Miehisyyden määritelmä yhteiskunnassamme on kapea ja tapa, jolla kasvatamme pojat, tekee heille karhunpalveluksen. Feministinä olen aidosti huolissani esimerkiksi poikien huonosta lukutaidosta tai nuorten miesten korkeista itsemurhaluvuista. On huomionhakuista ja hyödytöntä väittää, että feministit unohtaisivat miehet. Valitus vie keskustelun pois raiteiltaan ja huomio kohdistuu jälleen kerran miehiin.

Myönnän, ettei feminismi ole ongelmatonta. Feminismi, joka keskittyy ajamaan vain länsimaisten keskiluokkaisten naisten oikeuksia, ei ole riittävää feminismiä. Feminismi, joka ei puutu valkoiseen ylivaltaan, ableismiin tai transfobiaan ei ole riittävää feminismiä. Tarkasteltaessa feminismin historiaa käy kuitenkin selväksi, ettei mitään sen ajamista tavoitteista ole saavutettu täysin, vaan feminismiä tarvitaan edelleen. Keskustelu kotitöiden jakamisesta, koti-isien oikeuksista sekä seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Intersektionaalisessa feminismissä huomio kiinnittyy ihmisten etuoikeuksiin. Feminismi ei ole enää vain sukupuolikysymys vaan se ottaa huomioon esimerkiksi etnisyyden, luokan ja vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän.

Tämä blogi syntyi siis tarpeesta jakaa ajatuksiani itselleni tärkeistä aiheista sekä purkaa alati kasvavaa maailmantuskaa. Toivon, että kirjoitukseni herättävät teissäkin jotain.

puheenaiheet tasa-arvo uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan
Kommentit (2)
  1. Minä olen ajatellut, että feminismi liittyy nimenomaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon. En ajattelisi, että valkoisten etuoikeutettu asema tai transoikeudet liittyisivät mitenkään feminismiin. Tykkään tasa-arvosta sanana, minusta se ei häivytä sukupuolten tasa-arvoa pois. Ennemmin sukupuolten tasa-arvo tulee hyvin vahvana mieleen tuosta tasa-arvosta, jopa helposti vahvempana kuin muut saman termin alle menevät asiat.

    1. Oona Varinowski
      3.7.2019, 21:18

      Kiitos kommentista! Sukupuolten tasa-arvossa on epäilemättä paljon parannettavaa ja on tärkeää, että feministinen työ sillä saralla jatkuu. On kuitenkin muistettava, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja myös muiden kuin cissukupuolisten oikeudet on taattava. Sukupuolta ei myöskään voi erottaa muista epätasa-arvoa aiheuttavista ja ylläpitävistä rakenteista. Ei ole sattumaa, että kun feminismi on nähty ainoastaan naisasialiikkeenä, ääneen ovat päässeet lähinnä länsimaalaiset, valkoiset cisnaiset. Sukupuoleen, ihonväriin, varallisuuteen, kansalaisuuteen ja toimintakykyyn liittyvät valtarakenteet ovat yhteydessä toisiinsa ja ylläpitävät toisiaan. Tämän takia myös feministisen liikkeen on laajennuttava ja tehtävä näkyväksi sitä sortoa ja rakenteita, jotka vaientavat tietyt ihmisryhmät.

      Mielestäni tasa-arvo on sanana hieman mitäänsanomaton ja puheet tasa-arvosta jäävät usein ympäripyöreälle tasolle. Se, käyttääkö mieluumin sanaa tasa-arvo vai feminismi on tietysti myös makuasia ja tärkeintä olisi, että keskityttäisiin siihen, miten yhdenvertaisuutta käytännössä voidaan edistää.

      Intersektionaalisuus määrittää paljon sitä, miten itse näen feminismin ja se on aihe, josta haluan kirjoittaa myös jatkossa. Toivottavasti jäät lukemaan blogiani niin saan tuotua vielä paremmin esiin ajatuksiani 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *