Tärkeintä on löytää se oma juttu - vai onko?

Tickle Your Fancy

 

Mikä sinusta tulee isona? Ehkäpä yksi ahdistavimmista kysymyksistä, mitä tiedän. Etenkin kun sitä aletaan kyselemään jo ala-asteella. Tai jopa aikaisemmin.

En koskaan tiennyt vastausta tähän. Jos vastasin jotain, todennäköisesti valehtelin. Minulla ei ollut hajuakaan lähteäkö tutkijaksi vai perustaako kuntosali. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin vastauksia kysymyksiin "mikä on unelma-ammattisi?" tai "mikä sinusta tulee isona?" en tiedä vieläkään.

Olin tasainen kasin, ysin oppilas. Monessa aineessa tosi hyvä, ylivoimainen en missään. Mikään aine tai ala ei oikein noussut yli muiden.

Lukion aikana päätin, että minusta tulee historian opettaja tai -tutkija. Sitten se vaihtui liikunnanopettajaan ja personal traineriin. Opo sanoi, että matematiikan opinnot voisivat sopia minulle. Kauppis olisi varma valinta, se toisi lisäaikaa. Valokuvaus alkoi kiinnostamaan, samoin muoti. Samaan aikaan kiinnosti myös matkustaminen, ehkäpä matkaopas tai lentoemäntä?

Mitä pidemmälle lukio eteni, sitä enemmän ahdisti. Tuntui turhauttavalta heitellä ilmoille ammatteja, jotka olivat aivan ääripäitä toisistaan. Liian moni ala kiinnosti, liian harva kiinnosti tarpeeksi.

 

 

Päädyin viettämään välivuotta ja tein sihteerin hommia it-alan firmassa. Samaan aikaan aloitin bloggaamaan.

Opiskelin liikunnanohjaajaksi ja jatkoin fysioterapian opintoihin. Niin moni lähipiiristäni oli sitä mieltä, että fyssarin ura voisi sopia minulle, joten sinnittelin ensimmäisen vuoden, kunnes uskalsin päästää irti. Päädyin lehdelle töihin ja aloin tekemään töitä liikunnan parissa. Päätin hakea opiskelemaan kulttuurituotantoa, jonka koulutusohjelma oli sen verran monipuolinen, että kiinnostus pysyi loppuun asti ja valmistuin kyseisestä koulusta kaksi vuotta sitten.

Tällä hetkellä teen töitä, johon minulla ei täsmäkoulutusta löydy. Itseoppinut yrittäjä, sitä minä pääosin olen. Työni koostuu enimmäkseen valokuvauksesta, mutta siihen sisältyy myös vahvasti markkinointia ja pr:ää. Tällä hetkellä minua kiinnostaa eniten valokuvaus, sosiaalinen media ja visuaalinen markkinointi, mutta kiinnostaako viiden vuoden päästä? Siihen minulla ei ole vastausta.

Työni on antanut hyvät eväät jatkuvaan kehittymiseen ja sopeutumiseen. Ala on ollut murroksessa ja elää koko ajan. Se on kilpailtu pieni sektori, jossa uusia aluevaltauksia tehdään jatkuvasti. Tällä alalla muutokselle on annettava mahdollisuus ja uusiin kokeiluihin lähdettävä mukaan. On mahdotonta sanoa, missä ollaan viiden vuoden päästä.

 

 

Olin vieraana Petri Rasasen Uusi Päivä -talk showssa, jossa puhuttiin siitä miten olen päätynyt työurallani juuri tähän pisteeseen. Millaisia valintoja olen tehnyt ja mitä elämä on opettanut?

Sain useammalta katsojalta viestejä ja meilejä liittyen oman jutun löytämiseen ja yrittäjyyden vaatimaan rohkeuteen. Milloin tietää, että on valmis irroittamaan otteensa puuduttavasta työpaikasta? Onko yrittäminen niin haastavaa kuin puhutaan? Miten tehdä kiinnostuksen kohteesta ammatti? Onko yli 30-vuotias liian vanha vaihtamaan alaa? 

Termissä "oman jutun löytäminen" on mielestäni hieman turha pysyvyyden leima. Se jollain tavalla viittaa pysyvään päätökseen ja lopulliseen ratkaisuun. Oli kyseessä sitten työ, harrastus tai elämäntapa, ajatellaan että tämä on nyt se minun juttu. Tätä minä teen loppuelämäni.

Käytän termiä itsekin, mutta koen sen eri tavalla. Harvalle meistä "se oma juttu" iskee salamana taivaalta, saatika pysyy "omana juttuna" lopun elämää.

Ajattelen, että "oma juttu" muuttaa muotoaan ja kehittyy elämän mukana. Se on kokeilemista ja suuntautumista aitoihin kiinnostuksen kohteisiin. Sitä että lähtee mahdollisista ympäristön paineista huolimatta tekemään jotain, mikä kiinnostaa sillä hetkellä eniten. Oli se sitten uusi työpaikka tai paluu koulunpenkille. 

Uudet haasteet ja alanvaihdokset avaavat todennäköisesti taas uusia ovia ja tuovat uusia ajatuksia. Tekeminen selkeyttää aina.

Jos koet, että olet jumissa työssä tai alalla, jossa et viihdy pätkääkään, kysy itseltäsi, että mikä sinua kiinnostaa eniten just nyt. Älä mieti liian pitkälle. Täydellisiä tilaisuuksia ei elämässä kultatarjottimilla juuri tarjoilla, yleensä päätökset pitää vaan tehdä ja niihin sopeutua.

 

 

Minä viihdyn työssäni ja harrastuksissani juuri nyt, mutta tulevaisuus voi tuoda eteen uusia kiinnostuksenkohteita. En koskaan sulje pois mitään lopullisesti, ja se on mielestäni helpottava ajatus.

Ajattelen tavallaan, että olen ikuisella matkalla kohti sitä omaa juttuani, ja nautin matkanteosta sillä välin.

Pidän ovet avoinna uudelleen opiskelulle ja uran täyskäännöksille. Ties vaikka muuttaisin Intiaan, innostuisin autourheilusta tai ostaisin hevosen. Elämä voi yllättää niin hyvässä kuin pahassa, enkä halua kirjoittaa sitä valmiiksi etukäteen. Mielummin keskityn tähän hetkeen ja teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä juuri nyt. Haluan pysyä avoimena uusille haasteille ja olla sopeutuvainen hankaliinkin muutoksiin. 

 

 

xx Sara

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan nappikirjoitus. Kun suoraan mu elämästä! Kaikki kiinnostaa vähän, mikään ei tarpeeksi. Ihanaa että muilla on ollut/on samoja mietteitä. Kiitos!! Ahdistaa vähemmän

saratickle
Tickle Your Fancy

Iso kiitos! <3 Ja meitä on takuulla tämän asian kanssa painivia enemmänkin! 

Ihanaa joulunodotusta! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka! Kommentti ei nyt liity tämän postauksen aiheeseen, mutta kuvitukseen kylläkin :D Olisi nimittäin mielenkiintoista kuulla nyt kun Balilla jälleen lomailit, että miltä tilanne saarella tällä hetkellä vaikutti överiturismin ja sen aiheuttamien haittojen kannalta? Itse reissailin siellä suunnalla muutama vuosi sitten ja muistan, kuinka helmikuussa saaren rannoille saavuttuani näky oli aika yllättävä: luulimme tulleemme paratiisiin, mutta rannat pursusivatkin muovia ja muuta roskaa, mitä merivirrat olivat ulapalta tuoneet mukanaan. Sulla voisi varmaan olla jotain näkemystä myös tilanteen kehittymisestä, kun olet kai vuosittain siellä nyt matkustanut?

Muutenkin olisi kiva saada postausta liittyen yleisiin epäkohtiin ja ongelmiin, joihin olet matkustaessa törmännyt. Tuntuu, että matka-aiheiset blogipostaukset ja instagram-kuvat ovat yleensä pelkkiä rauhaisia rantoja, valkoista hiekkaa, kirkasta vettä, aurinkoa ja hymyä, vaikka todellisuudessa jo päätä toiseen suuntaan kääntämällä voi nähdä aivan toisenlaisen todellisuuden. Muistaakseni olen joskus sinunkin blogistasikin lukenut, kuinka muokkasit kuvista Tegenungan-vesiputouksilta turistilaumat pois, jotta kuva välittäisi mielekkäämpää tunnelmaa. (Tämä jäi erityisesti mieleeni, sillä muistan itse omalta reissultani sen väenpaljouden kyseisellä putouksella, ja ihmettelin kuinka sinä ja Annika onnistuitte osumaan sinne niin, ettei siellä ollut muita turisteja, heh :D)

Mukavaa joulunodotusta ja tsemppiä marraskuun pimeyteen!

-kaima

saratickle
Tickle Your Fancy

Helooou! :)

Canggu, jossa oon useamman kerran vieraillut ei missään nimessä ole paratiisikohde. Biitsit ovat täynnä koiria (joista pidetään kyllä hurjan hyvää huolta) ja hiekka mustaa. Surffi- ja joogakohteena mieletön (täältä pääsee kätevästi eri spoteille), mutta rannalla loikoilijoille ei mikään ykköskohde missään nimessä.

Canggu on rakennettu käytännössä turisteille ja suurin osa hotelleista, kaupoista ja ravintoloista onkin hankkiutunut muovista eroon. Halvimmista hostelleistakin löytyy asukkaille omat vedentäyttöpisteet, joilla pyritään eroon muovipullojen ostelusta.

Sadekaudella meriroskaan törmää eniten. Jos yön on satanut täysillä, törmää aamusurffilla takuuvarmasti ainakin yhteen roskaan. Etenkin näin sadekauden alussa. Ymmärtämäni mukaan paikallisten keskuudessa on tyypillistä, että roskia heitetään ojiin, joista rankkasateiden jälkeen valuu sitten roskia mereen.

Ekaa kertaa tänä vuonna yhdellä keskellä merta olevalla surffispotilla Sanurissa törmäsin kunnon roskalauttaan ja se oli ällöttävää. Vedessä lillui myös veneliikenteen aiheuttama öljykerros.

Roskaaminen on selvä ongelma ja se on surullista. Kuitenkin asiaan on puututtu ja hommat ovat etenemään päin, ainakin niillä alueilla joissa itse oon liikkunut. Itse en ole vielä Balilla osunut yhdellekään muoviroskaa pursuavalle biitsille, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan näyn.

Heh, vesiputouksille pitää hyökätä heti aamusta jos haluaa olla rauhassa. Viime vuonna siellä oli nolla tyyppiä kun iskettiin heti aamusta pulikoimaan! :D Mulla on tapana käydä turistikohteissa/nähtävyyksissä heti auringonnousun aikaan jolloin ei törmää laumoihin tai joudu jonottelemaan. Tämän vuoden lomakuvista ei ole editoitu yhtäkään jamppaa taustalta, heh.

Turisteihin on kyllä reissatessa tottunut, niitä kun löytyy nykyään vähän kaikkialta. Mutta sen oon pistänyt merkille, että tämmösissä paikoissa missä jengi on samanhenkistä kuin mitä itse olen, niin meikäläistä ei juuri häiritse!

Mutta jes, rekisteröin ehdottomasti postausideasi. Voisi toden totta olla virkistävää tehdä postaus esim matkakohteista, joihin olen pettynyt!

Ihanaa joulunaikaa sinne myös, enää kuukausi, ääks! <3

 

Juuli R. (Ei varmistettu)

"Voisi toden totta olla virkistävää tehdä postaus esim matkakohteista, joihin olen pettynyt!"

Kuulostaa tosi mielenkiintoselta, kannatan!! :D

nik (Ei varmistettu)

Samaa mieltä. "Omat jutut" voi muuttua aina. :D Se on myös vähän kummallista, että ajatellaan usein, että se löydettävä "oma juttu" tulee olla juuri se toimeentulon lähde. Tietysti sen parissa ihminen viettää keskimäärin about kolmanneksen hereilläoloajastaan, joten ei siitä liene haittaakaan ole, jos se aika on mielekästä. Mutta työ voi olla myös vain työtä ja se "oma juttu" löytyä myös vapaa-ajan viettotavoista. Jotenkin se ajatus, että työ määrittää meitä ihmisinä niin paljon, on vähän ärsyttävä. Uusilta tyypeiltä kysytään useina ekana, "mitä teet?", jolla viitataan nimenomaan toimeentulon hankintatapaan.

Itse aloitin nykyiset hommat freelancerina. Toiminimen pistin pystyyn, kun valtio alkoi haluamaan alvia. Sillä tiellä olen ollut kohta kymmenen vuotta. Tykkään kyllä työstäni, mutta mulla ei esimerkiksi ole mitään hinkua kasvattaa firmaa ja tehdä tästä jotain päivätyötä suurempaa. Mainosalalla on usein sellainen jatkuvan kasvun ja laajenemisen oletus. Itse tykkään, kun saan tehdä itsekseni tätä varsinaista suunnittelua ja tuotantoa, enkä kovin helposti vaihtaisi tätä toimarin hommiin ja vastuuseen. Suhtaudun tähän puhtaasti tulonlähteenä, joka nyt vain sattuu olemaan minusta kivempaa kuin vaikkapa siivoaminen tai tarjoileminen, joita myös olen tehnyt (ja jotka olivat myös ihan okei, mutta pidemmän päälle puudutti). Työni ei tule yöuniini ja kykenen vetämään nykyään helpostikin rajat työn ja vapaa-ajan välille (Noh, alkuun se oli hakalampaa, mutta se oli epävarmuutta töiden jatkuvuudesta ja uskalluksen puutetta, ei suurta intohimoa ja paloa työhön.). Sen sijaan harrastan aika paljon: urheilua, meikki- ja tukkaleikkejä ja musiikkia. Näille uhraan vapaa-aikaani välillä yöunien ja perheenkin kustannuksella. Näistä saan paljon ja koen, että se "oma juttuni" löytyy sieltä vapaa-ajalta, eikä sieltäkään vai yhdestä asiasta. En haluaisi, että työ vie liikaa resursseja näiltä. Ja toisaalta pidän ne mieluusti harrastuksina, jotta ne jatkossakin antavat enemmän kuin ottavat, ovat elämässäni ilman "pakkoa".

Pointtini on siis, että työ voi ja saa olla vain työtä. Se, että ei tee juuri toimeentulokseen sitä suurinta intohimoaan, ei tarkoita, että olisi jotenkin epäonnistunut uravalinnoissaan. Ihmisellä on muutakin aikaa mielekkäästi kulutettavaksi, kuin työaika. Riittää, kun saisi tehdä työkseen jotain, mikä on itselle ihan okei, eikä suunnattomasti ahdista.

P (Ei varmistettu)

Moi! Musta tää oli hyvä kommentti. Mullakin on ollut ja on vähän edelleen hukassa mikä olis se oma unelmatyö ja pienestä pitäen juurikin ollut samat fiilikset kuin Saralla ja pallotellut mikä olisi hyvä tai itselle juurikin sopiva. Mutta olen samaa mieltä kommentoijan kanssa siinä, että joskus työ on vain työ. Koen että monissa paikoissa on aina joku asia mikä ei niin miellytä; työaika, joku työkaveri, joku henkilökuntaetu uupuu, palkka, vastuu, etc. Mielestäni tuo kommentti toi itselleni helpotusta, että kaikille ei välttämättä edes ole olemassa juuri sitä unelmatyötä, jonne olisi aina kiva mennä. Toki tämä olisi upeaa, mutta tärkeää on juurikin se, että pystyy itseään jollain tapaa toteuttamaan ja kehittämään vaikka sitten vapaa-ajallaan ja on itse tyytyväinen siihen. :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Ihan tosi hyviä pointteja! Sen oman jutun ei tosiaankaan tarvitse löytyä uralta, ei missään nimessä. Toki mielekäs työ on melko tärkeä osa hyvinvointiamme, siihen kun kulutetaan iso osa vuorokaudesta. Mutta liian monesti tämä "oma juttu" ajatellaan juurikin työminän kannalta, ja se on vähän väärin.

Kiitos kun jaoit tarinasi, ihan mahtavaa :)

henniida

Ihana huomata etten ole ainoa samojen asioiden kanssa kamppaileva ja ihana, että puit niin hyvin sanoiksi kaiken mitä itsekin ajattelen. Toi kysymys "mikä susta tulee isona" on ahdistanut aina, koska ikinä en ole osannut siihen vastata mitään - enkä osaa edelleenkään. Kaikki kiinnostaa vähän ja kaikessa olen ihan hyvä - missään en erinomainen, joten on hankalaa löytää se oma juttu. Olen kuitenkin päättänyt, että _se jokin_ unelma-ammatti sieltä vielä tulee eteeni jossain vaiheessa ja sitä ennen yritän oppia jatkuvasti uutta ja nauttia kaikesta mitä teen. Kiitos ihanasta postauksesta! <3

Kommentoi