Riikka Pulkkinen: Raja

Ahmin Riikka Pulkkisen esikoisteoksen Raja (Gummerus, 2006) parissa päivässä. Pulkkinen on ”kevyen” kirjallisuuden lempikirjani Totta kirjoittaja ja siksi päätin pitkän faktakirjallisuusputkeni tähän opukseen, joka on odottanut lukijaansa (minua) hyllyssä viime kesästä asti. Olen tykännyt Pulkkisen tavasta maalailla hetkiä ja ihmiskohtaloita, vaikeitakin, ja samalla hänen loisteliaasta kyvystään tuoda esille, että elämän karuissakin hetkissä on kauneutta ja sitä itseään – elämän makua.

Raja kertoo tarinaa monen henkilön näkökulmasta. On keski-ikäinen yliopiston professori Anja, joka on luvannut tappaa alzheimeria sairastavan aviomiehensä, kun tämä ei enää muista. On Anjan siskontyttö, 16-vuotias lukiolainen Mari, jolla on itsetuhoisia taipumuksia ja kirjan edetessä kehittyvä rakkaus äidinkielen opettajaan. On avioliiton ulkopuolisen suhteen aloittava äidinkielen opettaja Julian. Ja sitten, henkilöistä kenties herttaisin, 6-vuotias Anni. Hän on Julianin tytär, joka tarkkailee ympäröivää maailmaa vakavalla ilmeellään ja yhdistelee asioita yhteen, enemmän kuin pieneltä ihmiseltä tohtisi. Henkilöitä on runsain mitoin enemmänkin kirjan lähes 400-sivuisen matkan aikana ja välillä lukiessa herää ajatus, olisiko heidän toistuvan esiintuonnin sijasta kannattanut syventyä päähenkilöihin.

Kirjan henkilöt pyörivät nimensä mukaisesti rajalla: he tunnustelevat missä kohdin sallittu muuttuu kielletyksi ja jokainen heistä koettelee omia rajojaan. Kirjan henkilöillä on pahaa oloa isonkin ihmisjoukon tarpeiksi. Anjan palatessa miehensä ensimmäisiin muistamattomuuden merkkeihin, tulee omaan mieleen väkisinkin kysymysmerkkejä: mitä jos minulle, miehelleni tai jollekin läheisistäni kehittyisi muistisairaus tai jokin muu, joka muuttaisi joksikin ihan toiseksi? Mitä tilanteessa oikeasti tuntisi, ajattelisi ja miten siinä toimisi? En karannut ajatuksissani liian kauas, sillä Samuli Putro iskee minulla aina tajuntaan tällaisten ajatusten herätessä:

”Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? Ja elämä tapahtuu sinä aikana.”

Tunneskaalani kirjan edetessä vaihteli tuskallisesta pöyristyneeseen. Olisin halunnut ravistella Maria ja vakuuttaa hänet, että rakkaus ja seksi aikuisen äidinkielen opettajan kanssa tuovat sataprosenttisen varmasti enemmän tuskaa kuin onnea. Muistan kuitenkin lukiolaisen itseni, miten nuo kaksi asiaa tuntuivat älyttömän tärkeiltä ja tavoiteltavilta, vaikka sitä todellisuudessa oli mieleltään ihan lapsi vielä. Julianin hahmo oli toisinaan niin kuvottava, että minulla oli vaikeuksia nauttia yleensä niin mukavasta aktiviteetista eli lukemisesta itsestään. Kirja tuo kuitenkin oivaltavasti esille sen, että vaikka ihminen tekisi pahoja tekoja, se ei tee hänestä mustavalkoisen pahaa. Kaikki riippuu näkökulmasta.

Vaikka luin kirjan vauhdilla ja tuohon ajankohtaan se oli erittäin soveltuvaa viihdykettä, täytyy sanoa, että Raja on muista lukemistani Pulkkisen kirjoista poiketen hienoinen pettymys. Kirjassa teemoja tuntui olevan aivan liian monta ja jäin kaipaamaan teeman syventymistä. Kirjassa sivuttiin itsetuhoisuutta, eutanasiaa, pettämistä, kiellettyä rakkautta, avioliitto-ongelmia, seksiä, lasten näkökulmia maailmaan ja niin edelleen. Kaipasin henkilöhahmoista vielä syväluotaavampaa ja moniulotteisempaa kuvausta. Kaipasin enemmän oivalluksia. Kyseenalaistin usein vastaan tulleet seksikohtaukset, niiden kuvaus oli kuin teinivuosien romaaneista. Olisin mieluummin lukenut lisää Anjasta, kuin pahaa oloa tuottavan yksityiskohtaisia kuvauksia naimisesta.

Osittain ohuiksi jäävistä hahmoista huolimatta rakastan Pulkkisen tyyliä kirjoittaa. Hänen kirjoja lukiessaan tulee tunne, että olen paikalla tapahtumissa. Näen kohtaukset ja tapahtumapaikat selkeästi silmissäni tarkkasilmäisen tekstin ansiosta. Kenties siksi kirja ampaisikin mukanaan ja siitä oli vaikea irrottaa otetta, ennen kuin viimeinenkin sivu oli käännetty.

”Jokin ymmärrykselle käsittämätön, jokin tavoittamaton rakentaa ihmisen. Sellainen lähtökohtainen surumielisyys, johon saa näkymän hetkittäin, yllättävinä hetkinä niin kuin juuri nyt – autuuden ytimessä.” (393)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *