Goottilaisen kirjallisuuden klassikko: Frankenstein

Halloween lähestyy! Illat synkkenevät lokakuun edetessä ja samoin käy näköjään kirjavalinnoilleni. Tartuin viime viikonloppuna erääseen lukemattomaan klassikkoon, nimittäin Mary Shelleyn Frankensteiniin, joka on alunperin julkaistu vuonna 1818. Yli kaksisataa vuotta sitten!

Vanhojen kirjojen äärellä on aina jotenkin jännä fiilis. Yritän yleensä kuvitella, minkälaisen vastaanoton kirja on aikalaisiltaan saanut ja miltä sitä on tuntunut lukea silloin. Mary Shelley oli teoksen kirjoittaessaan vain 18-vuotias. Aikamoista! Itsehän kirjoittelin 18-vuotiaana vapaaehtoisesti lähinnä tekstiviestejä.

Mikä kirja?

Tiesitkö, että tämä klassikkokirja sai tavallaan alkunsa vedonlyönnistä? Mary Shelley löi Lordi Byronin ja rakkaansa Percy Shelleyn kanssa vetoa siitä, kuka onnistuisi kirjoittamaan kauhistuttavimman kirjan. Goottilaisen kirjallisuuden keskeisiä ominaisuuksia on yliluonnollisten asioiden, kuten hirviöiden kuvaus. 1700-1800-lukujen taitteessa goottilainen kirjallisuus oli varsin suosittua.

Tarinassa nuori Frankenstein (joka vastoin käsityksiäni ei ole siis se hirviö, vaan hänen luojansa) kiinnostuu jo varhain luonnonfilosofiasta, ihmisen fysiologiasta, kuolemasta ja elämästä ja jo tuolloin harhaoppisiksi todetuista opeista. Hänen uransa huipentuu siihen hetkeen, kun hän luo tämän yli kaksimetrisen, ihmistä muistuttavan, mutta kauhistuttavan olennon ja järkyttyy omasta luomuksestaan niin, että pakenee hetkellisesti paikalta. Hirviö katoaa ja kestää tovin, ennen kuin heidän polkunsa kohtaavat uudelleen.

Eräänä synkkänä marraskuun yönä näin uurastusteni tuloksen valmiina silmieni edessä. Lähes tuskallisen levottomuuden vallassa kokosin ympärilleni tarpeelliset välineet ja sytytin elämän kipinän jalkoseni juuressa elottomana makaavaan ruumiiseen.

Oivalluksia

Vaikka olen aina tiennyt tarinan Frankensteinin hirviöstä, olivat tarinan yksityiskohdat kuitenkin minulle melko tuntemattomat. Yllätyin, että kävin läpi hyvin monenlaisia tunteita kirjan lukuprosessin aikana. Tämä yliluonnollinen tarina Frankensteinin luomasta olennosta suorastaan kosketti. Pystyin tuntemaan kummankin osapuolen tuskan.

Erityisesti kirjasta jäi mieleen se kohta, jossa Frankenstein kohtaa uudelleen luomansa olennon ja kuulee sen siihenastisen tarinan. Tuo kauhean olennon kasvutarina ainutlaatuisesta luomuksesta ihmisistä välittävään, avuliaaseen piileskelijään ja lopulta hirmutekojen tekijäksi tuodaan oivallisesti hirviön itsensä kertomana. Kaikki empatia ja sympatia on hänen puolellaan ja hirviön kokema yksinäisyys sekä ikuinen erillisyys muista olennoista jää kalvamaan sieluani pidemmäksi aikaa.

Yllätyin siitä, miten moniin syvällisiin pohdintoihin ajauduin kirjaa lukiessani. Mitä on oikeastaan ihmisyys ja ihmisenä oleminen? Kenellä on vastuu uusien keksintöjen epäonnistumisista? Onko ihmisen moraalisesti sallittua leikkiä jumalaa, joko kirjan tapaan luomalla uusia olentoja, kloonaamalla tai vaikka eutanasialla? Nykypäivänäkin ihminen pyrkii tekemään sitä, mitä Frankenstein teki: luomaan uusia keksintöjä ihmiselämän helpotukseksi tai silkasta uteliaisuudesta. Keksintöjä, joiden lopputulosta ei voida etukäteen nähdä eikä ennustaa seurauksia. Frankensteinin hirviö 2000-luvulla saattaisi hyvinkin olla tekoäly tai robotit.

Koen, että yksi kirjan tärkeistä viesteistä on se, että kukaan ei ole syntyessään paha. Frankensteinin luoma olento on itse asiassa hyvinkin empaattinen ja rakastava, oppimisesta innostuva ja maailmaa ihaillen katsova hahmo. Hänen kohtaamansa huono kohtelu, loppumaton yksinäisyys ja kurjat tapahtumat saavat hänet katkeroitumaan ja vie pahuuden tielle.

Milloin ja kenelle?

Jos odotat aidosti pelottavaa kauhutarinaa, joudut todennäköisesti pettymään. Mutta äärimmäisen kiehtova klassikko tämä on ja lukukokemukseni oli hyvin positiivinen. Näin Halloweeninkin lähestyessä suosittelen siis tarttumaan Frankensteinin tarinaan. Vaikka teos on vanha, siitä saa silti irti kiinnostavia merkityksiä nykypäivään peilaten. Frankenstein on helppolukuinen ja luin sen itse päivässä, eli aikaakaan tämä ei juurikaan sinulta vie.

Psst. Hesari on aikoinaan kirjoittanut Frankensteinista hyvin kiintoisan artikkelin, lue se täältä, jos sinua kiinnostaa kirjan syvemmät merkitykset.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *