Intohimottoman elämän ylistys

Header_Laura.jpg

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että pääsi räjähtää, jos näet vielä yhdenkin lehtijutun, joka vinkkaa, miten muokkaat puolisostasi sekä parhaan ystävän että täydellisen rakastajan? Tai luet blogipostauksen, jossa kirjoittaja kertoo ruokavaliostaan, jossa jokainen suupala on täydellinen niin ravitsemusarvoltaan kuin kulholle asettelultaan? Tai näet linkin nettitestiin, joka kertoo, miten tehdä omasta työstä huippuinspiroivaa ja superkehittävää ihan joka päivä?

Minun mittani alkaa olla täynnä. Elämän projektinhallinta on lähtenyt lapasesta, kun ei riitä, että ihminen pyrkii parantamaan jokaista elämänsä osa-aluetta. Ei, parannustoimiin on kaiken lisäksi tartuttava valtavan inspiraation vallassa, itse tehty aarrekartta kädessä.
 

Elämme ajassa, jossa tyytyminen on kirosana ja intohimon käyttäminen elämän polttoaineena ihmisyyden mittari. Mikään elämässä, oli se sitten ruokavalio, harrastukset, parisuhde tai työ, ei saisi olla kädenlämpöistä, ei edes hetken aikaa.

Ja jos elämä sattuu tuntumaan hetken haalealta, sitä ei piilotella muilta vaan selitetään esimerkiksi Facebook-statukseen parhain päin: se päivä, kun töissä ei tapahtunut mitään erityistä ja puolison kanssa ehti jutella vain siitä, kumpi pesisi vessan, oli hämmästyttävä poikkeus elämän muuten kirkkaina helminä kimaltelevassa ketjussa, jossa jokaisen hetken avainsana on #blessed.
 

Itse alan olla tähän kyllästynyt. En siksi, että kuuluisin niihin arjen inhorealisteihin, joiden mielestä aitoa elämää on se, joka tuoksuu mahdollisimman paljon biojäteroskikselta ja jossa ei filttereitä käytetä. En myöskään ole niitä tyyppejä, jotka naureskelevat ivallisesti niille toisille, jotka yrittävät tehdä kauppareissuistaankin filosofisia kokemuksia.

Olen vain sitä mieltä, että elämäänsä ei heitä hukkaan, jos joka hetki ja jokainen elämän osa-alue ei täyty siitä, mikä saa sisäisen universumin räjähtämään. Elämä voi olla ihanaa, vaikka parisuhde on pääasiassa kiva eikä tajuntaa laajentava, ja vaikka joinain viikkoina töissä laskee maanantaista lähtien päiviä viikonloppuun.

Jos sisäisen universuminsa räjähtelyä alkaa suorittaa, ne parhaat räjähdykset, jotka tulevat yllätyksinä, eivät tunnu miltään. Ja niiden vuoksihan täällä ollaan. 

 

Kommentit (7)
  1. kati aviron-violet
    26.3.2016, 19:04

    Pidin tästä, ajattelen samoin.
    Nyt kun kotikaupunkini toipuu ihan muista kuin parhaista räjähdyksistä arvostan enemmän ja enemmän tapahtumattomuutta ja ennalta-arvattavaa arkea.
    Myös puoliso joka ei yllätä niin hyvässä kuin pahassakaan saa plussapisteitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *