5 + 1 kysymystä puolison puhuttelusta

pariskunta_0.jpg

Pitääkö suhteen arkistua, ennen kuin voi puhua puolisosta?

Pohdimme toimituksen lounaspöydässä taannoin, millä nimillä puolisoa puhutellaan ja pitäisikö kolmekymppisenä puhua jo miesystävistä. Ilmaan nousi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:

  1. Mistä tietää, milloin poikaystävästä tulee miesystävä tai tyttöystävästä naisystävä?

  2. Miksi mies- ja naisystävästä tulee välittömästi keski-ikäinen ”terveisiä toiselta kierrokselta”-fiilis?

  3. Miksi kumppani-sanassa on niin kliininen ja platoninen kaiku? Avomies ja avovaimo taas tihkuvat vain yhdessä asumisen ylpeyttä ja auvoa – avokista nyt puhumattakaan.

  4. Kuinka kauan pitää seurustella, että voi puhua puolisosta?

  5. Miksi vaimo kuulostaa ei-aviopuolisosta puhuttaessa todella 50-lukulaiselta titteliltä, mutta on ihan ok puhua miehestä, vaikka ei oltaisi naimisissa?

  6. Vaikuttaako suhteen kesto siihen, mitä nimitystä käytetään? Onko luontevinta puhua poika- ja tyttöystävistä nelikymppisenäkin, jos yhdessä on oltu alle vuosi?

 

Kuva: Splash News / All Over Press

Kommentit (20)
  1. Mulle on aika pitkälti yks hailee miten nainen minuun viittaa muiden seurassa. Ainoa poikkeus tähän on sana ”hoito”, joka näyttää yleistyneen nuorten naisten keskuudessa. Tällä nimellä jos minuun viitataan, suhde päättyy siihen.

  2. Ja miks on ok sanoa ”mun mies” mutta ”mun nainen” kuulostaa jotenkin… omistushaluiselta? Tai oudolta kuitenkin. Meille on luontevinta puhua toisistamme etunimillä, ja jos joku kysyy että niin kuka niin sitten vastataan että no mies/vaimo.

    Niin ja omaan suuhun ei istu ollenkaan isäntä, emäntä, ukko eikä akka 😀 Kamalimpana oon ehkä kuullut sanan ”hallitus” vaimosta puhuttaessa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *