Eksä, mikset nostalgisoi kanssani?

Toimitus


Olen hyvä ystävä lähes kaikkien eksieni kanssa. Ja miksen olisi: olen siitä onnekas, että parisuhteeni ovat aina perustuneet ainutlaatuiselle yhteydelle. Siksi on luontevaa, että eroa seuranneen etäisyyden jälkeen yhteys on palautunut, vaikkakin eri muodossa.

Olen myös nostalginen tyyppi ja toisinaan haluaisin muistella eksieni kanssa seurusteluaikojamme huippuhetkiä: Muistatko sen maagisen pyöräreissun Porvooseen keskellä kesäyötä? Oltiinpa aika villejä, seksiä puistossa keskellä kesäpäivää! Juuri sinun kanssasi oli kyllä aika ihanaa nukkua lusikassa.
 

Eksiäni yhteisten aikojen muistelu ei kuitenkaan tunnu nappaavan, vaikka muuten puhumme avoimesti kaikesta, myös uusista suhteistamme. Yhteinen menneisyys, erityisesti vähänkin intiimit yksityiskohdat, ovat tuntuneet tabulta.

Yksi eksä on antanut ymmärtää, että hän ei halua muistella yhteisiä aikojamme turhan tarkasti, sillä hän haluaa katsoa eteenpäin. Menneiden muistelu olisi jumittamista.

Rivien välistä olen tulkinnut, että turhan innostunut muistelu tarkoittaisi, että vanha suola janottaa yhä. Eikä sellainen käy päinsä, etenkin jos on edennyt jo uuteen suhteeseen.

Olen eri mieltä. Eihän nostalgiassa ole kyse siitä, että vanhat ajat haluttaisiin takaisin. Nostalgisointi on teko itsessään, nauttimista yhteisestä kaipuun tunteesta. Siksi muistelusta kieltäytyminen tuntuu minusta läpsäisyltä kasvoille – kuin toinen haluaisi kieltää menneisyyden, jota itse vaalin ja joka osaltaan teki minusta sen, joka olen tänään.
 

Ehkä loukkaantumisessani on jotain lapsellistakin: ”Eikö sinusta ollutkaan kiva leikkiä minun kanssani?” Kai osa minusta haluaisi myös nähdä hymyn eksäni huulilla: katseen, joka kertoisi, että välillä hänkin kaipaa niitä tiettyjä juttuja, joita vain minä pystyin tarjoamaan.

En ymmärrä, miksi sen, että hän kantaa sisällään pientä, juuri minulle varattua paikkaa ja päinvastoin, pitäisi olla häpeällinen salaisuus. Se ei myöskään tarkoita, että haluaisin peitellä niitä hirveimpiä hetkiä: ahdistusta, kohtuuttomuutta, kirjaimellista (oman) pään hakkaamista seinään.

Sen sijaan menneisyyden tiedostaminen ja sen tekeminen osaksi yhteistä puhetta olisi osoitus siitä, että tiedostamme toistemme vaikutukseen toisiimme, hyvässä ja pahassa.
 

Voi toki olla, että eksieni haluttomuudella palata yhteisiin hetkiin on kielitieteelliset juuret: nostalgia on alun perin kreikkaa, eikä tarkoita mitään mukavaa muistelua, vaan kotiinpaluun tuskaa.

 

Lue muita toimituksen blogissa julkaistuja kolumneja:
 

Lehtikaalisipsi ei ole herkku vaan keino hallita elämän epävarmuutta

Suuri turvallisuus- ja ymmärtämispostaus

Kouriminen ei ole työtehtävä

 

Kommentit

Juliaihminen
Juliaihminen

Erinomainen kolumni Erkka! Tuntuu, etten ole aikoihin lukenut kolumnia, jossa olisi mulle joku aidosti uusi ajatus. Tässä oli. En ikinä lähtisi nostalgisoimaan yhtään mitään eksien kanssa. Sellainen käytös ei iki maailmassa tulisi mieleenikään. Se, että semmonen on tullut jonkun mieleen, ilahduttaa mua kovasti.

Hihhih. Uusi ajatus ei tietenkään = hyvä ajatus. Mutta kuitenkin!!

Emmi2016 (Ei varmistettu)

Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itselleni tuli suurena yllätyksenä ja pettymyksenä se, että ex-mieheni, jonka kanssa vietin 10 vuotta elämästäni, on käyttäytynyt juuri noin. Minulla on hurjasti ihania muistoja yhteisetä elämästämme, lastemme syntymistä, ensimmäisestä omasta kodista ja ihan kaikesta arjesta. Sellaisia pieniä yksityiskohtia, joille olisi kiva naureskella yhdessä näin jälkeenpäin. Erosimme omasta aloitteestani, hyvissä väleissä ja luulin ystävyytemme jatkuvan yhtä avoimena, kuin parisuhteemmekin aikonaan. Exä ei kuitenkaan halua muistella tai puhua mistään. Se on hirvittävän surullista. Paljon onnellisia hetkiä ja hyviäkin aikoja... Aivan kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja tämä koskee ihan kaikkea yhdessä elettyä elämää 10 vuoden ajalta.
Olen miettinyt, että olisiko kyse siitä, että erosta on sitten kuitenkin jäänyt jotain kaunoja toiselle osapuolelle tai selvittämättömiä asioita.

Joo, minuakin on harmittanut juuri tuo tunne, että "aivan kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan". Sehän on suorastaan väkivaltaista. Mutta ihmiset kai suhtautuvat menneisyyksiinsä vain niin eri tavalla? Joskus olen havainnut myös, että vuosien jälkeen eksällä on ollut korostuneen negatiivinen kuva niistä hyvistäkin ajoista. Ihan niin kuin hän olisi alkanut kirjoittaa historiaa uudelleen... hirveää! Vaikka voinhan se tietysti olla minä, jolla on turhan ruusuiset muistot.

Ei nostalgiaa, kiitos (Ei varmistettu)

Mulla on mun eksät kavereina myöskin, mut ei tulis mieleenkää alkaa muistelemaan yhdessä jotai seksijuttuja. Kaikilla o uudet parisuhteet ja mun mielestä se mikä joskus oli, se oli silloin ja nyt on nyt. Mun mielestä on väärin nykyistä kohtaan alkaa eksän kans muistelee, en myöskään hyväksyis jos saisin tietää et nykyinen puoliso muistelis eksänsä kans heidän yhteistä seksielämää. Ihan eri asia on lasten syntymät ja tämmöset, ne on ihan normaaleja juttuja, mut jos seksiä kaipaa, sillo o nykyses seksielämäs vikaa tai vanha suola janottaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä! En myöskään ymmärrä miksi pitäisi muistella jotain vanhoja seksijuttuja vaikka suhde olisi ollut kuinka hyvä. Siitä tulee mieleen että muistelija haluaisi kokeilla uutta kierrosta. Ja mielestäni on jotenkin omahyväistä ajatella, että oli niin erinomainen parisuhteen osapuoli että pitää vieläkin paukutella henkseleitä.

Etenkin jos toisella osapuolella tai molemmilla on uusi parisuhde, on mielestäni loukkaavaa nostalgisoida vanhaa. Asia erikseen ovat lapsuuden/teiniajan ihastukset tai mainitsemasi lasten syntymät jne. Ne ovat jotenkin "hygieenisempää" osastoa.

On nostalgisointia ja nostalgisointia, senkin voi tehdä niin kovin monella eri tavalla, joista toiset ovat tahdikkaampia kuin toiset.

Ei menneelle (Ei varmistettu)

Olen täysin samaa mieltä näiden kahden kommentoijan kanssa. Itselleni ystävyys eksien kanssa on vain kaukainen utopia: olen eronnut kahdesta pitkästä suhteesta niin ikävissä merkeissä, että sillat ovat palaneet takana täysin. En ole katkera (enää), mutta en voisi kuvitellakaan ystävyyttä eksän kanssa. Menneisyydessä on hienoja hetkiä ja mahtavia kokemuksia - mutta myös paljon tuskaa ja kärsimystä, jota en halua muistaa. Jos eksä tulee uniin, kyseessä on aina painajainen. Kuinka siis voisin kohdata tällaisen ihmisen ja naureskella yhteisille hölmöilyille, joista on vuosia.

Ja sitten tämä nykyinen mies. Hän on ihana ja parasta mitä minulle on sattunut. Kaikki hetket hänen kanssaan peittoavat menneet hyvät hetket, tai ainakin nyt tuntuu siltä. "Kenenkään muun kainalossa ei ole ollut yhtä hyvä olla." Olen ajatellut noin ennenkin, mutta ajattelen niin taas. Tämä on parasta mitä on sattunut.

Olen itse joutunut kamppailemaan sen kanssa, että hyväksyn mieheni ystävyyden eksiinsä. Se on kuitenkin ollut mahdollista, sillä olen saanut tutustua hänen edellisiin naisiinsa. Jos kuitenkin nyt kuulisin ,että ystävyyteen kuuluu menneiden muistelua ja vaikkapa yhteisen seksielämän fiilistelyä, loukkaantuisin verisesti. Enkä häpeä myöntää sitä.

Jos olisin eronnut hyvissä väleissä eksieni kanssa, olisin varmasti hieman eri mieltä. Meitä on moneen junaan, joten kukin tehköön parhaaksi kokemallaan tavalla. Toivon, että jutun kirjoittajan uudet parisuhteet eivät kuitenkaan kariudu mustasukkaisuuteen ja pahaan mieleen.

Toisille on epämiellyttävää myöntää, että ihan kivaa on ollut myös muiden kuin nykyisen puolison kanssa.

Saman ilmiön kääntöpuoli on se, että somesta poistetaan kaikki kuvat, jossa eksä esiintyy - ikään kuin koko ihmistä ei olisi enää olemassa. Someahan olisi paljon mielenkiintoisempaa selata, kun kaikilla olisi näkyvissä niin eksät kuin nyksätkin sulassa sovussa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jokainen valitsee ystävänsä itse. Jos exä ei halua olla ystävä, on syytä kunnioittaa hänen valintaansa. Jos exä ei halua kuunnella, kun sinä muisteloit mennyttä yhteistä seksiä, puistossa tai missä tahansa, hänellä on siihen omat syynsä. Kuten reilun pelin liittoihin vakiintuneet arvostavat ja kunnioittavat omaa uutta puolisoaan, siksi ei nostalgoida kahdenvälisesti exien kanssa, eivät seksistä ainakaan, vaikka pahaa tahtoa ei ole.

Kommentoi