Intohimottoman elämän ylistys

Toimitus

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että pääsi räjähtää, jos näet vielä yhdenkin lehtijutun, joka vinkkaa, miten muokkaat puolisostasi sekä parhaan ystävän että täydellisen rakastajan? Tai luet blogipostauksen, jossa kirjoittaja kertoo ruokavaliostaan, jossa jokainen suupala on täydellinen niin ravitsemusarvoltaan kuin kulholle asettelultaan? Tai näet linkin nettitestiin, joka kertoo, miten tehdä omasta työstä huippuinspiroivaa ja superkehittävää ihan joka päivä?

Minun mittani alkaa olla täynnä. Elämän projektinhallinta on lähtenyt lapasesta, kun ei riitä, että ihminen pyrkii parantamaan jokaista elämänsä osa-aluetta. Ei, parannustoimiin on kaiken lisäksi tartuttava valtavan inspiraation vallassa, itse tehty aarrekartta kädessä.
 

Elämme ajassa, jossa tyytyminen on kirosana ja intohimon käyttäminen elämän polttoaineena ihmisyyden mittari. Mikään elämässä, oli se sitten ruokavalio, harrastukset, parisuhde tai työ, ei saisi olla kädenlämpöistä, ei edes hetken aikaa.

Ja jos elämä sattuu tuntumaan hetken haalealta, sitä ei piilotella muilta vaan selitetään esimerkiksi Facebook-statukseen parhain päin: se päivä, kun töissä ei tapahtunut mitään erityistä ja puolison kanssa ehti jutella vain siitä, kumpi pesisi vessan, oli hämmästyttävä poikkeus elämän muuten kirkkaina helminä kimaltelevassa ketjussa, jossa jokaisen hetken avainsana on #blessed.
 

Itse alan olla tähän kyllästynyt. En siksi, että kuuluisin niihin arjen inhorealisteihin, joiden mielestä aitoa elämää on se, joka tuoksuu mahdollisimman paljon biojäteroskikselta ja jossa ei filttereitä käytetä. En myöskään ole niitä tyyppejä, jotka naureskelevat ivallisesti niille toisille, jotka yrittävät tehdä kauppareissuistaankin filosofisia kokemuksia.

Olen vain sitä mieltä, että elämäänsä ei heitä hukkaan, jos joka hetki ja jokainen elämän osa-alue ei täyty siitä, mikä saa sisäisen universumin räjähtämään. Elämä voi olla ihanaa, vaikka parisuhde on pääasiassa kiva eikä tajuntaa laajentava, ja vaikka joinain viikkoina töissä laskee maanantaista lähtien päiviä viikonloppuun.

Jos sisäisen universuminsa räjähtelyä alkaa suorittaa, ne parhaat räjähdykset, jotka tulevat yllätyksinä, eivät tunnu miltään. Ja niiden vuoksihan täällä ollaan. 

 

Kommentit

Amma
Why you little!!

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tuntuu siltä, että tää tasapaksu arki on vaan nii-iin ihanaa!

Ihan kiva ja kainalonlämpöinen -välillä seksitönkin parisuhde on oikein ihana. IMHO.

Sanni123 (Ei varmistettu)

TOTTA! T. Toinen kyllästynyt. Arki on parasta!

Karuselli

Samoilla linjoilla vahvasti!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Samaa mieltä! Mä olen esimerkiksi tosi tyytyväinen siitä, että mulla on ihan mukava työpaikka, jossa saan puurtaa klo 7 - 15 ja keittää kahvia niin monta kertaa kuin mieli tekee. Joskus sitä ajatteli, että jos työnkuva ei ole lennokasta itsensä toteuttamista, sitä jotenkin heittää elämänsä hukkaan, mutta loppujen lopuksi mun oma temperamentti ja persoonallisuus ovat sellaisia, että mä nautin siitä, että saan tehdä työtä tavalliseen toimistoaikaan. 

Ja nuorempana (tarpeeksi paljon romanttista kirjallisuutta ahmineena) sitä tietenkin mietti, että elämässä täytyy olla vähintään joku Tuulen viemää -Rhett puhaltamassa intohimon liekkiä jokaiseen päivään. Mutta se vasta olisikin stressaavaa! 

Ja nuo tietyt avainsanat, välillä ei vaan meinaa järki kestää niitä. Puhumattakaan siitä, että kaikissa sisustustekstiileissä on myös pakko olla joku henkevä viesti tai muistutus siitä, että LOVE! SMILE! DANCE! ENJOY! 

 

kati aviron-violet (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Pidin tästä, ajattelen samoin.
Nyt kun kotikaupunkini toipuu ihan muista kuin parhaista räjähdyksistä arvostan enemmän ja enemmän tapahtumattomuutta ja ennalta-arvattavaa arkea.
Myös puoliso joka ei yllätä niin hyvässä kuin pahassakaan saa plussapisteitä.

Kommentoi