Avioliitto ei kaipaa romantiikkaa

Toimitus

Järkiliittolaisen harjoitussormus.

Kirjanpitäjäni vihjaili, että minun kannattaisi mennä naimisiin. Ehkä vihjeessä painoi jonkin verran se, että kirjanpitäjä on myös äitini.

Oikeassahan hän on. Verottaja pitää avioituvista niin paljon, että antaa yrittäjän jakaa tuloja aviopuolisolle, jos puoliso on avustanut yrityksessä. Raha siis virtaa kahden sormustetun välillä vuolaasti kuin keväinen mahla.

Minusta avioliitoissa kauneinta on se, että ihmisestä voi tehdä sukulaisen, jos siltä tuntuu. Onhan se todella outoa, että maistraatissa virka-aikana virkamies liittää kaksi ihmistä juridisesti kiinni toisiinsa. Tilaisuus on niin merkittävä, että kahden todistajan pitää tarkkailla sitä. Alun perinkin sanan avio viittasi julkiseen tai lailliseen, kun kaikille muille ilmoitetaan, että nämä kaksi ovat nyt yksikkö.

 

Avioliitot eivät perustu ensisijaisesti Korinttilaiskirjeen värssyihin, vaan oikeasti avioliitto on rahallinen yhteenliittymä. Sen vuoksi naimisiin meneviltä ei pitäisi vaatia minkään suuren rakkauden esittämistä.

Tsekkaa vaikka avioliittolaista, jonka kuivakka romantiikka huipentuu toiseen pykälään. Siinä kehotetaan, että vihittyjen ”tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta”. Kuulostaa yhtiökumppanien tiukalta kädenpuristukselta.

Päätäntävalta toisen rahoihin kasvaa, sillä puoliso saa oikeuden estää omaisuuskauppoja. Puolisoilla on myös velvollisuus maksaa toisen eläminen, ja perinnönjaossa aviopuoliso korjaa selkeän potin.

Kuolemankin jälkeen valtio muistelee ihanaa liittoa rahaterveisin, kun eloonjääneen tilille pannaan leskeneläkettä.

 

Yle kertoi, että jo kolmannes avioituvista tekee avioehdon ennen riisinheittoa. 

Määrä järkytti viattomia yksilöitä, joista ehdon allekirjoittaminen tarkoittaa, että pari myöntää eron olevan mahdollinen.

Eihän ero ole vain mahdollinen, se on erittäin todennäköinen. Avioliiton kestämisellä on hetkittäin yhtä hyvät kertoimet kuin voittaa vaikka punaisella värillä ruletissa. Se on uhkapeliä.

Avioehdon kirjoittaminen on tunteellinen ele, koska se hälventää rahaliiton valtaa. Kirjoittaja suostuu lähtemään mukaan vain kiintymyksestä toiseen ja unohtamaan omaisuuden. Voi noita hupsuja avioehtoromantikkoja!

 

Älkää nyt häähullut järkyttykö, mutta ihan oikeasti uskon, että liittojen järkeistämisessä voidaan mennä vieläkin pidemmälle.

Voitaisiin ajatella, että jokaisella sukupuoleen ja ikään katsomatta on oikeus valita yksi ihminen, jonka kanssa solmii liiton. Jokaisella olisi mahdollisuus hankkia uusi lähisukulainen, eikä häntä tarvitsisi romanttisesti rakastaa, saati sitten harrastaa seksiä hänen kanssaan.

Avioliitto ei olisi enää miehen ja naisen välinen vaan kahden toisiinsa luottavan ihmisen liittymä.

Totta kai jotain perinteitä voidaan säilyttää: liittojuhliin haetaan viinat Virosta.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

Sivistynyt bileröökaaja

Feministien hylkäämä mies

Viisi syytä kunnioittaa jonottajia

Kun dyykkari kinkun löysi

 

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

Kommentoi