Oodi kaunokirjallisuudelle

Olen tänään ajatellut, että nyt korona-aikaan on oikeasti hyvä hetki tutkailla niitä oman elämän perusjuttuja. Erityisesti haluan tutkailla ja – mikä tärkeintä – lisätä omaan arkeen ja elämään niitä juttuja, joista nautin niiden itsensä vuoksi.

Otan esimerkiksi lukemisen. En varmasti lukisi tällä hetkellä näin paljon, jos ei olisi koronan mukanaan tuomia rajoituksia olla menemättä vaikkapa uuden kotikaupunkini nähtävyyksiin ja rientoihin. Tämä tunne on sydäntätykyttävän ihana, kun olen ikään kuin uudelleen löytänyt lukemisen ja sen vielä tuntemattomaan kirjaan uppoutumisen riemun. Siitä en halua luopua koronan jälkeenkään. Lukeminen on kohdallani aivan perusasioita, sillä olen lapsesta asti uppoutunut kansien väliin. Silti olen viime päivinä hätkähtänyt miten kauaksi voi perusasioista kadota arjen tiimellyksessä.

Olen viimeisen parin vuoden aikana kyllä lukenut kohtuullisesti kirjoja, mutta lähinnä faktaa. En ole kaivannutkaan kaunokirjallisuutta elämääni vuosiin, mikä on tänään ajateltuna suorastaan järkyttävää. Romaanit eivät ehkä ole tositarinoita ja täynnä faktatietoa, mutta niistä voi ammentaa niin paljon. Niiden avulla voi elää toisia elämiä, aina uudelleen ja uudelleen, ja sellaisina aikakausina ja sellaisissa paikoissa, joita ei ole nähnyt eikä tule näkemään. Muistan lukeneeni, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa empatiakykyä, eli kykyä asettua toisen saappaisiin. Puhumattakaan siitä, miten paljon mielikuvitus ja kielelliset taidot sekä sanavarasto kehittyvät lukemalla.

Faktakirjoja on toki oivaltavaa lukea, niistä oppii valtavasti maailmalla löydettyä uutta tietoa ja vieläpä miellyttävässä, helposti ymmärrettävässä muodossa. Mutta. Faktaa lukiessa minulla on ollut välillä fokus pelkästään kaiken mahdollisen informaation omaksumisessa, sen sijaan että nauttisin itse lukemisesta. Mainittakoon tässä välissä, että olen joo se kilpailuhenkinen tyyppi, joka osaa pilata liikunnan ilonkin itseltään. Ja siinä tilanteessa ollaan näköjään taas oltu, tällä kertaa lukemisen kohdalla. Tulen varmasti lukemaan faktakirjoja yhtä innokkaasti, mutta toivon, että vähemmän perfektionistisesti ja enemmän lukemisesta sekä oppimisesta nauttien.

Eli etsin tieni takaisin sinne perusasioihin. Tänään se tarkoittaa lukemisesta nauttimista, sen itsensä vuoksi. Mikäpä olisi parempaa puuhaa näin sunnuntai-iltapäivänä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *