Toni Morrison: Jazz

Toni Morrisonin Jazz (1993) oli minulle nyt vihdoin ja viimein ensimmäinen hänen teoksensa, jonka luin. Tähän uppoutuessa oli sellainen fiilis, että kuuntelin ja luin jazzia samanaikaisesti (musiikkivinkki: Spotifysta lista ”Jazzia Suomesta”. Vitsit meillä osataan tehdä upeaa jazzia!). Kirjan rytmi ja pirstaleisuus oli nimelleen ominaista ja vaikka jazz-musiikista ei kirjassa ylen määrin puhuttu, se oli läsnä sanojen sisällä, upeasti.

Mikä kirja?

Upea, 1920-lukuun ja suurkaupunkiin, joka kirjassa tunnetaan nimellä Kaupunki, sijoittuva moniulotteinen lyhyehkö romaani. Sitä tämä on, mutta paljon muutakin. Kirjassa on rakkautta ja petosta. Väkivaltaa ja inhimillistä lempeyttä. Äärimmäisyyksien kohtaamisia. Tarina kertoo pääasiassa afrikkalais-amerikkalaisten erilaisista elämäntarinoista hyppien aikakaudesta, paikasta ja henkilöstä toiseen. Kaikki nivoutuivat jollain tavalla erääseen traagiseen tapahtumaan. Henkilöhahmot olivat minulle teoksen parasta antia ja heidän käyttäytymisensä syiden pohdiskelu oli kiintoisaa.

Oivalluksia

Kirjaan piti vähän sukeltaa vastavirtaan – kuten jazzmusiikkiinkin – ennen kuin pääsin rytmiin ja sisältöön kunnolla kiinni. Mutta sukellus todella kannatti. Pidin tässä teoksessa siitä, että se ei päästänyt lukijaansa helpolla. Piti pysyä valppaana ja toisaalta myös antautua jazzille ominaiselle rönsyilylle ja sooloiluille.  Tällaisia kirjoja lukiessa minut valtaa aluksi epämukava fiilis: tämä ei olekaan helppo kirja, joka kahmaisee heti mukaansa. Tekisi mieli jättää kesken. Mutta tällaiset lukijaansa haastavat kirjat monesti, ja tässäkin tapauksessa, myös palkitsevat. Kun pääsin vihdoin kirjan rytmiin, siellä oli hulvatonta ja jännittävää: mistähän seuraavaksi saan kuulla? Lopussa monet asiat kävivät järkeen, mutta mysteerejäkin jäi.Pidin myös siitä, miten teoksessa avattiin samoja tapahtumia eri ihmisten näkökulmista hyvin omintakeisella otteella.

Kenelle ja milloin?

Suosittelen kirjaa sellaiseen hetkeen, jolloin jaksaa keskittyä ja nähdä vaivaa lukemisen eteen. Kannattaa lukea kirjaa myös jazz mielessä pitäen. Suosittelen siis todellakin laittamaan jazzit soimaan. En osaa verrata tätä Morrisonin muihin teoksiin, mutta ainakin omalla kohdalla tämä kasvatti kiinnostustani entisestään. Nyt kun mietin asiaa, niin olisin ehkä vielä lukenut tämän mieluummin alkuperäisellä englannin kielellä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *