Hyppy tuntemattomaan – takana vai edessä?

Toimitus


Arki, tuo pakollinen paha. Vai normaali osa elämää?

Minski haraa maailmaa vastaan -blogin mikihara tekee terävän havainnon: aivan kuin yleinen arjensietokyky olisi viime vuosina jotenkin alentunut. Mikihara kirjoittaa: "Arki on superbooring ja kaikenlisäks vähän noloa. Siksi arjesta voi nykyään käyttää makeempaa termiä kotoilu, ja kotona kehtaa hengata vaan jos siellä on juhlat tai kaunista. Meillä on facebook-ryhmiä maanantainvihaajille  ja kokonainen arsenaali TGIF-giffejä vuoden jokaiselle perjantaille."

Naulan kantaan! Mutta joskus mietokin arki-inho voi olla merkki siitä, että omalle elämälle tarttis tehdä jotain. Vaihtaa maisemaa, tai edes työpaikkaa.

Haavekuvia-blogin Ranja on parhaillaan kinkkisessä tilanteessa: oma työ ei motivoi. "En tunne tarvetta päästä mihinkään kutsumusammattiin – riittäisi se, että töihinlähtö ei stressaa eikä ahdista", Ranja kirjoittaa. Ja se kai on vähintä, mitä työltään voi vaatia.

Ranja ei vielä tiedä, vaihtaako työpaikkaa. Matkakärpäsen pörrätessä raha toimii toistaiseksi riittävänä motivaattorina vanhassa paikassa pysymiselle.

Viime viikkoina on näyttänyt siltä, että moni muukin on pohtinut tarvetta jonkinlaiselle elämänmuutokselle – tai jopa toteuttanut sellaisen. Vuosienkin takaisia hyppyjä tuntemattomaan on muisteltu. Joillekin säännölliset hypyt uuteen ovat luonteva tapa pitää mieli virkeänä. Viikon päästä ilmestyvässä helmikuun Trendissä oman elämänsä täyskäännöksistä kertoo eräs tunnettu (ja ihailtavan rohkea) hahmo.

 

Nyt olisikin kiinnostavaa kuulla:

 

Oletko tehnyt viime vuosina täyskäännöksen elämässäsi?

Vai suunnitteletko sellaista parhaillasi?

 

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto
 

Kommentit

Hetti
Hettinen

Itselläni tarkoitus tehdä tämän vuoden aikana elämässäni ryhtiliikkeitä, joista ensimmäisenä vuorossa tupakkalakko hyvin hyvin monen vuoden tupakoinnin jälkeen. Seuraavat ryhtiliikkeet jo suunnitteilla, mut henkinen valmistautuminen vielä niitä varten kesken ;) Blogissa lisää mm. tupakkalakon melkein onnistuneesta aloituksesta :D (tällä hetkellä menossa 40. tunti ilman tupakkaa, aika pienet meriitit vielä, mutta täältä ponnistetaan) 

-Hetti

Toimitus
Toimitus

Pienistä askelista se alkaa! Toivotamme kovasti tsemppiä!

heta margareta
Viinillä

Tänä keväänä pitäisi valmistua ja löytää eka oikea työpaikka tai keksiä joku muu tapa elättää itsensä. Toiveissa olis myös muutto Tampereelta takaisin kotikulmille Espooseen/Helsinkiin. En siis tiedä missä asun ja mitä teen puolen vuoden kuluttua x)

Toimitus
Toimitus

Ah, kutkuttavan positiivisen jännittäviä käänteitä luvassa!

Tove Janssonin tytär

Joskus elämänmuutosta ei tarvitse tavoitella, vaan se pääsee yllättämään. Viime keväänä menin sekaisin miehestä, joka ei juurikaan vastannut niitä oletuksia joita minulla oli todennäköisen ihastuksen suhteen. Jos ihan totta puhutaan, ennen kaikkea muuta hänen ominaistuoksullaan oli muhun jalat kadottava vaikutus. Tapailimme pari kuukautta intensiivisesti, mutta yhtäkkiä miehellä meni pupu pöksyyn seurustelua ajatellen ja aiemmista kolhuista oppineena päätin jättää jutun siihen. Kunnes kaksi viikkoa myöhemmin, perjantaina kolmastoista kesäkuuta, raskaustestiin piirtyi kaksi yhtä vahvaa viivaa. Laskettu aika on ystävänpäivänä. Päätimme kasvattaa lapsen yhdessä, mutta emme parisuhteessa. Tällä hetkellä tuntuu, että ratkaisu on täydellinen. Olen tasapainoisempi kuin koskaan.

Toimitus
Toimitus

Tarinasi (tai tarkemmin tarinanne) on todella kiinnostava! Niin se elämä yllättää. Olemme ihan koukussa blogiisi!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hyppy tuntemattomaan on parhaillaan käynnissä. Se on itse asiassa osasyynä tähän tammikuun blogitaukoonkin. Helmikuussa uskallan ehkä kertoa, mistä on kyse. Tai sitten hyppelen vielä hetken pidempään itsekseni :)

Ihan lyhyesti

Oman elämäni täyskäännös tapahtui juurikin kolmisen vuotta sitten. Yllätin vähän itsenikin jättämällä taakseni unelmaduunin, unelmamiehen ja unelmakodin (ja samalla joidenkin mielestä unelmatulevaisuuden). Sillä tiellä ollaan edelleen ja tänäkin vuonna edessä on varmaan useita suuria tuntemattomia; ajattelin matkustaa, töihinkin pitäisi mennä, ja lisäksi haluan muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin... Jännää! 

Koiruudet mielessä

Aiemmin elämässä ensimmäiseen ammattiini valmistuessa hyppäsin tuntemattomaan muuttamalla käytännössä vieraaseen kaupunkiin, josta tunsin vain pari ihmistä. Olin myös ilman töitä ja lähes 300km päässä kotikaupungistani. Silloin vain tuntui, että pitää päästä aloittamaan kaikki niin sanotusti alusta. Ratkaisu oli täydellinen, nyt elämäni on täällä. 

Mahdollisuus heittäytyä on milloin vain jos haluaa. Jonain päivänä toivon kerääväni mieheni ja koirani autoon ja suuntaan nokan kohti ulkomaita ja aloitan taas kaiken tyhjältä paperilta. Tai sitten kohti Lappia, kuka tietää :) 

anni maaria

Jätin nyt vuodenvaihteessa amk-opinnot katkolle, aion hakea kevään haussa yliopistoon ja kävin itse asiassa juuri tänään allekirjoittamassa työsopimuksen uuteen duuniin, sellaiseen, jota en ole aiemmin tehnyt. Uusia tuulia päin siis mennään ja kovaa! Aivan parasta :)

Toimitus
Toimitus

Rohkeita tyyppejä ootte kaikki! Muistakaapa myös tutustua helmikuun Trendin juttuun hypyistä tuntemattomaan. :)

Merenwen
Destination Maryland

Hyppy tuntemattomaan on sinänsä sekä takana että edessä että kesken :D Muutin USA:han joulukuun alussa. Toki tämä ei ollut mikään päähänpisto eikä todella mitenkään lyhyen valmistelun tulos. Muutin tänne kihlatun viisumilla, sillä mies on amerikkalainen ja muutin tänne aloittaakseni yhteisen elämän hänen kanssaan. Viisumiprosessi on moniosainen, monimutkainen, paperisota ja pitkä odotus sekä kallista, mutta kaiken tämän arvoista. Jätin Suomeen perheeni ja ystävät, tutut paikat, tutut rutiinit, koko siihen asti eletyn elämän. Tietenkin Suomessa käydään aina kun ajan ja varallisuuden puolesta mahdollista ja tulevaisuudessa kun on lapsia, he kasvavat kaksikielisiksi ja niin edelleen. Suomi ja suomalaisuus on läsnä 24/7, lisänä vain nyt kasvan amerikkalaiseen kulttuuriin ja tapohin ja rakennan elämäni tänne. Kaksi viikkoa sitten oli häät, joten nyt olen myös rouva. Siinäkin on jo totuttelemista kun on rouva, vaimo ja on täysin uusi sukunimi :) 

Santtuli (Ei varmistettu)

Mä irtisanouduin tänään vakituisesta työstäni - jossa olen hyvä! Mutta kun se ei vaan riittänyt...enää. Kun joka arkiaamuinen stressi ja ahdistus alkoi purkautua itkuna matkalla töihin, päätin, että nyt saa riittää. Viikonlopun punnitsin plussia ja miinuksia ja tänäaamuna ilmoitin esimiehelleni lopettavani. Kuukauden irtisanomisaika - sen kestän. Uutta työpaikkaa ei ole, enkä ole varma haluankokaan sitä ihan juuri nyt...

Kommentoi