Hyvä naapuri ei kysele ja kestää melua

Toimitus

 

Naapurit-elokuvassa esiintyy Suomen nihkein Pekka, ylöjärveläinen kyylä, jonka valittamisesta samaan taloon muuttavalle somaliperheelle ei saa mitään selkoa. Kerrostalojen pihaa vahtiva ukko ylpeilee sillä, että tietää kaikkien asioista kaiken ja voi tiedoillaan kiristää muita. Kannattaa tutustua varoittavaan esimerkkiin Tuija Halttusen ohjaamassa dokkarissa, joka tulee ensi maanantaina Areenaan.

On kuitenkin helpottavaa, että loppua kohti kaikkea epäilevä naapuri heltyy ja hänen valituksensa näyttäytyykin huolena. Ei tekisi enää mieli kutsua Pekkaa kyyläksi.

Kun nykysuomalaiset saavat nyt tuhansittain uusia naapureita, olisi upeaa, jos heidän kanssaan yritettäisiin elää ilman kyyläämistä. Uskoni on heikko. Ei tämän pitäisi olla vaikeaa, koska minusta hyvä naapuri ei tee juuri mitään.

Toivon, että lähelläni asuvat olisivat tällaisia:

 

1. Hyvä naapuri ei oleta tekoja

Anteeksi kulunut sanavalinta, mutta kuplahassa minä Helsingissä elän, ja täällä hehkutetaan upeaa yhdessätekemisen kulttuuria.  Kun kävelen Siivouspäivän tai Ravintolapäivän kojujen ohi, ilahdun kuinka moni jaksaa vääntää raparperitorttua naapureilleen. Samalla iloitsen, ettei minun tarvitse olla maistelemassa.

On ihanaa, ettei näihin talkoisiin ole velvollisuutta osallistua.

Ihannenaapurien kesken ei ole mitään sukupolvien välisiä sidoksia tai velkoja. Ei ole velvollisuutta edes moikata rappukäytävässä. Taloyhtiötä kohtaan kaikilla on toki rahallisia ja käytöksellisiä velvotteita, mutta niistä naapurien ei tarvitse huolehtia.

 

2. Hyvä naapuri ei oleta, että naapurit ovat samanlaisia kuin hän

Olen selaillut uutta tietokirjaa Mitäs me länsimaalaiset!, jossa Maïche Karim kirjoittaa suomalaisten nielleen nokkavan länsimaalaisuutensa itsestäänselvyytenä vasta viime vuosikymmeninä.

”Länsimaalaisuuteen liittyvä narsistinen ylemmyydentunne ja historiallinen eurokeskeisyys ovat ankkuroituneet myös kiinteäksi osaksi arkista kielenkäyttöä sekä valtiollista päätöksenteko- ja opetusjärjestelmää”, hän kirjoittaa.

Jos ihminen ajattelee, että hänen naapurustossaan pitäisi asua vain hänenkaltaisiaan ihmisiä, pitäisi ensin tietää, mitä hänenkaltaisuutensa täsmälleen tarkoittaa.

On pirun vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä naapuruston puhtautta, kun sellaista puhtautta ei ole olemassakaan.

 

3. Hyvä naapuri ei halua tietää liikaa

Kun menen toiseen kotiini maaseudulle Laviaan, huomaan muuttuvani tuijottajaksi. Mihinköhän tuollakin autokuskilla on mielessä? Näin käy, kun ärsykkeitä on vähän. Mitä tiiviimmäksi alue muuttuu, sitä vähemmän reagoin ympäröiviin ihmisiin – muuten minua kutsuisi mielisairaala. Minun, maalaisten lapsen, olisi törkeää väittää, että haja-asutusalueella oltaisiin epäileväisempiä uusia ihmisiä kohtaan kuin kaupungissa, mutta oman, rajoittuneen kokemukseni mukaan ainakin tuijotus on tiiviimpää.

Muutos kestää kauan. Alf Rehn kirjoittaa Turun Sanomissa, että koko Suomen voi nähdä yhtenä maaseutuna, jos asiaa katsoo Tokion metropolin tai Intian miljoonacityjen näkökulmasta.

Keski-Suomessa keskellä metsää asuvan ystäväni isoäiti ei uskalla ostaa olutta kaupasta, koska tietää sen aiheuttavan puhetta kylällä. Tätä minä olen halunnut karkuun, sillä kaupungissakin voi muuttaa halutessaan kyläyhteisöön. Helsingissä asuin hetken vauraalla Katajanokalla, ja ensimmäisestä ovenavauksesta lähtien kerrostalon muut asukkaat alkoivat tiedustella asioistani. Tarkkaileva naapurusto sopii ehkä esimerkiksi lapsiperheille, mutta minä olin onnellinen kun muutin pois.

Aijaijai sitä kevyttä tunnetta, kun moni ei tiedä asioistasi.

 

4. Hyvä naapuri ei häiritse mutta kestää häirintää

Jos haaveilee omasta talosta omalla tontilla, täydellinen naapuri todennäköisesti tarkoittaa eri asiaa kuin ihmiselle, joka asuu betonitalon kaksiossa. Onhan tästä jo puhuttu, mutta sanotaan vielä kerran, että kaupungissa pitää sietää häiriöitä. Samalla voi olettaa, että itsekin saa nostaa ääntä, kunhan ilmapiiri on turvallinen, eikä kenenkään tarvitse pelätä talon yhteisissä tiloissa liikkumista.

Olen soittanut punkkia kolmen aikaan niin, että naapuri on tullut valittamaan. Useimmiten olen laittanut volyymia alas. Olen varmasti onnekas, koska en koskaan elämäni aikana ole valittanut naapurista. Ehkä valittaisin, jos olisin itseni naapuri. Anteeksi.

 

Naapuri Pekka tarkistaa joka aamu, että roskat on jätetty oikein (Kuvakaappaus elokuvasta Naapurit).

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

Miksi penistä pitää imeä kaksi minuuttia päivässä?

Luovutusvoitto eli miksi etuoikeuksistaan kannattaa päästää irti

Turvallista fashionia –  viisi vaatetta tylsille raukoille

Huomenna ei mennä Korkeasaareen  suhde eläimiin on mietittävä uusiksi

Lopeta yksinäisyyden häpeäminen – 6 tapaa hankkia ystäviä

 

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

Kommentoi