Ladataan...
Tiina The Feminist

Olisin halunnut kirjoittaa kohta kohdalta -ruodinnan valkoisen heteromiehen syrjintää koskevasta Aleksi Rantamaan Youtube-videosta, mutta tubettaja Sini Laitinen teki aiheesta niin seikkaperäisen ja hyvän vastineen, ettei minun tarvinnut.

Rantamaa harmitteli videolla sitä, että koska hän on valkoinen heteromies, hänet pistetään vastuuseen muiden virheistä. 

Selvyyden vuoksi: ihminen, joka sattuu olemaan valkoinen cis-sukupuolinen heteromies, ei automaattisesti ole tehnyt yhtään mitään pahaa vain olemalla valkoinen cis-sukupuolinen heteromies. Tunnen esimerkiksi aivan ihanan Villen ja Valtterin, jotka eivät nähdäkseni ole käyttäneet asemaansa valkoisina cis-sukupuolisina heteromiehinä muiden alistamiseen.

Ongelma on tietysti se, kuten Laitinenkin videollaan sanoo, että suurin osa vallasta ja rahasta maailmassa on valkoisten heteromiesten käsissä. Naisvaltaisilla aloilla palkka junnaa kuopassa, koska naisten tekemää työtä ei arvosteta yhtä paljon kuin miesten. #metoo on osoittanut, että seksuaalinen häirintä on monelle naiselle ja vähemmistön edustajalle arkipäivää. Naiset kokevat Suomessa kaikkia työsyrjinnän muotoja neljä kertaa enemmän kuin miehet, kertoo Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tuore tutkimus. Sen mukaan miessukupuoleen perustuva syrjintä on työelämässä kaikista syrjinnän muodoista vähäisintä. Aiempien tutkimusten mukaan miehet etenevät urallaan naisia helpommin vähäisemmällä koulutuksella. Sodat, kolonialismi ja siitä seurannut rasismi – pitkälti cis-sukupuolisten, valkoisten heteromiesten tekosia. Kyse on siis tilastoista, suuresta kokonaisuudesta, luvuista.

En kuitenkaan ole nähnyt näitä mystisiä kirjoituksia, joissa kaikki valkoiset heteromiehet haukutaan kategorisesti pataluhaksi, kuten Rantamaa videollaan esittää.

Miehet syrjäytyvät useammin kuin naiset, tämä on todellinen ongelma, mutta se ei ole naisten ja vähemmistöjen vika eikä se muuta maailman sukupuoliperustaista vallanjakoa miksikään. Ongelman purkamisen voisi aloittaa siitä, että poikia kannustetaan näyttämään tunteitaan ja hakemaan pahoinvointiinsa apua, kuten nimimerkki Julmis Twitterissä esittää.

Aina niitä vähemmistöjä paapotaan

Puhe valkoisen heteromiehen alistamisesta on linjassa trendin kanssa, jonka mukaan jokainen on vastuussa itsestään, "poliittinen korrektius" eli muiden ihmisten huomioiminen on pilannut kaiken, pojat ovat poikia ja tytöt ovat tyttöjä ja "uhriutuminen" eli syrjinnästä tai haitallisista rakenteista puhuminen pitäisi lopettaa. Esimerkkejä tästä trendistä ovat Sannikka & Ukkola, Kauko Röyhkä, Jussi Heikelä, Päivän Byrokraatti ja Jordan Peterson. Oikeistopopulismi on pyyhkäissyt länsimaisen keskustelukulttuurin yli ja tehnyt empatiasta heikkouden ja alistettujen ymmärtämisestä riippakiven tai käytännössä kyseenalaistanut sen olemassaolon. 

Eihän tässä toisaalta ole mitään uutta, jos katsotaan Yhdysvaltoja, huomauttaa dosentti Markku Ruotsila Ylen jutussa. Kiitos vain Emmi Nuorgamille, joka linkitti tämän keskustelun Twitterissä Rantamaan huoleen heteromiesten oikeuksista.

Yhdysvaltain poliittinen kenttä on ollut rajusti jakautunut 60-luvulta asti. Ruotsila arvelee, että konservatiiviset amerikkalaiset, samoin kuin vaikkapa Kauko Röyhkä (vertaus omani), tuntevat joutuneensa vaiennetuiksi.

"He kokevat, että heidän mielipiteillä ja arvoilla ei ole väliä, vaan molempien puolueiden poliittinen eliitti on kiinnostunut vain kaikista muista vähemmistöistä: homoseksuaaleista, maahanmuuttajista, naisista, mustista ja niin edelleen, eikä tavallisesta keski- ja työväenluokasta", Ruotsila sanoo.

Pelkoa valkoisten miesten sananvapaudesta erittelee blogissaan ansiokkaasti myös toimittaja Tuija Siltamäki:

"Kun ensin itse ilmoittaa olevansa vaientamisen uhri, mutta silti – kelatkaa! rohkeasti puhuu televisiossa, voi esiintyä voittajana taistelussa, jonka on itse keksinyt ja josta kukaan muu ei oikeastaan ole kiinnostunut. - - On jollain kierolla tavalla joko surullista tai pähkähullua, että julkisuudesta elantonsa saavat ihmiset kertovat toisilleen viikosta toiseen julkisuudessa, etteivät he saa sanoa enää mitään."

Huolestuneita kannanottoja enemmistön sananvapaudesta on esitetty viljalti. 

"On epä-älyllistä kieltää empatian nimissä toista osallistumasta keskusteluun ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella", kirjoittaa tutkija Katri Saarikivi kolumnissaan.

Saarikivi ei sano eksplisiittisesti, ketä hän tarkoittaa. Usein tällaisella argumentilla kuitenkin vastustetaan sitä, että enemmistöön kuuluvaa ihmistä kehotetaan väistämään keskustelussa niitä, joita keskustelu koskee. Eli jos aiheena ovat esimerkiksi ei-valkoiset transihmiset, on syytä kuunnella ennemmin ei-valkoisia transihmisiä kuin cis-sukupuolisia valkoisia heteroita.

Sanoisin, että on historiatonta murehtia siiä, että valkoiset cis-sukupuoliset heterot kärsisivät "keskusteluoikeuden rajoittamisesta" merkittävällä tavalla, sillä valkoiset cis-sukupuoliset heterot ovat saaneet olla äänessä 99,999 prosenttia ajasta ihmiskunnan historiassa. Ei tämä vastareaktio minusta nyt kovin epä-älyllistä ole, se on luonnollista ja tervettä.

Nuorten arvot ovat koventuneet

Mietin, miksi patavanhoillinen 50-luvun nostalgia on nyt niin muodikasta. Yksi selitys on koulutuksen ja lähdekritiikin puute, mutta se ei selitä koko ilmiötä. Katsotaanpa vaikka Jussi Halla-AhoaJordan Petersonia sekä muutamaa oikealle kallellaan olevaa äänekästä suomalaistoimittajaa: kaikki koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä. Kaikki taitavia puhujia tai kirjoittajia, kaikki hyvin perillä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Heidän sanomansa on: se, miten asiat ovat aina olleet, on oikein. Se on turvallinen, järkevä ja tasapainoinen tapa elää. Ennenkään ei ole ketään hyysätty, miehet ovat aina olleet luonnostaan erilaisia kuin naiset, turha täyttää päätä uusilla ajatuksilla. Vanhassa vara parempi.

Onko kyse lapsuudenperheen arvoista? Onko kyse pelosta? Miten muodostuu sisäinen tarve olla kovis, joka pärjää omillaan ja jolla on paksu nahka, kuten muillakin pitäisi olla? Miltä tuntuu uskoa siihen, että perinteiset arvot ja sukupuoliroolit sekä kylmä "lakkaa valittamasta ja kanna vastuusi yksin" -ajattelu pelastavat meidät? Miten sama maailmantilanne voi synnyttää meissä niin erilaisia johtopäätöksiä? 

Nuorten arvot ovat 2000-luvulla koventuneet. Näin sanoo Helsingin yliopiston dosentti ja Tampereen yliopiston emeritaprofessori Helena Helve, joka on tutkinut aihetta 1980-luvulta lähtien. Arvoissa korostuvat entistä enemmän vastuu itsestä, nationalismi ja uusliberalismi.

"Sopiiko tällainen nationalistinen tai uusliberalistinen ajattelu meidän pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja kasvaako meillä tällainen autoritäärinen ja kovasydämisten ryhmä, joka kokee solidaarisuutta vain hyväosaisia kohtaan?", Helve kysyy Ylen jutussa.

Hän selittää ilmiötä osittain taantumalla. Edellisen laman jälkeen tasa-arvon merkitys tosin kasvoi. Nyt osa tutkituista nuorista ei kuitenkaan pitänyt tärkeänä, että työpaikalla vallitsee sukupuolten välinen tasa-arvo tai että naisjohtajia olisi enemmän.

Z on konservatiivisin sukupolvi sitten 2. maailmansodan

Hiljattain taloudella on mennyt melko hyvin, mutta nuorten työllisyysaste on yhä matala. Kun siihen iskee Trumpin, perussuomalaiset ja eurooppalaiset populistipuolueet, syntyy turhautumisen ja räväkän eli rasistisen, syrjivän ja ääri-individualistisen puheen sakea yhdistelmä, joka lietsoo vihaa.

Yksi tätä eetosta henkivä ihminen on kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski, joka on verrannut ay-liikettä mafiaan, sanonut sairaalle pitkäaikaistyöttömälle "kaikilla meillä on kuule rajoitteita" ja ilmoittaa nettisivuillaan, että "politiikassa vaikeidenkin valintojen turvallisin ankkuri on perinteisissä arvoissa."

On vähän kuin laiva olisi uppoamassa ja joku huutaisi kannella "jokainen vastatkoon itsestään", sillä suurin osa ihmisistä kuolee, paitsi ne, jotka onnistuvat nyrkein varmistamaan paikkansa pelastusveneessä. 

On toki myös toisenlaisia signaaleja: brittitutkimuksen mukaan sukupolvi Z:n (vuosina 1995–2005 syntyneet) edustajat olivat enemmän huolissaan vähemmistöjen kohtelusta ja tasa-arvon toteutumisesta kuin sukupolvi X (vuosina 1964–1979 syntyneet). 

Joidenkin tutkimusten mukaan Z-sukupolven edustajat ovat varsin moniarvoisia ja ympäristötietoisia. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen luonnehtii Z-sukupolvea entistä ennakkoluulottomammaksi.

Toisaalta amerikkalaisen tutkimuksen mukaan Z-sukupolvi on edeltäjäänsä eli milleniaaleja konservatiivisempi, Forbesin mukaan kenties konservatiivisin sukupuolvi sitten toisen maailmansodan.

Terrorismi, kouluampumiset ja taantuma ovat tehneet Z-sukupolvesta entistä yrittäjähenkisemmän ja arvoiltaan perinteisemmän. Se on tottunut etsimään totuutta internetistä itsenäisesti kotisohvaltaan käsin. "Voisi väittää, että tämä mekaaninen elämäntapa ja se, ettei heidän ole tarvinnut olla riippuvaisia muiden avusta, on tehnyt tästä sukupolvesta tunteettoman muiden ihmisten kamppailun suhteen", kirjoittaa Ashley Stahl samassa jutussa.

Individualismi näkyy Suomessa esimerkiksi siten, että nuorten määrä ammattiliitoissa on vähentynyt. Jokainen vastatkoon itsestään. Eikä tästä voi syyttää nuoria: tämä aika arvoineen on aiheuttanut heille tällaisen olon.

No, demokraatit saivat sentään Yhdysvaltain välivaaleissa enemmistön edustajainhuoneeseen, ja kongressiin pääsi yhä enemmän naisia. Ehkä tästä seuraa jotain hyvää, vaikka iso sininen aalto jäi kokematta.

Paras lääke kylmään ja vihamieliseen retoriikkaan ovat aina rauhallisesti esitetyt faktat. Niitä tarjoilee Sini Laitisen lisäksi esimerkiksi tutkija Minja Koskela, joka oikaisee vihreellisiä väittämiä tasa-arvosta ja jaksaa vääntää rautalangasta väsymättä, päivästä toiseen. Kiitos siitä. 

Ja vielä kun saisi Z-sukupolvelle välitettyä tämän viestin: sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Ei edes sinun, Aleksi.

Ladataan...
Tiina The Feminist

"Trumpin hallinto yrittää mitätöidä transihmisten olemassaolon", uutisoi The New York Times viime viikolla. Kyseessä on julkisuuteen vuotanut muistio lakiesityksestä, joka pyrkii rajoittamaan Title IX -syrjintälain määritelmää sukupuolesta tarkoittamaan vain miehiä ja naisia. Obaman hallinnon aikana muotoutuneen tulkinnan mukaan laki kieltää sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän. Se kattaisi myös ne, joiden kokemus sukupuolesta ei vastaa syntymätodistuksen merkintää.

Trumpin hallinto esittää, että transihmiset ja muunsukupuoliset jätetään syrjintälain ulkopuolelle. Sukupuoli olisi jatkossa yhtä kuin syntymätodistuksen sukupuoli, joka on ”selvä ja perustuu tieteeseen” ja jota ”ei voi muuttaa”. On olemassa vain kaksi sukupuolta, mies ja nainen, sillä selvä.

Laki mitätöisi lääketieteellisen yhteisön konsensuksen siitä, että sukupuoli on monitahoinen kokonaisuus, joka ei jakaudu selkeästi kahteen kategoriaan. Syntymässä määritelty sukupuoli ei ole mikään muuttumaton fakta.

"Vähän sama kuin väittäisi, että on olemassa vain kahdenlaisia autoja: farmareita ja citymaastureita", kirjoittaa James Hamblin The Atlanticissa.

Todellisuudessa sukupuolikromosomien ja sukupuolielinten kirjo on valtava. Esimerkiksi intersukupuolisia lapsia on leikattu ilman heidän lupaansa vastaamaan lääkärin ja vanhempien päättämää sukupuolta. On sovittu, mikä on peniksen vähimmäispituus tai klitoriksen enimmäispituus, ja toimittu sen mukaan. Nykyisin moni lääketieteen asiantuntija pitää leikkauksia epäeettisinä ja vahingollisina.

Yhdysvalloissa on 1,4 miljoonaa ihmistä, jotka identifioituvat trans-, inter- tai muunsukupuolisiksi. Laki voisi estää heitä saamasta vakuutuksen kautta korvauksia sukupuolenkorjaushoidoista, helpottaa heidän irtisanomistaan, vaikeuttaa vuokra-asunnon saamista sekä lisätä viharikoksia, häirintää ja kiusaamista. Laki voisi teoreettisesti jopa mitätöidä sukupuolenkorjauksen myötä passiin korjatun sukupuolen.

Transihmisten itsemurhia ehkäisevään auttavaan numeroon tulleiden puhelujen määrä nelinkertaistui uutisen julkaisun jälkeen.

Minkä Obama antoi, minä otan pois

Sinänsä kehityssuunta on looginen: Trump on yksitellen poistanut sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, joita Obama aikanaan vahvisti. Yksi niistä oli transihmisten oikeus käyttää sukupuoli-identiteettiinsä sopivaa vessaa, toinen oli vähemmistöön kuuluvien oppilaiden suojeleminen syrjinnältä. Trumpin hallinto on halunnut laajentaa ihmisten oikeutta kieltäytyä hoitamasta ja palvelemasta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä uskonnolliseen vakaumukseen perustuen.

CNN:n videoinsertti alkaa vuonna 2016 kuvatusta pätkästä, jossa Trump sanoo: "Teen kaikkeni suojellakseni lgbtq-kansalaisiamme."

"Se oli silloin, nyt on nyt", kommentoi CNN:n ankkuri John Avlon.

Yksi lakiesityksen moottoreista on Roger Severino, joka vastaa Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriössä kansalaisoikeuksista. "Kettu kanatarhan vartijana", kuvailee lgbtqi-lehti The Advocate. Severino on tullut tunnetuksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vihamiehenä: hän on muun muassa vastustanut tasa-arvoista avioliittolakia, yrittänyt estää transsukupuolisten ihmisten työskentelyä armeijassa sekä puolustanut homojen eheytysterapiaa. Nyt hän haluaa vielä viedä transihmisiltä ihmisoikeudet.

Ajankohta ei yllätä: muistio vuosi julkisuuteen kaksi viikkoa ennen kongressivaaleja. Trump haluaa mielistellä oikeistolaisia konservatiiviäänestäjiä polkemalla transihmisiä.

"Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen demonisointi on autoritaaristen johtajien peruspatteristoa", kirjoittaa Anu Silfverberg Long Play -lehden uutiskirjeessä.

Populistin on helpompi voittaa, jos hän maalaa tarkan kuvan vihollisesta. Ja vihollinen on tällä kertaa sukupuoleltaan epämääräinen vähemmistön edustaja, joka uhkaa amerikkalaisia perhearvoja. Homon vielä ehkä voisi hyväksyä, mutta transsukupuoliset ovat monelle tolkun amerikkalaiselle liikaa. Trumpin hallinto tietää tämän ja haluaa hyödyntää epävarmojen äänestäjien erilaisuuden pelkoa.

Homoliikkeen pitäisi katsoa peiliin

Homojen oikeuksia ajavat järjestöt ovat osasyyllisiä tilanteeseen: transgender-aktivisti Evan Greer kuvaa The Washington Postissa yksityiskohtaisesti, kuinka järjestöt ovat systemaattisesti syrjineet ja ylenkatsoneet transihmisiä 60-luvulta lähtien siitä huolimatta, että transihmiset ovat tehneet töitä homojen hyväksi. Ei ihme, että Trump päätti heittää bussin alle juuri heidät, koska niin on tehnyt valtavirtaa mielistelevä valkoinen homoliikekin.

"On aika taistella assimiloitumisen sijaan vapautumisen puolesta. Me olemme kaikki kohteita. - - Lgbtq-yhteisön on yhdistettävä voimansa ja asetuttava haavoittuvimpien jäsentensä taakse", Greer kirjoittaa.

Se on hyvä pointti myös sikäli, ettei Yhdysvaltain laki kiellä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Tästä huolimatta lakia on tulkittu oikeudessa transsukupuolisten ja homojen hyväksi, eikä Trumpin hallinnon uusi linjaus voi poistaa näitä ennakkotapauksia.

Käytännössä on vaikea nähdä, miten lakiesitystä sovellettaisiin. Ovatko yksilön oikeuksia kannattavat amerikkalaiset todella valmiita siihen, että epäselvissä tapauksissa sukupuoli voitaisiin määritellä sukupuolielimien tarkastuksella? Ja miten sukupuoli edes voitaisiin määritellä selkeästi yhdellä testillä, kuten esitys ehdottaa? 

"Ei ole olemassa geenitestiä, joka määrittelisi luotettavasti ihmisen sukupuolen", sanoo lääkäri Amy Weiner, Kalifornian yliopiston UCLA Gender Health Program -ohjelman perustaja The Timesissa.

"Sana, jota käyttäisin, on katastrofaalinen", hän kommentoi potentiaalisen lain läpimenoa.

"Uskon ehdottomasti, että esitys menee läpi"

Lukuisat demokraattipoliitikot, kuten Hillary ClintonBernie Sanders ja Kamala Harris, tuomitsivat esityksen tuoreeltaan.

"Kiss my ass", tervehti Dr. Phil Trumpia.

"Luulin, että Trump auttaisi transihmisiä. Olin väärässä", kirjoittaa entinen Trumpin kannattaja, transsukupuolinen olympiavoittaja Caitlyn Jenner The Washington Postissa. "Valtiomme johtaja on osoittanut täydellistä ylenkatsetta jo valmiiksi marginalisoitua yhteisöä kohtaan. Hän on sivuuttanut inhimillisyytemme. Hän on loukannut kunniaamme. - - Tätä on mahdoton hyväksyä, tämä on järkyttävää ja olen syvästi, henkilökohtaisesti loukkaantunut."

"Trumpin kampanja lupasi palauttaa Amerikan kuvitteelliseen menneisyyteen, joka oli nykyistä suurempi ja yksinkertaisempi, ja transsukupuolisten oikeuksien kumoaminen sopii yhteen tämän lupauksen kanssa", kirjoittaa kirjailija, journalisti Masha Gessen The Newyorkerissa.

Gessen syntyi Venäjällä ja muutti teini-iässä perheineen Yhdysvaltoihin. Hän palasi takaisin vuonna 1991 mutta lähti uudelleen Yhdysvaltoihin, kun Putin nousi valtaan. Se oli ehkä viisainta, koska Gessen oli Saska Saarikosken sanoin "Elävä maalitaulu: juutalainen, amerikkalainen, lesbo ja intellektuelli."

Tapasin Gessenin lyhyesti Helsingin kirjamessuilla ja kysyin, uskooko hän, että Trump saa toteutettua ehdotuksensa.

"Kyllä, ehdottomasti", Gessen vastasi.

Nämä ongelmat lakiesitys kohtaa

Pieni valonpilkahdus pimeässä on tieto siitä, ettei lakiesitys ole vielä lähelläkään toimeenpanoa, muistuttaa asianajaja Sasha Buchert HIV-sivusto The Bodyn jutussa. Ja jos esitys menisi läpi, se tultaisiin haastamaan liittovaltion tuomioistuimessa. Viime vuosina suurin osa liittovaltion tuomareista on antanut päätöksiä, jotka puoltavat transihmisiä. Buchert työskentelee lgbtiq-ihmisten oikeuksia ajavassa Lambda Legal -järjestössä. 

"Tällä hetkellä lakiesityksen suurin vaikutus transimisiin vaikuttaisi olevan sen hirveän tunteen aiheuttaminen, että he joutuvat syrjinnän kohteeksi – ja pelinappuloiksi poliittisessa pelissä vaalien alla", kirjoittaa Tim Murphy samassa jutussa.

"Transihmiset ovat aina olleet hyökkäyksen kohteena. Tämä ei juuri muuta sitä dynamiikkaa – mutta se muistuttaa meitä siitä, että olemme sitkeitä", jatkaa Cecilia Chung the Transgender Law Center -järjestöstä.

Oma huolestuttava signaalinsa on se, että äärioikeistolainen Jair Bolsonaro valittiin juuri Brasilian presidentiksi. Hän on sanonut, ettei hän voisi rakastaa homoseksuaalista lasta ja että jos hän näkisi kahden miehen suutelevan, hän löisi heitä.

Bolsonaroa onkin kutsuttu tropiikin Trumpiksi. 

Vastaava kiihkoilija on Unkarin pääministeri Viktor Orbán, joka hiljattain kielsi sukupuolentutkimuksen oppiaineen yliopistoista.

Queer-ihmiset ja feministit ovat vuosikaudet yrittäneet laajentaa miehen ja naisen käsitteitä, jotta jokainen voisi olla mitä haluaa, kirjoittaa toimittaja Moira Donegan The Guardianissa. Ja tämä on populisteille epämieluisaa.

"Ihmiset, jotka ovat rohkeita, mielikuvituksellisia ja rehellisiä, ovat suuri uhka oikeistolaiselle ideologialle, jonka mukaan kaikkein taantumuksellisin ja rajoittavin elämäntapa on ainoa oikea vaihtoehto", Donegan kirjoittaa.

Ehkä pitäisi vain ajatella, että pimeintä on juuri ennen aamua ja että Trumpin äänestäjät ovat keskimäärin vanhoja. Mutta sitä ennen nuorten pitäisi aktivoitua äänestämään, jotta punaniskaiset isipapat eivät pääse sanelemaan heidän ihmisoikeuksiaan. Toivottavasti tämä on yksi menneen maailman kuolonkorahduksista. Toivottavasti Masha Gessen ei ole oikeassa.

Ladataan...
Tiina The Feminist

Sukupuolisensitiivinen kasvatus. Onko se sitä sukupuolineutraaliutta? Sitä, etteivät tytöt enää saa olla tyttöjä ja pojat poikia? Että pakotetaan lapsia setamuottiin?

On ilmiselvä syy, miksi sukupuolitietoinen kasvatus halutaan ymmärtää väärin. Se syy on pelko.

Uudenlaisen kasvatustavan seuraukset voisivat olla arvaamattomia. Se voisi parantaa lasten ja aikuisten elämää täysin ennennäkemättömällä tavalla.

Se voisi vähentää yksinäisyyttä, itsetuhoisuutta, turhautumista, syrjäytymistä ja ahdistusta. Tarpeeksi laajalle levitessään sukupuolisensitiivinen kasvatus voisi avata reitin maailmaan, jossa on ihmisiä. Ei vain miehiä ja naisia. 

Mutta kun on tottunut tietynlaiseen, sen kyseenalaistaminen tuntuu vaikealta. 

Jos kerran minä olen mies, olen aina ollut mies, kaikki perheeni miehet ovat olleet miehiä ja esi-isämme isät ovat olleet miehiä, mitä tapahtuu, jos en voi kasvattaa lastani vapaasti mieheksi? Jos en voi ohjata, kannustaa ja ehkä vähän painostaakin häntä miehen rooliin? 

Mitä miehelle käy? Mitä minulle käy.

Ja koska minä olen nainen, nainen kuten äitini, hänen äitinsä ja hänen äidinäitinsä, miksen saisi viedä tuota roolia eteenpäin? 

Mitä käy tytöille, jos heitä ei kehoteta istumaan nätisti, huolehtimaan pikkuveljistä, pukeutumaan peittävästi ja välttämään helpon tytön leimaa? 

Niin minä olen sen oppinut. Sellainen nainen minä olen. Koska jos en ole, mitä minä sitten olen?

Sukupuolitietoinen kasvatus vähentää ahdistusta

Yksinkertaisimmillaan kyse on tästä: ei ole syytä olettaa lapsesta mitään sen perusteella, mitä sukupuolta hän edustaa. Hän voi olla tyttö, poika, poikatyttö, tyttöpoika tai jotain muuta. Hän voi olla mitä haluaa.

Ja jotta hän voi tehdä sen, häntä ei pitäisi väkipakolla tunkea joko tytön tai pojan rooliin. Tässä on järkeä, sillä tutkimusten mukaan naisten ja miesten aivoissa ei ole merkittävää eroa. "Miksi myytti pinkeistä ja sinisistä aivoista on silti niin itsepintainen? Yksi syy on se, että miehet ja naiset usein käyttäytyvät eri tavoin. Minä ja mieheni olemme erilaisia. Tämä johtuu siitä, että olemme kasvaneet eri kulttuureissa. Minun omani (tytöksi kasvattamisen kulttuuri) suosii tunteiden ilmaisua, hänen kulttuurinsa opettaa, että pojat eivät itke", sanoo kehityspsykologian tohtori Christia Spears Brown Fast Company -lehdessä.

Sukupuoliroolien istuttaminen alkaa hyvin varhaisessa iässä. Tämän seurauksena syntyy stereotyyppisiä käsityksiä siitä, mitä tytöt ja pojat, naiset ja miehet, voivat tehdä. Tämän ongelman kitkemiseksi muutamissa esikouluissa ja päiväkodeissa noudatetaan jo sukupuolisensitiivistä kasvatusta.

"Haluamme antaa kaikille lapsille samat mahdollisuudet tuntea, ilmaista itseään, pitää mistä väristä pitävät ja harrastaa lajia, jota haluavat. Emme halua rajoittaa heitä", sanoo Lotta Rajalin CNN:n jutussa.

Hän on perustanut kaksi sukupuolisensitiivistä päiväkotia Ruotsissa. Opettajat olivat kuvanneet itseään lasten kanssa ja huomanneet, että he kohtelevat tyttöjä ja poikia eri tavalla.

"Kuvaamisen jälkeen tajusimme, ettei meidän pidä muuttaa lapsia vaan itseämme", Rajalin sanoo.

Jokainen, joka on keskustellut keskivertolapsen kanssa sukupuolesta, tietää, minkälaisia konservatiiveja he voivat olla. Kuten: "Tytöt ovat parempia olemaan nättejä" tai "Tytöt hoitavat lapsia ja pojat tekevät kaikkia hauskoja juttuja". Nämä ovat aitoja sitaatteja BBC:n dokumentista, jossa kokeiltiin, miten sukupuolisensitiivinen opetus vaikuttaisi esikoululaisiin.

Pienen tutkimuksen mukaan Lotta Rajalin perustaman päiväkodin oppilailla oli vähemmän stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolesta kuin kontrolliryhmällä.

Sääntöjen rikkomisesta seuraava anarkia

Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan tiukoilla sukupuolirooleilla on pitkäkestoisia negatiivisia seurauksia. Ne lisäävät maailmanlaajuisesti riskiä teini-iän raskauksiin, seksitautien leviämiseen, päihteiden väärinkäyttöön, itsemurhiin ja varhaiseen kuolemaan. 

Mutta jos ei ole miestä tekemässä osaansa, nostamassa painavia esineitä, vaihtamassa lamppuja ja laukomassa pikkutuhmia vitsejä, ja naista korjaamassa sukkia lattialta, sopimassa perheen yhteisiä menoja, synnyttämässä ja ymmärtämässä sitä, ette mies osaa puhua tunteistaan, mitä jää jäljelle? 

Mitä on maailma, jos sitä ei voi jakaa kauniisti kahtia, jos ei voi päättää kahta pääväriä ja maalata koko maisemaa niiden värien mukaan? 

Mitä on se kummallinen muu, joka tunkeutuu minun näkökenttääni yllättäen ja pyytämättä? 

Se on kaaos, anarkia, joka uhkaa minun todellisuuttani.

Miksi joku haluaa rikkoa sen pyhän, johon minä olen oppinut, johon minut on kasvatettu, pienet tytöt on tehty kanelista ja sokerista, pojat etanoista ja sammakoista, mies ei itke, hyvä tyttö ei anna liian helposti, miehet eivät halua jakorasiaa, naiset eivät pidä vässykkämiehistä, niin on aina ollut ja niin on oleva. Mutta mitä jos ei ole? 

Mikä on minun paikkani maailmassa, josta on tullut outo ja erilainen ja vaarallinen? Miten käy minun lapseni, jos hän ei opi sitä pyhää, sitä oikeaa ja aitoa? 

Minä opetan sen sille vaikka väkisin, minulla on siihen oikeus. Kaiken maailman sekopääfeministit ja luonnollisen sukupuolijaon hämärtäjät, homosaation edistäjät, setavärien levittäjät, ne kaikki mädättäjät, ne eivät sitä voi estää.

Minä päätän, minä!

Sillä tyttö on tyttö ja poika on poika, näkeehän sen jo jalkojen välistä. 

Onhan se niin, sen on oltava niin, koska niin minulle on sanottu. Niin olen sen oppinut, niin on hyvä.

Mitä ne naapuritkin sanoo, jos minun poikani käy baletissa, eihän sitä kehtaa edes ajatella. 

Kenellä on oikeus päättää toisen sukupuoli?

Stereotyyppiset sukupuolikäsitysten seurauksia ovat kansinaismoraali koskien miesten ja naisten seksuaalisuutta, opiskelun ja työmarkkinoiden sukupuolittuminen, naisten heikompi ura- ja eläkekehitys, epätasaisesti jakautuvat kotityöt, tunteitaan patoavien miesten syrjäytyminen ja epätasainen vallanjako yhteiskunnassa.

Sukupuolitietoinen kasvatus vähentäisi todennäköisesti seksuaalista häirintää, lisäisi tyttöjen määrää luonnontieteellisillä aloilla, tasavertaistaisi lastenhoitoa ja kotitöiden jakoa sekä kitkisi ahdistusta siitä, etteivät ihmiset onnistu ilmaisemaan sukupuoltaan ihannoidulla tavalla. 

Vai että lapsi saisi itse päättää, minkä sukupuolen hän tuntee omakseen. Eihän sitä voi päättää, paitsi minä. Minä sen päätän. Hänen tulee kokea samoin kuin minun. On se minullekin ollut aina ihan luonnollinen asia.

Ihan luonnollista se oli silloinkin, kun piti katsoa villien poikien perään, vaikka olisi tehnyt mieli vähän juosta itsekin, kun piti opetella istumaan jalat yhdessä, vaikka se oli epämukavaa, kun se Make työnsi kätensä paitani sisään diskossa ja väitti seuraavana päivänä, että minä olen lutka. Ja kun oli se kerta, kun olin niin humalassa, etten muista, miten me oikein Antin kanssa sänkyyn päädyimme, mutta minun vikanihan se oli, tietysti. Ja kun saimme lapsen ja jäin kotiin ja olin niin yksinäinen, että olisin voinut heittää vauvan ikkunasta, vaikka enhän minä sitä ikinä ääneen sanonut. Sellaisilta äideiltä otetaan lapset pois, jotka eivät osaa olla oikeita naisia. Naisia, jotka kantavat perhettä, ovat tarvittaessa hiljaa eivätkä pyri korkealle, koska sellaiset naiset ovat kylmiä akkoja. Eivät oikeastaan naisia ollenkaan.

Ihan luonnollista oli, kun piti pidättää itkua, ettei isä olisi taas sanonut, etteivät isot pojat itke, vaikka sattui niin paljon, että kyynelet valuivat väkisin, mutta pyyhin ne nopeasti ettei kukaan huomaisi. Ja kun nauroin mukana, kun jätkät kertoivat, miten ja ketä olivat panneet, niin minäkin, tietysti, vaikka en ollut, en kertaakaan, mutta ei sellaista olisi voinut kertoa. Olisivat haukkuneet hintiksi. Luonnollista oli kasvattaa lihaksia, jotka eivät kasvaneet ja joiden puuttumista naurettiin niin, että olisin voinut kuolla häpeästä. Luonnollista oli mennä armeijaan, vaikka se oli välillä niin rankkaa, että teki taas mieli itkeä, vaikka en tietenkään itkenyt. Olen mies, joten on luonnollista, etten puhu tunteistani kuin humalassa enkä todellakaan siivoa niitä sukkia lattialta.

Koska jos en ole se, mikä minut on opetettu olemaan, mikä minä olen? 

Mikä on lapsi, joka ei ole kumpikaan, ei lintu eikä kala, vaikka eihän se lintu eikä kala voi ollakaan, kun on ihminen, mutta tärkeämpää on, että se on tyttö tai poika. Sitä ei voi päättää, sitä ei voi poistaa, sitä tulee noudattaa, niin hyvässä kuin pahassa. On oltava joko tai.

Ja silti tuntuu olevan yhä enemmän niitä lapsia, jotka eivät ole kumpaakaan tai ovat jompaakumpaa mutta väärällä tavalla. Joka tuutissa niitä lapsia ja niiden sekopäisiä vanhempia. Niitä, jotka puhuvat vapaudesta ja antavat kaikkien elää sellaisena kuin haluavat. Eihän sellaisesta mitään tule.

Ei sitä kuule meidän lapsuudessa valittu. Sitä tehtiin, mitä tehdä piti, kestettiin. Hiihdettiin kouluun ja istuttiin selkä suorana. Pojat yhteen jonoon, tytöt toiseen. Oltiin, mitä käskettiin olla.

Mitä tapahtuu, kun minä ja kaltaiseni kuolemme sukupuuttoon? Minä en tiedä, mutta se minua pelottaa. 

"Ongelma lasten sukupuolen vartioimisessa on se, että jos lapsi ei mahdu muottiin eikä hänelle anneta lupaa olla mahtumatta, hän todella kärsii", sanoo RF Jurvevics, joka kertoo saaneensa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen 80-luvulla.

Vanhemmat hyväksyivät sen, ettei hän kokenut olevansa tyttö eikä poika. Se oli suuri helpotus. Muut ihmiset kohtelivat häntä huonosti.

"Ne, jotka toistuvasti kielsivät olemassaoloni, tekivät pysyvää vahinkoa. On vaikea unohtaa se, mutta minun on pakko. He eivät ymmärtäneet, vaikka heidän ehkä olisi pitänyt. Mutta tänä päivänä me ymmärrämme. Nyt on vain aika alkaa käyttäytyä sen mukaisesti."

Pages