Hyppy tuntemattomaan – takana vai edessä?

hyppy_preview.jpg

Arki, tuo pakollinen paha. Vai normaali osa elämää?

Minski haraa maailmaa vastaan -blogin mikihara tekee terävän havainnon: aivan kuin yleinen arjensietokyky olisi viime vuosina jotenkin alentunut. Mikihara kirjoittaa: ”Arki on superbooring ja kaikenlisäks vähän noloa. Siksi arjesta voi nykyään käyttää makeempaa termiä kotoilu, ja kotona kehtaa hengata vaan jos siellä on juhlat tai kaunista. Meillä on facebook-ryhmiä maanantainvihaajille  ja kokonainen arsenaali TGIF-giffejä vuoden jokaiselle perjantaille.”

Naulan kantaan! Mutta joskus mietokin arki-inho voi olla merkki siitä, että omalle elämälle tarttis tehdä jotain. Vaihtaa maisemaa, tai edes työpaikkaa.

Haavekuvia-blogin Ranja on parhaillaan kinkkisessä tilanteessa: oma työ ei motivoi. ”En tunne tarvetta päästä mihinkään kutsumusammattiin riittäisi se, että töihinlähtö ei stressaa eikä ahdista”, Ranja kirjoittaa. Ja se kai on vähintä, mitä työltään voi vaatia.

Ranja ei vielä tiedä, vaihtaako työpaikkaa. Matkakärpäsen pörrätessä raha toimii toistaiseksi riittävänä motivaattorina vanhassa paikassa pysymiselle.

Viime viikkoina on näyttänyt siltä, että moni muukin on pohtinut tarvetta jonkinlaiselle elämänmuutokselle – tai jopa toteuttanut sellaisen. Vuosienkin takaisia hyppyjä tuntemattomaan on muisteltu. Joillekin säännölliset hypyt uuteen ovat luonteva tapa pitää mieli virkeänä. Viikon päästä ilmestyvässä helmikuun Trendissä oman elämänsä täyskäännöksistä kertoo eräs tunnettu (ja ihailtavan rohkea) hahmo.

 

Nyt olisikin kiinnostavaa kuulla:

 

Oletko tehnyt viime vuosina täyskäännöksen elämässäsi?

Vai suunnitteletko sellaista parhaillasi?

 

Kuva: A-lehtien kuva-arkisto
 

Kommentit (13)
  1. Mä irtisanouduin tänään vakituisesta työstäni – jossa olen hyvä! Mutta kun se ei vaan riittänyt…enää. Kun joka arkiaamuinen stressi ja ahdistus alkoi purkautua itkuna matkalla töihin, päätin, että nyt saa riittää. Viikonlopun punnitsin plussia ja miinuksia ja tänäaamuna ilmoitin esimiehelleni lopettavani. Kuukauden irtisanomisaika – sen kestän. Uutta työpaikkaa ei ole, enkä ole varma haluankokaan sitä ihan juuri nyt…

  2. Hyppy tuntemattomaan on sinänsä sekä takana että edessä että kesken 😀 Muutin USA:han joulukuun alussa. Toki tämä ei ollut mikään päähänpisto eikä todella mitenkään lyhyen valmistelun tulos. Muutin tänne kihlatun viisumilla, sillä mies on amerikkalainen ja muutin tänne aloittaakseni yhteisen elämän hänen kanssaan. Viisumiprosessi on moniosainen, monimutkainen, paperisota ja pitkä odotus sekä kallista, mutta kaiken tämän arvoista. Jätin Suomeen perheeni ja ystävät, tutut paikat, tutut rutiinit, koko siihen asti eletyn elämän. Tietenkin Suomessa käydään aina kun ajan ja varallisuuden puolesta mahdollista ja tulevaisuudessa kun on lapsia, he kasvavat kaksikielisiksi ja niin edelleen. Suomi ja suomalaisuus on läsnä 24/7, lisänä vain nyt kasvan amerikkalaiseen kulttuuriin ja tapohin ja rakennan elämäni tänne. Kaksi viikkoa sitten oli häät, joten nyt olen myös rouva. Siinäkin on jo totuttelemista kun on rouva, vaimo ja on täysin uusi sukunimi 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *