Syyskuu ja synneistä luopuminen

Syksy on tänään virallisesti täällä ja samalla minulla alkaa koodarimieheni kanssa kuukauden mittainen vähentäminen projektinimellä synnitön syyskuu. (Kiitos inspiksestä kuuluu Julia Thurénille.)

Olen tullut siihen tulokseen, että välillä on hyvä ottaa testiin esimerkiksi päivä-viikko-kuukausi-vuosi ilman jotain asiaa ja tarkastella, onko se asia oikeastaan sittenkään tärkeä. Minulla on elämästä karsiutunut tällä tavalla pois eläinperäinen ruoka (kuukauden vegaanihaasteen jälkeen 2018) ja alkoholi (päätin olla juomatta koko vuoden 2017). Olen joitakin kertoja viettänyt somettomia ajanjaksoja ja älylaitteettomia päiviä. Tällaiset ajanjaksot ovat erinomainen hetki kriittiseen pohdintaan: mitä tästä asiasta saan elämääni, onko sillä enemmän hyviä vai huonoja vaikutuksia minuun ja mistä syistä tämä asia on kuulunut elämääni tähän asti.

Luovun asioista kuukauden ajaksi parista syystä:

1. Se säästää rahaa. Nämä mun alempana luetellut syntini ovat viime kuukausina vieneet yllättävän ison summan kahisevaa ja siitä tämä vähentämisen ajatus varmaan aluksi lähtikin. Olen lipsunut omasta ostosfilosofiastani nyt liian usein. Ja se filosofia kuuluu jotakuinkin näin: Tee harkittuja, perusteltuja ja kestäviä ostoksia. Syö ulkona harvakseltaan, että se pysyy spesiaalina. Älä tuhlaa rahoja herkkuihin, joista tulee sekä fyysisesti että henkisesti paha olo. Käytä eurojasi mieluummin siihen kaikkeen värikkääseen hyvään, joka ravitsee ja vahvistaa.

2. Minimalistinen elämäntapa kiinnostaa. Tällaiset erilaiset kokeilut ovat hyvä tapa testailla, mitä ilman pystyy elämään tai sopisivatko jotkut uudet tavat omaan elämään. Kohti ekologisempaa elämäntapaa olen mennyt jo parin vuoden ajan ja ainakin joissain asioissa ekologisuus voidaan nähdä myös minimalismina (ainakin minulla molemmat tarkoittaa sitä, että pärjää vähemmälläkin, jolloin rasittaa vähemmän luontoa). Tykkään riippumattomuuden ajatuksesta. En halua olla emotionaalisesti riippuvainen tavaroista tai ruoka-aineista. Se kaikki on kuitenkin viime kädessä turhaa ja ne tärkeimmät asiat eivät yleensä ole materiaa.

Mistä ”synneistä” aion luopua tai vähentää syyskuun ajaksi?

Herkuista. Me oikeastaan herkutellaan  mun koodarini kanssa yleensä hedelmillä ja marjoilla. Mutta joskus myös sipseillä ja harvemmin jäätelöllä tai suklaalla. Erittäin harvoin karkeilla. Toisinaan herkuttelu tapahtuu itsetehdyillä hyvillä, kuten amerikkalaisilla pannukakuilla tai jollain piirakoilla. Nämä kaikki ovat nyt syyskuun ajan off-the-table. Ja siis hedelmillä ja marjoilla herkuttelu SAA jatkua. En kestäisi päivääkään ilman!

Wolttaamisesta ja ulkona syömisestä. Wolttaamme ruokaa ehkä 1-6 krt/kk, joskus useammin ja joskus harvemmin. Helsinkiin muuton jälkeen tätä on tapahtunut aiempaa enemmän, todennäköisesti johtuen koronasta. Woltilla tilaamiseen menee äkkiä ihan sievoinen summa rahaa, jolla tekisi arkisafkoja useampia annoksia. Ulkona syömässä on tullut viime aikoina käytyä aika vähän tutusta syystä (korona), ja ennen sitäkin aika maltillisesti.

Kahvista. Olen sellainen kahvinlitkijä, että minulle iskee päänsärky, jos en saa aamukahviani. Kahvilla ei ole ollut piristäviä vaikutuksia minuun pitkään aikaan ja vatsalleni se on huonoksi. Välillä tämä kaikki ärsyttää suunnattomasti vaikka kahvin makua rakastankin ja keväällä jo ärsytyksen ruokkimana onnistuin vähentämään kahvinkulutukseni nollatasolle. Sitten tuli korona ja etätyöt ja kappas vaan, kotona työskennellessä kahvi alkoi taas maistua. Juon n. 3-4 kuppia päivässä. Ihannetilanne – ja tavoitteeni syyskuun ajalle – on se, ettei minun ole pakko juoda kahvia joka päivä. Eli suunnitelmana on vieroittaa itseni asteittain kokonaan kofeiinista ja sen jälkeen saan silloin tällöin nauttia kupposen, kun oikeasti tekee mieli.

Ylimääräisistä ostoksista. Sallittuja ostoksia minulle syyskuussa ovat vain pakolliset ruoka- ja päivittäistavaraostokset. EI KIRJOJA, jotka ovat muuten suurin heikkouteni ostosten parista. Olen aika laiska yleensäkin ostamaan mitään vaatteita tai sen sellaisia asioita nykyisin ja ekologisista syistä punnitsen melko tarkkaan hankintani. Mutta ne kirjat. Etenkin ne kierrätyskeskuksesta löytyvät yksilöt, joissa on kirjastoissa tuhottoman pitkät jonot, lähtevät herkästi mukaani. Enkä koe sen olevan niin KAUHEA asia kun puhutaan kuitenkin käytetystä tavarasta ja kirjat ovat minulle tärkeä ajanvietto- ja oppimistapa. Ja ne teokset, joita en aio lukea uudestaan, vien takaisin kiertoon. Mutta. Kirjastojärjestelmä on Suomessa niin mahtava, että toivon tämän kuukauden jälkeen arvostavani sitä entistäkin enemmän. Eikä ne kirjat tuolta omastakaan hyllystä ihan vielä loppumassa ole (moneen, moneen kuukauteen).

Turhasta TV:n tuijottelusta. Se, että katsoo Sohvaperunoiden uusintoja joka ilta, ei ole minusta järkevää television katselua ja silti teen niin. Mikä on järkevää television katselua? Milloin katsomiseen käytetty aika ja ohjelmasta saatu viihdearvo, rentoutuminen tai hyöty kohtaavat? Se lienee yksi asia, jota pohdin tämän syyskuun ajan.

Näistä luopumisen lisäksi aion ottaa tiukan seulonnan alle syntisen täynnä olevien kaappieni sisällöt. Muuton yhteydessä karsin aika paljonkin tavaraa, mutta edelleen sitä on ylimääräistä vaikka kuinka. Aion katsoa vaatteita, asusteita, kodin tavaroita ja koriste-esineitä sekä astioita ajatuksella. Olenko käyttänyt näitä vuoteen? Ovatko nämä todella tarpeellisia? Onko vaatekappale helposti yhdisteltävä, vai vaatisiko se jonkun ostoksen, jotta sitä tulisi käytettyä?

Onko sinulla hyviä kokemuksia osto-herkku-tmv- lakoista? Mitkä on sun tärkeimmät opit minimalistisesta elämäntavasta? Saa jakaa kaikki niihin liittyvät oivallukset! 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *