Haluan direktiivin äitiysvaatteista

Toimitus

 

Viimeiset pari vuotta on kohistu ylisääntelystä eli turhista pykälistä. Norminpurkutalkoita vaativien mielestä elämme byroslaviassa, jossa jokaisesta asiasta on säädetty lailla tai EU-tasoisella määräyksellä. Säädöksiä on siitäkin, millä nimillä asioita saa kutsua. Laktoositon maito ei ole tölkin mukaan maitoa vaan maitojuomaa. Voimariinissakin oli EU:n makuun liian vähän voita, joten nimi vaihdettiin Oivariiniksi.

Itse toivon mukaan vielä yhtä uutta pykälää. On käsittämätöntä, että näinä sääntelyn aikoina äitiysvaatteita saa edelleen sanoa vaatteiksi.

Jokainen, joka on joskus joutunut vetämään päälleen yhdenkin tällaisen ”vaatteen”, tietää, ettei termillä ole vastinetta todellisuudessa. Vaikkapa äitiys”farkuilla” on yhtä vähän tekemistä oikeiden farkkujen kanssa kuin kasviöljylevitteellä voin kanssa. Äitiysvaatteissa mättää muotoilu, laatu ja saatavuus, ja ymmärrän toki, mistä ongelmat johtuvat. Ei ole järkeä satsata vaatteisiin, joilla kuluttaja verhoaa ennustamattomasti laajenevan tomumajansa massatrendejäkin lyhyemmän ajan. Siispä meille kaupataan ”farkkuja”, jotka tuskin istuivat edes suunnittelijan luonnoslehtiössä, ja alle viikossa nukkaantuvia ”paitoja” ja ”mekkoja”. Tai ei kaupata, koska äitiysvaatteita ei myydä missään paitsi netissä. Saatavuusongelmien syynä on tietysti kaupan murros eli erikoistuotteiden katoaminen nettiin. Täältä arkipäivästä katsottuna sekin on vähän järjetöntä. Ei vehnäjauhopusseja, perusrintsikoita tai nilkkasukkia tarvitse mennä hiplaamaan fyysiseen kauppaan. Silti niitä voi ostaa kaupunkien keskustoista. Kalastusvälineitä tai äitiysvaatteita ei voi, ja niitä ihminen saattaa hyvinkin hankkia elämänsä ensimmäisen kerran. Silloin hiplaaminen olisi paikallaan.

Keuhkoan tästä siksi, että äitiysvaatteilla on väliä siinä missä muillakin vaatteilla. Jokainen osaa sanoa, onko olo mukava, turvallinen ja itsevarma tietyssä paidassa ja tietyissä housuissa, suhtautuipa pukeutumiseen intohimoisesti tai välinpitämättömästi. Oikeissa vaatteissa parasta on se, että niissä voi miettiä muita asioita. Hallitusneuvotteluja, illan kauppalistaa, ystävän kissanpentua, sen sellaista. Väärissä vaatteissa huomio karkaa jatkuvasti itseen, esimerkiksi omiin polviin – eli sinne, mihin kolme kertaa tavallisia sukkahousuja kalliimmat äitiys”sukkahousut” ovat jatkuvasti matkalla kirvelevästä teippikiinnityksestä huolimatta.

Samasta syystä työelämästä tulee äitiysvaatteissa uusi kokemus. Vaikkapa palaverissa ihminen nousee seisomaan mutta joutuu ennen asiansa esittämistä kiskomaan ”sukkahousunsa” paikoilleen ja sitten riuhtomaan ”mekon” helmaa takaisin ”sukkahousujen” haaraosan peitoksi. Ihminen ei tunne oloaan alansa ammattilaiseksi vaan puskapissalla käyneeksi lapseksi. Entä tekeekö mieli lähteä puoliviralliseen iltatilaisuuteen seisoskelemaan ja verkostoitumaan? Ei, koska päällä on kuitenkin jotain, joka sekä hankaa että valuu. Enpä ennen tiennyt, että yhdistelmä on ylipäätään mahdollinen.

Tässä olisi joka hetki vähän tärkeämpääkin mietittävää kuin se, ovatko sukkahousut polvissa. Seuraa uutisia, huonoja sellaisia. Suomalainen työelämä on yhä edelleen paikka, jossa esimerkiksi juuri lasten saaminen saattaa heikentää naisen asiantuntemusta muiden silmissä. Pyydän: tehkää meille parempia äitiysvaatteita. Surkeat äitiysvaatteet eivät ole työelämän epätasa-arvon syy, mutta paremmat auttavat ihmistä keskittymään olennaiseen. Siis töiden tekemiseen ja maailman pelastamiseen. Katsokaa vaikka supersankareita. Urotekoja tehdään napakoissa sukkahousuissa.

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Tähän kyllä vaikuttaa aika paljon se on onko raskaana kesällä vai talvella. Mun loppuraskaus osui ajalle heinä-syyskuu ja ratkaisin asian kulkemalla yhdessä ja samassa, yhtä kokoa suuremmassa, maksimekossa reilut kaksi kuukautta. Ja muutenkin taisin ostaa vain muutaman uuden vaatteen, kaikki ihan tavallisia, vain kokoa, tai kahta tai kolmea, suurempia. Ja ne farkutkin oli musta ihan jees, joskus oikeestaan kaipaan sitä pehmoista kangasta mahan päälle.

Tai sitten aika vaan kultaa muistot ja oikeasti olen sun kanssa ihan samaa mieltä.

Toimitus
Toimitus

Maksimekkokausi – ALA JO! Toivoo Raisa.

Helmi K
sivulauseita

Se alkoi tänään, usko pois. Aamulenkillä hikoilin ennen ensimmäistäkään juoksuaskelta.

paulahelena
ALUAP

Jep, mulla oli synnytys elokuun puolessa välissä ja ainoat ostamani äitiysvaatteet rintsikoiden lisäksi olivat (tosi kivat) farkut ja yhdet shortsit. Muuten onnistuin löytämään sen mallisia mekkoja ja paitoja joko omasta kaapista tai kauppojen normiosastoilta, että niillä pärjäsi hyvin, vaikka maha varsin kookas olikin.

Tosin jos kivempia äitiysvaatteita olisi ollut tarjolla, niin oisin varmasti ostanut niitäkin, vink vink vaan kaupoille :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ainoat järkevät, laadukkaat ja kohtuullisen kivannäköiset äitiysvaatteet olen löytänyt Kampin Bebesistä ja Fiilinki-lastenvaatepuodista. Ne sit tietty maksaa yhtä paljon kuin ihan "tavalliset" kuteet, mutta minkäs teet. Parempi panostaa yksiin ok leggingsseihin, kuin jännittää firman powerpointesityksiä, että putoaako housut ennen ku nämä mun slidet loppuu...

Evetyttönen (Ei varmistettu)

Olen ihan eri mieltä! Todella hyvin istuvat ja hyvännäköiset äitiysfarkut nytkin jalassa. Onko kirjoittaja edes yrittänyt etsiä näitä vaatteita? Bebesistä löytää kaikkea laadukasta ja kivaa ja ihan Lindexiltä löysyi oikeaita raskaussukkahousuja, jotka ovat paremmat päällä kuin mitkään mulla aikaisemmin olleet sukkahousut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toimittaja onkin varmasti Helsinkiläinen, mutta itse haluaisin muistuttaa, että kaikilla Suomen äideillä ei ole mahdollisuutta lähteä metsästämään äitiysvaatteita mistään erikoisliikkeistä, vaan pienemmissä kaupungeissa on turvauduttava aika lailla siihen mitä perus ketjuliikkeet tarjoavat.

Kristaliina
Puutalobaby

Mäkin oon eri mieltä, erityisesti farkuista! Mä oon käyttänyt mun kaksia huippuostos-äitiysfarkkuja nyt kolme vuotta ja ihan puhki. Ja ei, en ole ollut kolmea vuotta putkeen raskaana. Hyvät farkut & tuubi = raskaus/imetyspukeutumisen kulmakivet! Kaivoin esiin ikivanhan bloggauksen, missä ne näkyvät: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/aitiysvaatteissa

Kristaliina
Puutalobaby

...ja täällä nykyisessä Insta-kuvassa nuo samat vaaleat farkut puhkikäytettyinä. Parhaat <3 https://instagram.com/p/2npSX4FEIM/?taken-by=puutalobaby

Toimitus
Toimitus

Kadehdin! Onni on istuvat farkut, olipa raskaana tai ei. Haluaisin ilahduttaa teitä kuvalla omista "farkuistani", joihin mahtuu kaksi nyrkkiä vatsan ja "vyötärökaistaleen" väliin, vaikka ovat ihan oikeaa kokoa. Eihän se onneton kangaspussukka yksinään pysty taistelemaan maan vetovoimaa vastaan, joten "farkkuja" saa olla kiskomassa polvista tilastollisesti keskimäärin kahden sekunnin välein. Mutta enpä saa nyt "farkku"kuvaa otettua, koska Helmi julisti eilen maksimekkokauden alkaneeksi. Tulin siis tänään töihin "farkkujen" sijaan ihan oikeassa ihmisten vaatteessa, trikookesämekossa IHAN ILMAN LAINAUSMERKKEJÄ! Halleluja. Tuntuu taas yhteiskunnan täysivaltaiselta jäseneltä. –Raisa

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mulla on JUST tämmöset farkut jalassa ja aaaaargrgrggghh vihaan näitä!!! Mutta kun parempiakaan en oo löytänyt ja kaikkien kollareidenkin resorit painaa mahaa, niin nostellen mennään. Tänään esim. töissä kevätjuhlassa oli mahtavaa nousta lattialta ohjaamasta lasten esitystä kun olis pitänyt kiskoa tuo maharesori samalla korviin. En kiskonut ja "nappi" varmaan hengaili jossain haarukissa. GAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehe aatelkaa, mä oon pitänyt kolme vuotta resorifarkkuja enkä ole edes tiennyt, että tuollainenkin voi olla ongelma! Mun resorifarkut istuu napakasti siinä mahan alla niin kuin matalavyötäröiset farkut; ei ne mihinkään valu... Mutta jostain HM:ltä en kyllä sopivia äippäfarkkuja löytänytkään, vaan noi mun molemmat investoinnit on Bebe´sistä!

Kommentoi