Eroammeko huonosti?

Toimitus

Maaliskuun Trendissä kolme pariskuntaa kertoo, miksi he menivät terapiaan eronsa jälkeen. Yksille eron puiminen kahdestaan oli haastavaa, sillä kumpikin jumittui liian helposti omaan näkökulmaansa. Toinen pariskunta totesi, että terapia auttoi lopullisen eropäätöksen tekemisessä. Kolmannet halusivat vaalia ystävyyttään, ja terapia mahdollisti eron jälkeiset hyvät välit.

Trendin ihmissuhdeasiantuntija, logoterapeutti ja seksuaalineuvoja Elina Tanskanen sanoo, että nykyään ei erota liian helposti vaan liian huonosti. Kehnosti hoidettu ero jättää arven kummankin osapuolen elämään. Terapiaerojen yleistyminen olisi Tanskasen mukaan mahtava juttu, sillä vastaanotolla pääsee miettimään, miten suhde voitaisiin päättää kauniisti.

Vaikka terapiassa eroaminen ei olisikaan sinun juttusi, Tanskasen neuvoista hyötyvät kaikki: Tee kumppanillesi myös eropäätöksen jälkeen niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Harkitse kaksi kertaa mitä sanot tai jätät sanomatta. Vaikeina hetkinä mieti eron sijaan suhdettanne ylipäätään ja sen hyviä hetkiä. Eroamiseen liittyen kysymmekin:

Jäikö sinulle erostasi arpia? Miltä kuulostaisi ajatus terapiasta yhdessä exän kanssa?

 

Lue myös Desperatehousewifen pitämää Täysi Kymppi -blogia, joka kertoo pariskunnan asumuserosta:

”Tässä erossa on näkynyt kaikkien karmivien puolien lisäksi myös odottamatonta helppoutta ja helpotusta, ja sen tajuaminen saa minut ihan sekaisin, pelokkaaksi suorastaan. Petänkö itseäni väittäessäni ehdottomasti haluavani hänet takaisin?! Entä jos vaan ripustaisin tämän muiston yhteisestä elämästä raameissa seinälle ja yrittäisin löytää itseni?!”

 

Kuva: All Over Press

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko terapia välttämätöntä hyvässä erossa? Mikäli eron syy ei ole dramaattinen, vaan esiermiksi jonkinlainen kasvaminen erilleen, eikö riitä, että molemmat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti eroprosessissa ja eron prosessoinnissa ja ovet rehellisiä itselleen? Minusta eron oikea ajoittaminen on myös hyvin tärkeää - vaatii rohkeutta viheltää peli poikki heti kun huomaa tunteiden peruuttomattomasti muuttuneen tai viilentyneen, ennen kuin sen seurauksena on ehtinyt kohdella puolisoaan huonosti, kylmästi tai epäkunnoittavasti. Ajattelen sen vastuuna kumppaniaan kohtaan - jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi ihan kokonaisena, jos näin ei ole, tuhlataan molempien aikaa. Ja lisäksi ambivalenssin sietäminen kumppanilta on tuskastuttavimpia asioita mitä on.

paulahelena
ALUAP

huh, mä oon eronnut vain kerran elämässäni, 9-kuukautisesta parisuhteesta, jossa kyllä luulin olevani vakavin aikein mutta joka jälkikäteen näyttäytyy tosi hölmönä, enkä todellakaan haluais mennä sen tyypin kanssa yhtään mihinkään, saati sit terapiaan, joka mussa jo sanana aiheuttaa kauhunväristyksiä :D

aina välillä mietin, että olis tavallaan kiva törmätä ja kuulla, miten toisella menee, mut mulla jäi kyllä sellaset antipatiat koko ihmisestä, että en sit oikeesti ehkä kuitenkaan haluais. ero oli sille huomattavasti kovempi paikka kuin mulle, joten meidän kohtaaminen vois olla vähän kiusallinen.

Kommentoi