Eksä, mikset nostalgisoi kanssani?

Header_Erkka.jpg

Olen hyvä ystävä lähes kaikkien eksieni kanssa. Ja miksen olisi: olen siitä onnekas, että parisuhteeni ovat aina perustuneet ainutlaatuiselle yhteydelle. Siksi on luontevaa, että eroa seuranneen etäisyyden jälkeen yhteys on palautunut, vaikkakin eri muodossa.

Olen myös nostalginen tyyppi ja toisinaan haluaisin muistella eksieni kanssa seurusteluaikojamme huippuhetkiä: Muistatko sen maagisen pyöräreissun Porvooseen keskellä kesäyötä? Oltiinpa aika villejä, seksiä puistossa keskellä kesäpäivää! Juuri sinun kanssasi oli kyllä aika ihanaa nukkua lusikassa.
 

Eksiäni yhteisten aikojen muistelu ei kuitenkaan tunnu nappaavan, vaikka muuten puhumme avoimesti kaikesta, myös uusista suhteistamme. Yhteinen menneisyys, erityisesti vähänkin intiimit yksityiskohdat, ovat tuntuneet tabulta.

Yksi eksä on antanut ymmärtää, että hän ei halua muistella yhteisiä aikojamme turhan tarkasti, sillä hän haluaa katsoa eteenpäin. Menneiden muistelu olisi jumittamista.

Rivien välistä olen tulkinnut, että turhan innostunut muistelu tarkoittaisi, että vanha suola janottaa yhä. Eikä sellainen käy päinsä, etenkin jos on edennyt jo uuteen suhteeseen.

Olen eri mieltä. Eihän nostalgiassa ole kyse siitä, että vanhat ajat haluttaisiin takaisin. Nostalgisointi on teko itsessään, nauttimista yhteisestä kaipuun tunteesta. Siksi muistelusta kieltäytyminen tuntuu minusta läpsäisyltä kasvoille – kuin toinen haluaisi kieltää menneisyyden, jota itse vaalin ja joka osaltaan teki minusta sen, joka olen tänään.
 

Ehkä loukkaantumisessani on jotain lapsellistakin: ”Eikö sinusta ollutkaan kiva leikkiä minun kanssani?” Kai osa minusta haluaisi myös nähdä hymyn eksäni huulilla: katseen, joka kertoisi, että välillä hänkin kaipaa niitä tiettyjä juttuja, joita vain minä pystyin tarjoamaan.

En ymmärrä, miksi sen, että hän kantaa sisällään pientä, juuri minulle varattua paikkaa ja päinvastoin, pitäisi olla häpeällinen salaisuus. Se ei myöskään tarkoita, että haluaisin peitellä niitä hirveimpiä hetkiä: ahdistusta, kohtuuttomuutta, kirjaimellista (oman) pään hakkaamista seinään.

Sen sijaan menneisyyden tiedostaminen ja sen tekeminen osaksi yhteistä puhetta olisi osoitus siitä, että tiedostamme toistemme vaikutukseen toisiimme, hyvässä ja pahassa.
 

Voi toki olla, että eksieni haluttomuudella palata yhteisiin hetkiin on kielitieteelliset juuret: nostalgia on alun perin kreikkaa, eikä tarkoita mitään mukavaa muistelua, vaan kotiinpaluun tuskaa.

 

Lue muita toimituksen blogissa julkaistuja kolumneja:
 

Lehtikaalisipsi ei ole herkku vaan keino hallita elämän epävarmuutta

Suuri turvallisuus- ja ymmärtämispostaus

Kouriminen ei ole työtehtävä

 

Kommentit (9)
  1. Jokainen valitsee ystävänsä itse. Jos exä ei halua olla ystävä, on syytä kunnioittaa hänen valintaansa. Jos exä ei halua kuunnella, kun sinä muisteloit mennyttä yhteistä seksiä, puistossa tai missä tahansa, hänellä on siihen omat syynsä. Kuten reilun pelin liittoihin vakiintuneet arvostavat ja kunnioittavat omaa uutta puolisoaan, siksi ei nostalgoida kahdenvälisesti exien kanssa, eivät seksistä ainakaan, vaikka pahaa tahtoa ei ole.

  2. Toisille on epämiellyttävää myöntää, että ihan kivaa on ollut myös muiden kuin nykyisen puolison kanssa.

    Saman ilmiön kääntöpuoli on se, että somesta poistetaan kaikki kuvat, jossa eksä esiintyy – ikään kuin koko ihmistä ei olisi enää olemassa. Someahan olisi paljon mielenkiintoisempaa selata, kun kaikilla olisi näkyvissä niin eksät kuin nyksätkin sulassa sovussa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *