Antti Holma: ”Ekaluokan opettaja teki elämästäni musikaalin”

Toimitus

Ensimmäinen opettaja on yksi Antti Holman elämän tärkeimmistä naisista.


”Minulta on kysytty monesti, miten ihmisestä tulee taiteilija. Siihen ei ole patenttivastausta, mutta väitän, että valtava merkitys on ihmisillä, jotka tulevat elämässä vastaan, varsinkin opettajilla. Näin on ainakin omalla kohdallani.

Päivi Törmälä oli Sonkajärven ala-asteella luokanopettajani ekalla ja tokalla luokalla. En koskaan unohda sitä, kun näin Päivin ensimmäistä kertaa koulun tutustumispäivänä. Hänellä oli afrokiharat, säärystimet, villahame ja villapaita, jossa oli palloja. Muistan, että hän näytti minusta ampiaiselta, ja mieleeni jäi erityisesti hänen kova, käheä naurunsa. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan tunteeseeni sekoittui myös hieman kauhua: muistan, että Päivi tuntui heti ison energian ihmiseltä.

Ekan ja tokan luokan elin kuin musikaalissa. Jos joku oppilaista veti toista turpaan, Päivi sävelsi sekä anteeksipyyntö- että anteeksiantolaulun, jotka lauloimme yhdessä. Teimme koulun ikiaikaisilla VHS-kameroilla videoita, joilla esitimme parodiahahmoja Tenavatähti-kilpailusta. Laatu oli tuhnuinen, mutta muistan yhä, miten taianomaista se oli. Päivi opetti minut lumoutumaan fiktiosta.

Olen luonteeltani sellainen, että jotkut ihmiset vain kerta kaikkiaan hiertävät aistejani – vaikka hahmottaisinkin, ettei minulla ole mitään syytä olla pitämättä heistä. Päivin kanssa kemiamme kuitenkin kohtasivat heti. Meitä yhdisti aivan mieletön omapäisyys, joka minusta erottui jo lapsena. Vaikka olen aina ollut luonteeltani kiltti, tietyissä asioissa haen koko ajan rajojani, ja Päivi ymmärsi sen. Hän otti heti ideoistani kopin, antoi hyväksyntänsä ja vei niitä eteenpäin. Koska olen silloin saanut hyväksynnän, enää sitä ei tarvitse jahdata. Nyt voin luottaa siihen, että kyllä näistä hommista jotain tulee.

Uskonkin, että olen päätynyt tekemään Putouksen kaltaisia höyryämisiä juuri Päivin ansiosta. Hänen kauttaan tajusin, ettei esiintymisessä ole mitään väärää tai pahaa. Sketsihahmoni Kissi Vähähiilari on karannut sieluni eli flirttaileva, itsevarma, herkkä ja voimakas samaan aikaan – kaikki ominaisuuksia, joita toivoisin, että minussa olisi enemmän.

En ole nähnyt Päiviä vuosiin, mutta äitini lähetti minulle valokuvan, kun Päivi oli Sonkajärvellä mukana katsomassa Putouksen finaalia. Olen aikoinaan luvannut Päiville, että kirjoitan hänelle kirjeen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tämä olkoon kirjeeni.”

Teksti: Laura Kangasluoma
Kuvat: Timo Pyykkö

 

Lue myös: Näin opit kehumaan

 

Kommentoi