Ulla-Lena Lundberg: Jää

Mikä kirja?

Ulla-Lena Lundberg voitti Finlandia-palkinnon teoksella Jää vuonna 2012. Jää kertoo tarinaa Luotojen saarilta, jonka seurakuntaan saapuu uusi, nuori pappi. Ajallisesti teos sijoittuu sotien jälkeiseen Suomeen alkaen vuodesta 1946. Pappi Petter Kummel perheineen asettuu taloksi pienen saaristolaisseurakunnan pappilaan ja yhteisöön, jonka elämää monilla tavoilla säätelee meri – ja talvella jää. Kirjassa kuvataan pappisperheen ja muun seurakunnan elämää sekä haasteita neljän vuoden ajalta monin tavoin karussa ympäristössä Ahvenanmaan saaristossa. Kummelit otetaan varsin nopeasti ja lämpimästi osaksi yhteisöä. Luotojen arki koostuu ruoan tuotannon ja seurakuntaelämän yhdistelmästä.

Oli vaikea olla ihastumatta aluksi kolmihenkiseen Kummelin perheeseen. Pappi Petter on kiitollinen, lojaali ja ystävällinen mies, joka ihastuttaa kaikki kohtaamansa ihmiset ja saa kaksijakoisen seurakuntansa hioutumaan yhtenäisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Hänen vaimonsa Mona on tomera nainen, jolla on virtaa ja puhtia koko kylän edestä. Hän tarjoilee voileivät ja pullapitkot vaikka koko kylälle, jos tarve vaatii. Kirjassa seurataan myös pariskunnan herttaisen Sanna-tyttären kasvua äitinsä tiukan kurin alla. Luodoilla asuu useita kiinnostavia henkilöitä, joita kirjan edetessä tuodaan lähemmäs lukijaa. Varsinkin aika ajoin esiintyvät, kursiivilla erotetut Posti-Antonin havainnot Luotojen tapahtumista ovat kiinnostava lisä.

Alkuun kirja oli mielestäni melko verkkainen ja vaati hieman tahdonvoimaa päästä sivuja eteenpäin. Vaiva lopulta palkittiin ja verkkaisuudesta saattoi olla jopa hyötyä: puolenvälin tienoilla olin tutustunut läheisesti Kummelin perheenjäseniin sekä muihin seurakuntalaisiin ja tunsin ihmeellistä vetoa lukea yksityiskohtia heidän elämistään. Kirjan toinen puolikas sisälsi varsinkin loppua kohden enemmän juonenkäänteitä ja siinä vaiheessa olin tunteineni jo all-in. Itkulta ei säästytty ja suosittelenkin kaivamaan Nessut esiin!

Oivalluksia

Kirjaa kahlatessa minulle heräsi aika ajoin syväkin kaipuu kirjassa kuvailtuun yhteisöllisyyteen. Muistan miten lapsena kylään tultiin ja mentiin paljon useammin, matalalla kynnyksellä. Naapurit ja sukulaiset saattoivat tupsahtaa oven taakse, eikä sitä pidetty mitenkään outona tai töykeänä yksityiselämän häiriönä. Apua annettiin ja tarjottiin ilman vastapalveluksen oletusta. Vielä melko tuoreessa kodissani en ole edes tavannut kaikkia naapureitani, saati sitten jutellut heidän kanssaan. Ystävien kanssa pitää sopia kyläilyt kalenteriin viikkojen päähän, kun kaikilla aina riittää kiireitä. Emmekä ole ikätoverieni kanssa vielä edes ruuhkavuosissa! Kirjassa Luotojen saarilla yhteisöllisyys on välttämätön voimavara. Yhdessä tehdään esimerkiksi heinätöitä, jotta selvitään pitkän talven yli.

Kirja saattoi osua sydämeeni myös oman sukutaustani vuoksi. Minun isovanhempani ovat syntyneet saaristossa 1920-luvulla ja tämä kirja sijoittuu siihen ajanjaksoon, jolloin isovanhempani ovat olleet parin-kolmenkympin hujakoilla, eli minun ikäisiäni. Isoisäni oli ammatiltaan kalastaja. Meri oli olennainen elementti isovanhempieni elämässä ja vanhempieni lapsuudessa ja tarinat meren aalloilta ovat kantautuneet meille lastenlapsille asti. Olen itsekin kotoisin rannikolta ja ehkä siitäkin syystä tämä meren ja jään ympäröimä tarina miellytti. Rakastan meren loputonta elämää ja mahtipontisuutta. Meren ja jään uhkakuvia maalailtiin synnyinpaikkakunnallani – kuten Luodoillakin.

”Yhdellä rysäyksellä salmet ovat avoinna ja vesi ryöppyää ja kerää voimia ja heittäytyy ajelehtiville jäälautoille, jotka törmäävät toisiinsa niin että paukkuu ja soi. Rantojen ympärillä on suuret reunukset, joihin kasaantuneet jäälautat puskevat tungoksessa toisiaan, taistelevat ja mylvivät. — Avomeren suunnalla näkyy mustia ja vihreitä ja sinipunaisia juovia jotka vetäytyvät yhteen ja laajenevat, kun jääpeite liikkuu aaltoina, natisee ja valittaa, murtuu ja mylvii. Kauempaa kuuluu kumua, kun aava meri pääsee vapaaksi. Näkökentän reunalla on päivän auringonpaisteen jäljiltä kultainen raita, mutta syvenevässä hämärässä maa muuttuu mustaksi. Jää kohoaa hopeisena ja valkoisena mustasta taustasta. Leonard-isän silmät ovat kyynelissä. Petter seisoo hartaana.” (164)

Kenelle ja milloin?

Luin tämän 8 vuotta sitten julkaistun kirjan viikonloppuna, nyt, kun käynnissä on koronakevät. Tähän hetkeen Jää sopi minulle erittäin hyvin. Suosittelenkin kirjaa kiireettömään ajankohtaan, kun on rauhassa aikaa uppoutua kirjan syövereihin. Jää saattaa verkkaisen kerrontansa vuoksi aluksi vaatia vähän ”pakkolukemista” ennen kuin sen imu vie mukanaan.

Jos omat isovanhempasi ovat eläneet aikuisuutta sodan jälkeisinä vuosina, kannattaa peilata Luotojen elämää heidän kertomiin tarinoihin. Itse ainakin koin vahvaa yhteyttä varsinkin Mona Kummeliin, sillä tiedän, että edesmennyt mummuni on kasvattanut lapsiaan ja lypsänyt lehmiä vastaavalla rivakalla, anteeksipyytelemättömällä otteella.

Kirjan aloittaessani en ollut kovin kiinnostunut kirjan uskonnollisesta teemasta. Sitä kuitenkin kuvataan kirjassa melko lailla arkisena ja yhteisöllisenä ilmiönä, ja loppujen lopuksi se toi kirjaan erityistä kiinnostavuutta. Vaikka uskonnollinen teema ei sinuakaan innostaisi, niin rohkaisen silti tarttumaan teokseen. Jää kertoo sodan jälkeisestä ajasta varmasti paljon ja vielä enemmän elämästä saaristossa. Vaikka kirjan miljöö ja aikakausi ovat kaukana nykyelämästä, näin ja tunsin voimakasta yhteyttä kirjan kertomaan tarinaan.

Kirjan lukemisen jälkeen kannattaa lukea Suomen Kuvalehden kirjoittama juttu Ulla-Lena Lundbergista. Siitä käy ilmi, miten paljon tarinassa on yhtäläisyyksiä hänen elämäänsä ja se väkevöittää kirjaa entisestään. Suomen kansallisooppera esitti viime vuonna Jäästä tehtyä oopperaa ja siitä on tällä hetkellä katsottavissa ilmainen tallenne heidän Stage 24-palvelussaan.

Lempilainaukseni

”Niin se vain on, – – ihminen jättää paikkoja jotka ovat olleet rakkaita ja oppii arvostamaan toisia paikkoja.”

Kommentit (5)
  1. Ulla Lena Lundberg | Uusi Suomi Uutiset
    30.7.2020, 23:46

    […] Ulla-Lena Lundberg: Jää – Think & Bloom | Lily – Ulla-Lena Lundberg voitti Finlandia-palkinnon teoksella Jää vuonna 2012. Jää kertoo tarinaa Luotojen saarilta, jonka seurakuntaan saapuu uusi, nuori pappi. Ajallisesti teos sijoittuu sotien jälkeiseen Suomeen alkaen vuodesta 1946. […]

  2. Ulla Lena Lundberg Jää | Yle Uutiset Tuoreimmat Uutiset
    30.6.2020, 10:57

    […] Ulla-Lena Lundberg: Jää – Read & Bloom | Lily – Ulla-Lena Lundberg voitti Finlandia-palkinnon teoksella Jää vuonna 2012. Jää kertoo tarinaa Luotojen saarilta, jonka seurakuntaan saapuu uusi, nuori pappi. Ajallisesti teos sijoittuu sotien jälkeiseen Suomeen alkaen vuodesta 1946. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *