Aivoinfarkti 23-vuotiaana: ”Minusta tuli eri ihminen”

Toimitus

Tulehdus aivoissa vei Veera Nivalaiselta, 23, jalat alta kesken työpäivän. Infarkti muutti hänen persoonallisuuttaan hyvässä ja pahassa. Veera kertoo tarinansa tänään ilmestyvässä Trendissä, jonka teema on Voima.



”Silitysrauta pihisi ja lapset mekastivat. Oli pilvinen perjantai marraskuussa, ja silitin ekaluokkalaisten hamahelmitöitä iltapäiväkerhossa. Olin hankkinut lisätyön kerätäkseni rahaa: minä ja paras ystäväni olimme unelmoineet jo pitkään Lontooseen muuttamisesta, ja uudenvuoden jälkeen toteuttaisimme haaveen.

Nyt päätäni särki, ja ajattelin, että minulle on tulossa migreeni. Vessassa käydessä oloni muuttui sekavaksi ja minun piti ottaa seinästä tukea. Kollegani tuli kysymään, onko jokin hätänä, sillä olin viipynyt reissulla kauan. Yritin sanoa, että kaikki on hyvin, mutta puhuminen tuntui siltä kuin olisi yrittänyt polkea pyörää liian isolla vaihteella.

Vasen jalkani petti. Kollega puoliksi kantoi minut käytävälle istumaan ja sanoi, että suupieleni roikkuu oudosti. Tunsin, kuinka poskelleni valui kuolaa. Kun ensihoitajat kantoivat minua ambulanssiin, ajattelin, että kyseessä on erehdys. Minullahan oli vain pää kipeänä.

Sairaalassa minua väsytti kamalasti. Kuulin sanan aivoinfarkti. Sitten vatsanahkaani iskettiin piikki, joka alkoi liuottaa aivojeni verisuonessa olevaa hyytymää.
 

”Oliko kaikki omaa syytäni?”

Sydäntähystys, selkäydinnäyte, magneettikuvaukset. Seuraavien päivien aikana minulle tehtiin kymmeniä kokeita, joilla yritettiin selvittää, mistä infarkti johtui. Minun oli vaikea keskittyä tekemään niin kuin lääkärit käskivät. En hallinnut vasenta kättäni enkä osannut sitoa kengännauhoja. Olin täysin muiden avun varassa. Se tuntui nöyryyttävältä.

Diagnoosi oli verisuonen sisäinen tulehdus, vaskuliitti. Tulehduksen aiheuttajaa ei tunneta, mutta olin varma, että kaikki on omaa syytäni. Olin viettänyt railakasta elämää. Viisaudenhampaani oli vastikään poistettu, ja antibioottikuurista huolimatta olin juonut kaljaa. Lääkäri vakuutteli, ettei 23-vuotiaana voi aiheuttaa itselleen infarktia.

Kun ystäväni tulivat käymään luonani, he pelästyivät nähdessään puoliksi halvaantuneet kasvoni. Yksi heistä alkoi itkeä. Pitelin häntä kädestä ja lohdutin. Kieltäydyin ajattelemasta muuta kuin että kuntoutuisin täysin. Uudenvuoden jälkeen olisin varmasti jo takaisin töissä.
 

”Mitä jos kohtaus uusiutuu?”

’Olen lukenut vaskuliitista, se on kamala sairaus’, serkkuni sanoi osaaottavasti.

Vasta silloin ymmärsin, että tautini on muutakin kuin ohimenevä tulehdus. Luin potilaskertomustani ja tajusin, että kohtaus voi uusiutua. Ahdistus iski saman tien. Voisinko enää koskaan elää normaalia elämää?

Pian huomasin stressaavani kummallisen paljon arkisista asioista. Kun menin kavereiden kanssa elokuviin, olin lähes neuroottisen hermostunut siitä, mihin näytökseen menemme ja millä rivillä istumme. Muistin lääkärin sanoneen, että mielialaheittelyt kuuluvat kortisonilääkkeeni lukuisiin sivuoireisiin. Aiemmin olin ollut rentouden perikuva.

Facebookista näin, kuinka kaverit aloittivat uusissa töissä ja matkustivat paratiisisaarille. Paras ystäväni muutti Lontooseen ja lähetti minulle kuvia klubeilta ja puistoista, joista olimme yhdessä unelmoineet.

Minulle jo lähikaupassa käyminen oli ponnistus. Jos jaksoin laittautua bileisiin, perillä keskittymiseni herpaantui hetkessä, ja halusin vain kotiin nukkumaan. Pelkäsin paitsi terveyteni myös työkykyni puolesta. Olen valokuvaaja, mutta neuropsykologi oli huomannut sairaalan testeissä, että visuaalinen hahmotuskykyni oli heikentynyt.

Pienet asiat ärsyttivät suunnattomasti: kun kaupassa oli liikaa ihmisiä tai kun ystäväni tsemppasivat minua mielestäni liian säälivällä äänensävyllä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt, ja aloin käyttäytyä kylmästi.

Lopulta istuin hiljaa ihmisten seurassa, jotta en sanoisi mitään ikävää. Kortisonilääkkeet keräsivät muutamassa kuukaudessa kroppaani 15 kiloa ylimääräistä painoa. En tuntenut turvonnutta vartaloani enkä synkkiä ajatuksiani omikseni. Olin sairastunut masennukseen.
 

”Tältä tuntuu olla taas minä”

Työ antoi minulle uutta ajateltavaa. Järjestimme ystäväni kanssa valokuvanäyttelyn, ja sitä suunnitellessani huomasin, että jaksankin paljon paremmin. Oli huumaavaa tajuta, että vaikka aivoni olivat vielä hitaat, ne toimivat koko ajan tehokkaammin. Varmuuden vuoksi pyysin kavereitani sanomaan, jos kuvieni värit näyttävät oudolta, mutta kaikkien mielestä olin entiselläni. Se oli suuri helpotus ja merkki siitä, että kortisonilääkityksestä oli haittavaikutusten lisäksi myös apua.

Keväällä, neljä kuukautta infarktin jälkeen, aivokuvani näyttivät niin hyviltä, että lääkäri antoi minulle luvan ottaa vähän alkoholia. Lasi viiniä ystävän seurassa oli juhlahetki. Kun kävelin ravintolasta bussipysäkille, tunsin pakahduttavaa onnea. Ajattelin, että tältä tuntuu olla taas minä.
 

”Olen onnekas: selvisin hengissä”

Nyt hirviölääkekuuri alkaa olla lopuillaan, ja sairauslomani päättyy pian. Vasen jalkani on edelleen vähän oikeaa heikompi, ja kun väsyn, kompastun helposti. Stressaan yhä, mutta toivon, ettei se ole pysyvä muutos persoonallisuudessani. Toisaalta olen hyväksynyt, etten ole enää sama ihminen kuin aiemmin.

On infarktista seurannut hyvääkin. Olen aina ollut luonteeltani malttamaton, mutta sairastuminen teki minusta kärsivällisemmän. Tartun nykyään toimeen: kirjoitan 15 minuutissa sähköpostin, johon ennen meni kaksi päivää.

Edelleenkään ei tiedetä, miksi sairastuin. On tuuripeliä, tuleeko infarkti minulle uudestaan vai ei. Sairastuminen on opettanut, kuinka ihmeellinen systeemi aivot ovat. Ne ovat yhteydessä kaikkeen vartalossa ja persoonallisuudessa.

Olen tajunnut kirkkaasti myös kuolevaisuuteni. Kun ahdistus siitä iskee, yritän ajatella, että olen oikeastaan hiton onnekas: selvisin hengissä. Jonain päivänä makaan vielä Hyde Parkin nurmikolla parhaan ystäväni kanssa ja olen yhtä peloton kuin ennenkin.”

 

Teksti: Venla Pystynen
Kuvat: Sanna Saastamoinen-Barrois
Meikki: Keiku Borgström
Hiukset: Meron Laine
Tyyli: Mia Frilander
Toppi Iro, Stockmann, ja yöpaita, Stockmann Silk

 

Juttu on julkaistu juuri ilmestyneessä Trendissä, jonka teema on Voima! Haluatko lukea lisää tällaisia juttuja? Tilaa Trendi! Klik!

 

Kommentit

elinalaiti (Ei varmistettu)

Koskettava tarina. <3

miiajohanna
miiajohanna

Todella koskettava tarina! <3

Kommentoi