Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Mikä sinusta tulee isona? Ehkäpä yksi ahdistavimmista kysymyksistä, mitä tiedän. Etenkin kun sitä aletaan kyselemään jo ala-asteella. Tai jopa aikaisemmin.

En koskaan tiennyt vastausta tähän. Jos vastasin jotain, todennäköisesti valehtelin. Minulla ei ollut hajuakaan lähteäkö tutkijaksi vai perustaako kuntosali. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin vastauksia kysymyksiin "mikä on unelma-ammattisi?" tai "mikä sinusta tulee isona?" en tiedä vieläkään.

Olin tasainen kasin, ysin oppilas. Monessa aineessa tosi hyvä, ylivoimainen en missään. Mikään aine tai ala ei oikein noussut yli muiden.

Lukion aikana päätin, että minusta tulee historian opettaja tai -tutkija. Sitten se vaihtui liikunnanopettajaan ja personal traineriin. Opo sanoi, että matematiikan opinnot voisivat sopia minulle. Kauppis olisi varma valinta, se toisi lisäaikaa. Valokuvaus alkoi kiinnostamaan, samoin muoti. Samaan aikaan kiinnosti myös matkustaminen, ehkäpä matkaopas tai lentoemäntä?

Mitä pidemmälle lukio eteni, sitä enemmän ahdisti. Tuntui turhauttavalta heitellä ilmoille ammatteja, jotka olivat aivan ääripäitä toisistaan. Liian moni ala kiinnosti, liian harva kiinnosti tarpeeksi.

 

 

Päädyin viettämään välivuotta ja tein sihteerin hommia it-alan firmassa. Samaan aikaan aloitin bloggaamaan.

Opiskelin liikunnanohjaajaksi ja jatkoin fysioterapian opintoihin. Niin moni lähipiiristäni oli sitä mieltä, että fyssarin ura voisi sopia minulle, joten sinnittelin ensimmäisen vuoden, kunnes uskalsin päästää irti. Päädyin lehdelle töihin ja aloin tekemään töitä liikunnan parissa. Päätin hakea opiskelemaan kulttuurituotantoa, jonka koulutusohjelma oli sen verran monipuolinen, että kiinnostus pysyi loppuun asti ja valmistuin kyseisestä koulusta kaksi vuotta sitten.

Tällä hetkellä teen töitä, johon minulla ei täsmäkoulutusta löydy. Itseoppinut yrittäjä, sitä minä pääosin olen. Työni koostuu enimmäkseen valokuvauksesta, mutta siihen sisältyy myös vahvasti markkinointia ja pr:ää. Tällä hetkellä minua kiinnostaa eniten valokuvaus, sosiaalinen media ja visuaalinen markkinointi, mutta kiinnostaako viiden vuoden päästä? Siihen minulla ei ole vastausta.

Työni on antanut hyvät eväät jatkuvaan kehittymiseen ja sopeutumiseen. Ala on ollut murroksessa ja elää koko ajan. Se on kilpailtu pieni sektori, jossa uusia aluevaltauksia tehdään jatkuvasti. Tällä alalla muutokselle on annettava mahdollisuus ja uusiin kokeiluihin lähdettävä mukaan. On mahdotonta sanoa, missä ollaan viiden vuoden päästä.

 

 

Olin vieraana Petri Rasasen Uusi Päivä -talk showssa, jossa puhuttiin siitä miten olen päätynyt työurallani juuri tähän pisteeseen. Millaisia valintoja olen tehnyt ja mitä elämä on opettanut?

Sain useammalta katsojalta viestejä ja meilejä liittyen oman jutun löytämiseen ja yrittäjyyden vaatimaan rohkeuteen. Milloin tietää, että on valmis irroittamaan otteensa puuduttavasta työpaikasta? Onko yrittäminen niin haastavaa kuin puhutaan? Miten tehdä kiinnostuksen kohteesta ammatti? Onko yli 30-vuotias liian vanha vaihtamaan alaa? 

Termissä "oman jutun löytäminen" on mielestäni hieman turha pysyvyyden leima. Se jollain tavalla viittaa pysyvään päätökseen ja lopulliseen ratkaisuun. Oli kyseessä sitten työ, harrastus tai elämäntapa, ajatellaan että tämä on nyt se minun juttu. Tätä minä teen loppuelämäni.

Käytän termiä itsekin, mutta koen sen eri tavalla. Harvalle meistä "se oma juttu" iskee salamana taivaalta, saatika pysyy "omana juttuna" lopun elämää.

Ajattelen, että "oma juttu" muuttaa muotoaan ja kehittyy elämän mukana. Se on kokeilemista ja suuntautumista aitoihin kiinnostuksen kohteisiin. Sitä että lähtee mahdollisista ympäristön paineista huolimatta tekemään jotain, mikä kiinnostaa sillä hetkellä eniten. Oli se sitten uusi työpaikka tai paluu koulunpenkille. 

Uudet haasteet ja alanvaihdokset avaavat todennäköisesti taas uusia ovia ja tuovat uusia ajatuksia. Tekeminen selkeyttää aina.

Jos koet, että olet jumissa työssä tai alalla, jossa et viihdy pätkääkään, kysy itseltäsi, että mikä sinua kiinnostaa eniten just nyt. Älä mieti liian pitkälle. Täydellisiä tilaisuuksia ei elämässä kultatarjottimilla juuri tarjoilla, yleensä päätökset pitää vaan tehdä ja niihin sopeutua.

 

 

Minä viihdyn työssäni ja harrastuksissani juuri nyt, mutta tulevaisuus voi tuoda eteen uusia kiinnostuksenkohteita. En koskaan sulje pois mitään lopullisesti, ja se on mielestäni helpottava ajatus.

Ajattelen tavallaan, että olen ikuisella matkalla kohti sitä omaa juttuani, ja nautin matkanteosta sillä välin.

Pidän ovet avoinna uudelleen opiskelulle ja uran täyskäännöksille. Ties vaikka muuttaisin Intiaan, innostuisin autourheilusta tai ostaisin hevosen. Elämä voi yllättää niin hyvässä kuin pahassa, enkä halua kirjoittaa sitä valmiiksi etukäteen. Mielummin keskityn tähän hetkeen ja teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä juuri nyt. Haluan pysyä avoimena uusille haasteille ja olla sopeutuvainen hankaliinkin muutoksiin. 

 

 

xx Sara

Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Heipparallaa pienen koomailun jälkeen!

Mitäs sinne kuuluu? Toivottavasti energisempää kuin tänne, hah.

Olen ollut viimeiset kaksi päivää niin käsittämättömän rikki, ettei siis mitään järkeä. Tuntuu, että just nyt kun pitäisi olla mahdollisimman tehokas löytyy luovuutta pyöreät nolla, eikä mistään oikein saa kunnolla kiinni. Vaikka tässä on taisteltu väsymystä vastaan vaikka kuinka, on uni tullut joka ilta seiskalta. Siis aivan jäätävä jet lag.

Viikonlopuna häippäsen duunireissulle, josta palailen vasta joulukuun alkupuolella. Tässä olisi siis käytännössä neljä päivää aikaa hoitaa kaikki ensi kuun valokuvaustilaukset purkkiin. Parasta on, että suurin osa sisällöistä on joulukuvauksia, joten meikäläinen pääsee rakentamaan täyden joulun kotiin. Kuusi, lahjapaketit, joulupiparit ja kaikki! Jihu!

Aloitin eilen illalla inspiraatiotulvan toivossa lukemaan Tara Westoverin ylistettyä menestysteosta Opintiellä. Vaikka silmät sammuivat jo 10 sivun jälkeen, tuntuu että tästä kirjasta jos jostain saa voimaa. Onko joku teistä jo lukenut kyseisen kirjan?

Taidan pistää pyykkikoneen pyörimään, joulubiisit raikumaan ja ryhdyn kasaamaan viikolle äärimmäisen tarkkaa tuotantosuunnitelmaa. Ja ristin sormeni auringonpaisteen puolesta. Valo helpottaisi sisäkuvaamista huimasti.

Energistä viikkoa tyypit, palataan! <3

 

pictures: Kaisa Turunen

 

xx Sara

Ladataan...

Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Istun Denpasarin lentokentällä ja syön banaanileipää. Selaan kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta ja hymyilen.

Aika mieletön surffileiri takana, jälleen kerran. Balin lämpöön, valoon ja julmetun aikaisiin herätyksiin ehti tottua. Samoin skootterilla liikkumiseen ja kaikkialla pauhanneeseen panhuilulevyyn, joka soi muuten tax freessäkin just 10 minuuttia sitten. 

Ihana loma!

Ikävä tulee kaikkia tyyppejä! Toivottavasti nähdään pian!

Ps. Kun suljen silmät, tuntuu kuin lilluisin lautani päällä aalloissa. Oltiin vedessä niin paljon kuin suinkin pystyttiin, ja se tuntuu kropassa. Taidan antaa olkapäiden ja ojentajien levähtää hetken verran :D 

 

 

 

 

xx Sara

Pages