Mistä on pienet tytöt tehty…?

No meidän tapauksessa jos nyt onnistaa resepti on aika lailla tämä:

  • 5 kpl letrozoleja
  • Clearbluen digitaalisia ovulaatiotestejä
  • Peiton alla puuhastelua
  • Kärsivällisyyttä

Ja voihan se tietenkin olla poika mutta resepti pysyy samana. Eikä tämäkään välttämättä ole se resepti joka meille lapsen toisi!

Aloitimme ensimmäisen hoitokiertomme 11. kesäkuuta. Kolmantena kiertopäivänä aloitin nämä aivan pirulliset lääkkeet, jotka tosissaan aiheutti mahanpuruja, pahoinvointia sekä järjetöntä päänsärkyä. Olo pikkuhiljaa helpottui kun viiden päivän pillereiden napsiminen päättyi. Viime torstaina kävin follikkeliultrassa, sillä tämä lääke on sellainen jonka tarkoituksena on luoda ovulaatio ja nyt haluttiin seurata ettei tule liian montaa munasolua kerralla. Tai ainakin näin itse ymmärsin tämän (voin toki olla väärässä). Siellä taas vaihteeksi ilman housuja jalat ilmassa olin tutkittavana. Aina yhtä mukavaa.. Joka tapauksessa vaste lääkkeelle oli erinomainen! Kohdun limakalvo oli paksuudeltaan erittäin hyvä, sekä näyttäisi että olisi tulossa nyt 2 munasolua yhden sijaan johon myös tähtäsimme. Mieheni Jannen siittiöthän olivat laadultaan myös erinomaisia, joten toiveet tälle kierrolle on aika kovat. En kuitenkaan laskeudu pohjamutiin asti vaikkei se tässä kierrossa tärppäisi. Nyt vielä pitää joka aamu tikkuun pissata sekä odottaa ovulaatiota saapuvaksi, jotta päästäisiin tositoimiin.

Nyt vähän taustaa. Tällä hetkellä olemme erittäin hyvässä tilassa lapsettomuuden kanssa. Tarkoitan siis sitä miten käsittelemme asiaa ja kuinka se vaikuttaa arkeemme. Emme niinkään ole enää ottaneet turhaa stressiä asiasta, sillä meillä on kuitenkin apua nyt saatavilla. Voin rehellisesti sanoa että kaikista vaikeimmalta tämä asia tuntui siinä 1-2 vuoden yrittämisen kohdalla. Meillähän ei tämä prosessi liikkunut lähes mihinkään suuntaan ja epätoivo oli jotain luokkaa ääretön! On jopa outoa ajatella sitä kuinka rikkinäiseksi ja haavoittuvaiseksi voi tahaton lapsettomuus ihmisen tehdä. Silloin en ajatellut olevani näin sinut tilanteemme kanssa, mutta niin se vain on että kaikkeen jollain tapaa lopulta tottuu. Nyt olemme yrittäneet esikoista melkein 3,5 vuotta.

Yksi asia mikä on auttanut aivan varmasti ainakin minua käsittelemään tätä on se että puhun tästä avoimesti. Olen kuullut monelta kuinka rohkea olen avatessani näin henkilökohtaisen asian niin monelle ihmiselle nähtäväksi. Aina toki kiitän viestistä mutta tosiasiassa en itse näe itseäni niinkään rohkeana. Luonteeltani olen erittäin avoin ihminen. Ehkä jopa liiankin avoin, sillä minua ei todellakaan hävetä puhua esimerkiksi seksistä puolitutun kanssa. Monet taas eivät halua kyseisestä asiasta puhua edes lähimmäistensä kanssa. Avoimuus on omasta mielestäni kuitenkin yksi vahvuuteni. Kun puhun ihmisten kanssa, jotkut ovat sanoneet että ”onpas kiva kun voidaan jutella näistäkin asioista”. Sillä moni ei juttele. Minulta saa kysyä mitä tahansa, mistä tahansa kunhan se liittyy tosin minuun eikä johonkin ystäväni henkilökohtaiseen asiaan.

Tässä blogissa tulen todellakin puhumaan ihan rehellisesti sekä avoimesti asioista, jotka muille saattavat olla tabuja tai arkoja aiheita tuoda esille. Haluan että ne, jotka tänne eksyvät saavat rohkeutta puhua itsekkin näistä asioista. En nyt tarkoita sitä niin että olisi mitenkään pakko! Mutta haluan vain näyttää että se on okei. Lapsettomuus ja mahdollisesti raskaus lapsettomuuden jälkeen tulee kuitenkin olemaan tämän blogin pääaihe.  Pahoittelen jo myös tässä vaiheessa tämän ensimmäisen kirjoituksen mahdollista sekavuutta. Jatkossa postaukset tulevat olemaan selkeästi yhteen aihepiiriin rajattuja. Mutta näin tällä kertaa. Kiitos jos luit tämän ja jää toki seurailemaan milloin tulee jatkoa! 🙂

Kommentit (6)
  1. Hienoa että otatte asiat asioina, ettekä vaivu epätoivoon…Joskus se voi olla helpompikin puhua asioista avoimesti, ja jakaa se muiden kanssa jotka ovat samassa tilanteessa. Kaikkea hyvää teille ja onnea yrittämiseen 👍

    1. Samaa mieltä! Kiitos paljon ihanasta kommentista <3 🙂

  2. Hyvä postaus,ei yhtään sekava. Minä jään ainakin seuraamaan jatkoa.

    Meillä reilu vuosi takana yritystä.

    1. Kiitos, ihana kuulla! Tsemppiä teille myös yritykseen <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *