Tilannekatsaus elämääsi 5 kysymyksellä

Moni ihminen maailmassa tuntee juuri nyt ahdistusta ja pelkoa. Korona-pandemia on kaikkien huulilla, monet ovat sairastuneet ja epätietoisuus ympärillämme on valloittanut kaikkien mielet. Tilanne on kauhea, mutta en halua keskittyä sen kauhisteluun. Kun jokainen tekee voitavansa ehkäistäkseen viruksen leviämistä, siinä on kaikki ja sen jälkeen olisi hyvä mielenterveydenkin kannalta keskittyä muihin asioihin. Siksi haluan jakaa viisi kysymystä, joiden avulla voi tehdä pienimuotoisen tilannekatsauksen elämään. Sillä elämä jatkuu niin koronan aikana kuin sen jälkeenkin.

Välillä on hyvä kysyä itseltään perustavanlaatuisia kysymyksiä, jotta tietää missä tässä elämässä oikein mennään. Ei ole nykypäivänä (jos koskaan on ollutkaan) niin helppoa jäädä hetkeen pohtimaan, että mitä minulle oikein kuuluu. Itsensä kuunteleminen on kuitenkin todella tärkeää, jotta tietää tekevänsä itselleen oikeita asioita ja kulkevansa niitä asioita kohti, joita elämässä tavoittelee. Olen myös henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ei voi oikeastaan edes päästä eteenpäin, ellei tiedä missä juuri nyt on. Nyt kun useilla ihmisillä on todennäköisesti enemmän aikaa kotosalla, kannustan jokaista ottamaan pienen hetken ja vastaamaan seuraaviin kysymyksiin.

1. Mikä saa sinut tuntemaan kiitollisuutta? Tämä on kysymys, jonka pyrin kysymään itseltäni aamuin illoin. Uskon, että päivittäiset kiitollisuushetket tekevät minusta tyytyväisemmän ja suhtaudun elämääni arvostavammin. Ajatukset kulkevat turhan usein niissä asioissa, joita meiltä puuttuu. Meillä on kuitenkin elämässä monenlaisia upeita asioita, joita ei ole syytä ottaa itsestäänselvyyksinä. Siitä tämä koronakin meitä tavallaan muistuttaa, sillä nyt kun on asetettu rajoituksia liikkumiseen, työskentelyyn ja kokoontumiseen, toivottavasti ymmärrämme, miten hienoja elämää rikastavia asioita ja vapauksia meillä on saatavilla joka päivä. Asioita, joista tunnen kiitollisuutta päivittäin ovat mm. terveys, rakas mieheni, ystävät ja läheiset, puhtaan veden saatavuus ja Suomen raikas ilma. Ja pakollisena ekstrana etenkin viime päivien kiitollisuuden aihe: etätyöskentelyn mahdollisuus!

2. Mitkä ovat arvosi ja elätkö niiden mukaisesti? Tämä kysymys vaatiikin jo hieman  enemmän itsetutkiskelua. Jos et elä arvojesi mukaisesti, elät oikeastaan jatkuvassa ristiriidassa itsesi kanssa. Pohdi siis, mitkä arvot koskettavat sinua ja miten ne näkyvät elämässäsi. Jos ne eivät näy ollenkaan, on syytä miettiä miksi ja mitä siinä tapauksessa tulisi muuttaa arjessasi. Huom. Arvot muuttuvat jokaisella elämän varrella ja siksi tähän kysymykseen on hyvä palata aika ajoin pohtimaan, että mitä ne juuri tässä elämäntilanteessa ovat.

Terveys ja hyvinvointi ovat olleet minulle tärkeitä arvoja jo useamman vuoden ajan, mutta huomasin itse reilu vuosi sitten, että olen panostanut pääasiassa fyysiseen terveyteen, unohtaen lähes kokonaan henkisen hyvinvoinnin. Huomasin sen erinäisistä merkeistä, mutta etenkin siitä kun jollain aikavälillä liikkumisestakin alkoi tulla minulle melkoista pakkopullaa ja stressin aihe – sen sijaan, että siitä olisi saanut hyvää mieltä ja energiaa. Otin arvoni tarkasteluun ja olenkin rankkojen fyysisten harjoitteiden sijaan keskittynyt viime kuukausina mm. läsnäolon harjoituksiin ja kevyempään liikkumiseen. Nyt alkaakin olla jo kova toive saada myös fyysisesti haastavampia aktiviteetteja rinnalle. Kun koronatilanne hellittää, kipitän heti kunto- ja joogasaleille hikoilemaan uudella mindsetilla!

3. Mikä tekeminen tuottaa sinulle iloa? Siis ihan aitoa iloa ja nautintoa, ilman, että siitä tekemisestä täytyy olla jotain hyötyä tai että sillä saavuttaa jotain. Kivojen asioiden tekeminen niiden itsensä takia saattaa helposti unohtua nykyihmisten kiireisessä elämäntyylissä. On olennaista tehdä elämässä myös kivoja ja ilahduttavia asioita, jotta kaikki ei tunnu ikuiselta suorittamiselta. Välillä tämän kysymyksen edessä sitä joutuu oikein rankasti miettimään: mistä minä ihan oikeasti tykkään? Tutkiskelun myötä olen todennut, että minulle iloa itsessään tuottavat kirjojen lukeminen, koskettimien pimputtelu ja samalla laulaminen (vaikka osaan soittaa vain ihan perussointuja), kirjoittaminen ja pyöräily. Näistä asioista tulee päivittäin luettua ja kirjoitettua, mutta soitto+laulu ja pyöräily ovat harvemmin mielessä, kun ei tule nyt pyöräiltyä enää töihinkään. Tästäpä oppineena kaivan koskettimet esille nyt, kun tulee kotoiltua enemmän ja kiireen vilkkaa hankin pyörääni uuden satulan, jotta pääsen kesällä viimeistään tutkimaan Helsingin parhaita pyöräreittejä!

4. Miten puhut itsellesi? Oletko koskaan kuunnellut oikein tarkkaavaisesti omaa sisäistä ääntäsi? Kannustan kokeilemaan. Ainakin minulla tulos hätkähdytti: miten julmasti ja ankarasti puhunkaan itselleni! Olen usein moittimassa pienimpiäkin kömmähdyksiäni ja ajatuksiani. Sillä, miten puhut itsellesi, on valtava merkitys arjessasi. Jos et puhu kunnioittavasti ja lempeästi itsellesi, miten todella pystyt olemaan kunnioittava tai lempeä muita kohtaan? Uskon, että jokaisen ihmisen tärkein ihmissuhde on suhde itseensä. Olemme kanssamme alusta loppuun. Kun sitä suhdetta hoivaa ja huoltaa lempeydellä, on paljon enemmän virtaa olla myös lempeä muita kohtaan. Tämän asian kanssa painiskelen edelleen todella usein. Olen jostain syystä oppinut mollaamaan itseäni jo nuoresta pitäen. Mutta nykyisin koitan aktiivisesti kitkeä myrkyllistä sisäistä puhettani ja ainakin kerran päivässä sanoa hiljaa mielessäni itselleni: Olet arvokas ja hyvä – juuri sellaisena kuin olet.

5. Jos saisit maalata unelmiesi elämän, millainen se olisi? Tähän esittäisin vielä mielestäni tärkeämmän jatkokysymyksen: millä tavoin voit ottaa askeleita jo nyt sitä kohti? Meistä jokaisella on unelmia ja toiveita elämälle. Melko usein, niiden toteutuminen riippuu ehdoista, joita olemme itse asettaneet. Usein sinä itse ajatuksinesi olet unelmiesi saavuttamisen suurimpana esteenä. Kun hairahdutaan ”sitten kun” -ajatteluun tai keksitään erilaisia epäonnistumisen kauhistuttavia ja lamaannuttavia skenaarioita jonoksi asti, ei saavuteta yhtään mitään. Samuli Putro mielestäni kiteyttää epäonnistumisen pelon ratkaisun erittäin hyvin kappaleessaan Mitäpä jos: Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Minä sanon, että kannattaa unelmoida rohkeasti, mutta lähteä toteuttamaan unelmia vielä rohkeammin. Suuret unelmat tuntuvat kieltämättä pelottavilta ja helposti eksyy ajatuksiin siitä, että niiden toteuttamiseen tarvitsisi olla kauheasti rahaa, verkostoja, menestystä, tai mitä lie. Kuitenkin jos vain aloittaa pienestä askeleesta yksi kerrallaan, yhtäkkiä onkin taivaltanut jo pitkän matkan. Unelmiakin on toki hyvä katsastaa tasaisin väliajoin: kun ihminen kasvaa ja muuttuu, myös toiveet ja unelmat muuttuvat. Mutta aina on silti parempi mennä eteenpäin, kuin jäädä kauhusta kangistuneena paikalleen jumittamaan ja pelkäämään. Aika kulkee koko ajan eteenpäin, vaikka sinä et kulkisi.

Voin kertoa muutamasta askeleestani, jotka olen itse ottanut rohkeasti matkalla omia unelmiani ja miten suuri merkitys rohkeudella on ollut. Olin valmistumiseni jälkeen töissä ravintola-alalla ja tuoreena liiketalouden tradenomina tunsin olevani kahvilatyöhön päätyneenä melko epäonnistunut. Halusin kiihkeästi tehdä opiskelemaani alaan liittyviä töitä, mutta koska olin kaikki kesätyöt opiskelujen harjoittelua myöten ollut kahviloissa, en päässyt muualle töihin. Todellisuudessa en tainnut edes yrittää, vaan olin jo ajatuksissani päättänyt kohtaloni kaaren: en voisi mitenkään saada muita töitä, koska olen aina ollut kahvilassa. Kuka minut palkkaisi? Pessimismistä huolimatta löysin itseni unelmoimassa joka päivä, että kunpa vielä joskus saisin haastavan työn, jossa saisin oppia uutta, kehittää asioita ja auttaa ihmisiä. En halunnut syöttää ihmisille herkkuja, sillä se alkoi tuossa elämänvaiheessa tuntua muuttuneiden arvojeni vastaiselta.

Puolentoistavuoden jälkeen kahvila, jossa työskentelin, päätettiin sulkea taloudellisista syistä. Siinä vaiheessa olin jo kuukausien ajan ollut itsekin niin kyllästynyt omaan valitukseeni, että päätin kerrankin olla tilaisuuden koittaessa proaktiivinen sekä rohkea ja lähetin työpaikkahakemuksia kahvilatöiden sijasta oikeasti mielenkiintoisiin tehtäviin, joista minulla ei ollut juuri minkäänlaista työkokemusta. Olin samalla toiveikas ja niin varma epäonnistumisestani. Vetosin työhakemuksissa muihin vahvuuksiini ja pääsin kuin pääsinkin haastatteluun erittäin mielenkiintoiseen tehtävään. Jo se tuntui voitolta. Monivaiheisen rekrytointiprosessin jälkeen sain paikan. Vielä tänä päivänäkin mietin usein, miten suuri vaikutus tuolla hetkellisellä rohkeudellani on ollut elämääni. Missä lie olisin, jos en olisi saanut juuri sitä työtä. Kaksi viikkoa sitten aloitin työssä, joka on monella mittapuulla unelmien työpaikka minulle. En olisi tässä, jos en olisi nöyränä, rohkeana ja sinnikkäänä kahvilatyöntekijänä hakenut työpaikkoja mukavuusalueeni ulkopuolelta. En ollut enää este unelmilleni, vaan niiden jahtaaja. Ja sillä matkalla ollaan toki edelleen, mutta kuitenkin jo monia askeleita edempänä.

Toivottavasti näihin kysymyksiin vastaaminen tuottaa teille yhtä paljon oivalluksia kuin minulle. Pysykää terveinä ja tsempatkaa toisianne. <3

Kommentit (1)
  1. Ajankäytön ABC: kartoita aikasyöppösi – Think & Bloom | Lily
    9.4.2020, 16:15

    […] Kun aikasyöpöt ovat selvillä, lähden omassa arjessani etsimään erilaisia keinoja, joilla ajankäytön saa kohdennettua niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, jotka myös vaikuttavat oman arjen sujuvuuteen ja elämänlaatuun.Jos et vielä oikein tiedä, mitä haluat tehdä elämässäsi (sekin on muuten aivan fine) ja ymmärrät, että siksi sluibailet tunnista, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen tehden kaikenlaisia turhaksi määrittelemiäsi asioita, niin aloita vaikka kysymällä itseltäsi nämä viisi kysymystä. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *