Jaa meille PMMP-muistosi!

Toimitus

"Perillä on tuolla edessämme jossain.
Mennään mutta ajetaan hiljempaa.
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan.
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä.
Ajetaan hiljempaa.
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan."

Tämän saman toiveen on moni PMMP-fani voinut viime vuosina lausua itse bändille: että matka Paulan ja Miran kanssa jatkuisi vielä pitkään. Viime keväänä bändi kuitenkin ilmoitti lopettavansa uransa toistaiseksi. Jäljelle jää tukku hienoja biisejä ja muistoja: kun mietimme 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, PMMP soi väistämättä sen soundtrackilla.

Maanantaina yhtye julkisti järjestävänsä faneilleen vielä loppuhuipennuksen, viimeisen kiertueen ja keikan Helsingin Jäähallissa 27. lokakuuta. Sen kunniaksi teemme PMMP:stä juttua myös lokakuun Trendiin, ja siihen kaipaamme teidän apuanne. Kerro siis:

Mikä on sinun rakkain PMMP-muistosi?

Tapasitko puolisosi Ilosaarirockin tungoksessa kesällä 2005, kun taustalla soi Rusketusraidat? Kuuntelitko Kesäkavereita repeatilla ystäviesi kanssa yhden helteisen kesän? Uskalsitko lopettaa väkivaltaisen suhteen Joku raja! -kappaleen tsemppaamana?

Jos et ole rekisteröitynyt käyttäjä, kirjoita kommenttiin myös nimimerkkisi. Tarinoita voidaan käyttää Trendin jutussa.

Kuva: A-lehtien arkisto.

Kommentit

Maria Hakkala

Kun suhteeni keston päivissä pystyi laskemaan vielä yhden käden sormilla, nykyinen avomieheni yritti tehdä minuun vaikutuksen ja tuli tanssilattialle kavereitteni kanssa tanssimaan Rusketusraitoja! Eihän se teknisesti ollut hirveän ihmeellistä, ja taisin hävetäkin hiukan, mutta eleenä se oli mitä vaikuttavin. :)

Toimitus
Toimitus

Oioioi, näemme tämän tilanteen sielumme silmillä! He's a keeper. :)

Neitinen (Ei varmistettu)

Rakkain, ja haikein, PMMP:n liittyvä muisto on ehdottomasti Oo siellä jossain mun -biisin luukuttaminen niinä pitkinä kuukausina, kun elimme nykyisen aviomieheni kanssa kaukosuhteessa. Nyt avioelämää aloittelevana pariskuntana molemmat olemme tykästyneet paljon Koko show -biisiin, joka hienosti mielestäni kiteyttää sitoutumisen ja avioliiton idean. Muutenkin PMMP on 2000-luvun hienoin suomalainen bändi; keikat täynnä puhdasta energiaa sekä levyt täynnä iloa, tuskaa ja toivoa täydellisessä paketissa.

Mönkkeli (Ei varmistettu)

Laitoin Tässä Elämä on, biisin sanat Suomi 24 treffipalvelun esittelyyni, ilmeisesti se tehosi sillä nykyisen avomihenei läysin sivuston ja PMMP:n kautta. Samanlaiset ajatusmaailmat ja elämänkatsomus ilmeisesti vetivät bisin sanojen myötä toisiaan kohti. <3

iinapauliina
IINANMUURI

Olen nähnyt PMMP:n livenä ainakin viisi kertaa, vaikka en muuten käy mitenkään kovin tiuhaan keikoilla. Tänä kesänä näin PMMP:n Hämeenlinnan Wanaja Festeillä ja keikka oli taas aivan mieletön! Viimeisen biisin aikana Paula pyysi kaikki halukkaat bändin mukaan lavalle rokkaamaan ja hetkeäkään epäröimättä lähdin juoksemaan kohti lavaa ja hypin aitojen yli ja kajareitten päältä lavalle. Oli upeeta! Pääsin halaamaan sekä Paulaa että Miraa ja kaikki lavalla olleet fanit sekä yleisö olivat LIEKEISSÄ! Tätä en tule koskaan unohtamaan <3

Mtln (Ei varmistettu)

Ruisrock 2007. Olin 16-vuotiaana eka kertaa isoilla festareilla. PMMPn keikalla satoi (tai no, ainahan festareilla sataa...) ja ihmiset yleisössä olivat kertakäyttösadetakeissaan. Mira ja Paula sanoivat keikan alussa että näytättepä te rumilta! Olin eturivissä ja lauloin kaikki biisit mukana (mm. virren 492 Ystävä sä lapsien). Loppuiltana minulla ei lähtenyt enää ääntä laulamisen ja sateen takia, mutta ei haitannut! &lt;3

-Matleena

Hemmuli (Ei varmistettu)

Olin eronnut poikaystävästäni edellisenä päivänä, kun ennakkotilaamani Leskiäidin tyttäret-levy kolahti postilaatikosta. Makasin sohvalla ja kuuntelin Kiitos-kappaletta. Sen päivän jälkeen en ole kyseistä biisiä pystynyt kuuntelemaan.

Had1 (Ei varmistettu) http://simplelifeofhadi.blogspot.com

PmmP kuuluu itsellä suosikkeihin ja olen kuunnellut heitä niin kauan kuin bändi kasassa on ollut. Kesällä näkemäni keikka oli yksi parhaista keikoista, joita olen ikinä nähnyt ja olen todella harmissani, mikäli bändi lopettaa kokonaan!
Mutta, mutta... yhtään PmmP:tä arvostelematta, halusin tämän linkin jakaa tänne... antaa hieman näkökantaa siihen karun musiikkibisneksen "salattuun" puoleen. Bisnes on bisnestä ja musiikkibisneksen tekijät ovat tällä saralla onnistuneet kieltämättä todella hyvin... Jostainhan ne rahat on saatava kun levyjä ei enää ostella, koska helpompaa on ladata ne laittomasti netistä.
Tosiaan, tämä ei ollut kritiikki Pmmp:tä tai tyttöjä kohtaan. Tuo kyseinen teksti vain avasi omia silmiä hieman lisää.

Had1 (Ei varmistettu) http://simplelifeofhadi.blogspot.com

http://nalleosterman.blogspot.com.au/2013/08/uskoisiko-tata-kuulkaas-eno...

Ja tässä siis se linkki, joka äsken näköjään jäi uupumaan.

Lena (Ei varmistettu)

Tavastian keikka, vuosi taisi olla 2009, alkoi biisillä Kuvia. Kylmät väreet menivät selkää pitkin ja tajusin, että en voisi onnellisempi sinä hetkenä olla. Parhaita hetkiä ovat olleet myös ne, kun kavereiden kanssa on kävelty aamuyöllä juhlista kotiin, ja laulettu tyhjillä kaduilla PMMP:tä.

Taiteilia (Ei varmistettu)

PMMP on ollut vahvasti mukana elämässäni läpi nuoruuden. Muistan kuinka 2003 ala-asteen diskossa tanssittiin Rusketusraitojen tahtiin, 2005 lähtien on aina automatkoilla kuunneltu Matkalaulua, 2006 Kesäkaverit ristittiin lemppari kesäfiilistely-biisiksi, 2009 Pariterapiaa valloitti sydämeni kaikella erikoisuudellaan ja 2012 hymyilin kovin kuunnellessani Tytöt-biisiä. Lukio-ikäisenä aloin fiilistelemään enemmän PMMP:tä ja keikoillakin tuli käytyä. Ehkä parhain muisto liittyy PMMP:n vappu-keikkaan Nosturissa vuonna 2010, kun olin lavalla bändin ja noin kahdenkymmenen muun fanin kanssa. Oli ihan mahtavaa tanssia siellä lavalla ja katsella yleisöä, joka oli myös ihan fiiliksissään.

Azu (Ei varmistettu)

Siitä on jo kymmenen vuotta, kun oli kesä 2003: teinirakkaus, kesäfestarit ja rusketusraidat! xD

Puuttuva palanen

Vuosi oli 2005 ja kavereiden kanssa oltiin Lappeenrannassa, jo haudatussa Night Train-baarissa, katsomassa ekaa kertaa PMMP:tä livenä. Itse keikasta on jäänyt mieleen vain mahtava fiilis, mutta keikan jälkeen Paula ja Mira jorasivat meidän tavisten kanssa ja tanssilattialle vedettiin porukalla letkajenkkaa. Kuitin taakse pyydetyt nimmarit katosivat vielä illan aikana, mutta niitä nyt on jokatoisella, harva on tanssinut letkistä Paulan takana :D

Toinen, hyvin erilainen muisto, on Lapsuus loppui- biisin kuuleminen ensimmäisen kerran. Pakko oli ajaa tien sivuun, kun ei kyyneleiltä nähnyt enää eteensä. On vain niiiiin kaunis kappale. Yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistä.

Voi, alkaa hiljalleen iskostua tajuntaan tämäkin tosiasia... :'(

Kanelibasilika

PMMP:n vasta aloitellessa (sen Ärrän mainoksen aikoihin) ystäväni soitti ja pyysi mukaan Järvenpään RT -kuppilaan PMMP:n keikalle. Keikka oli hyvin myöhään illalla keskellä viikkoa, mutta lähdin mukaan koska Rusketusraidat oli aika kiva biisi ja keikka maksoikin kai vain 5euroa. Keikka oli aikamoisen kamalan hirveän huono ja kotimatkalla ihmettelin, miksi menin rahani (ja yöuneni) tuhlaamaan. Myöhemmim onneksi jatkoin kuuntelua ja keikoillakin käymistä, mutta aina tulee tuo Järvenpään esiintyminen (lämmöllä) mieleen <3

Toimitus
Toimitus

Ihania muisteloita, kiitos kaikille! Ja lisää vaan tulemaan, toimituksen PMMP-fanijaosto jaksaisi lukea näitä loputtomiin.

Jenninen (Ei varmistettu)

Liftattiin kaverin kanssa PMMP:n keikkabussin kyytiin matkalla Tampereelta Lahteen. Vuosia tästä on varmaan melkein 10, Rusketusraidat oli kova juttu jne. Edellisenä iltana tytöt olivat esiintyneet Tammerfesteillä pienessä teltassa pienelle joukolle ihmisiä. Tuon bussimatkan jälkeen on ollut hurjaa seurata Paulan ja Miran mahtavaa ja nousukiitoista uraa! Itsekin olen tässä sivussa kasvanut aikuiseksi, kaikki PMMP:n levyt hankittuna ja niitä kuunnellen ja keikoilla käyneenä.

Voisi siis sanoa, että samalla kun mietin PMMP:tä, mieleeni nousee aina ensimmäisenä tuo liftausmatka ja sen jälkeen se, millaista mahtavaa aikaa se nuoruus olikaan: liftattiin, reissattiin pitkin poikin Suomea keikoilla, tutustuttiin uusiin ihmisiin jatkuvasti, valvottiin, ja juhlittiin. Kutenm Paula Kesäkaverit-biisin lyriikoissa toteaa: "tällaista on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja vittu ikinä." Ei sillä, sama asenne voisi tulla vieläkin tarpeeseen, kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti tässä(kään) iässä. Kiitos Paula ja Mira, olen teille velkaa yhden matkan Tampere-Lahti! &lt;3

marju b. (Ei varmistettu)

Mieleen parhaiten jääneet:

Rukan Freeride-disco ja Joutsenet-biisi, josta en tykännyt. Oli vuosi 2003 tai ehkä jo vaihtunut seuraavaan, jonka syksynä muutin pois kotoa. Vielä olin kuitenkin ihan lapsi ja ekoja kertoja parin siiderin humalassa. En muista sainko kammottavan myntonilta maistuvan ensisuudelmani juuri sinä iltana kun kuuntelin Joutsenet-biisiä yksinäni jossain tanssilattian laidalla värivalojen viisteessä vai joku toinen kerta, mutta muisto on vahva.

Pari vuotta myöhemmin kuuntelimme ystäväni kanssa Maria Magdalena -kappaletta hänen lapsuudenkodissaan, rintamamiestalossa viitostien vierellä. Näin jälkeenpäin minusta tuntuu että kuuntelimme kappaletta "aina", mutta se on saattanut olla yksikin kerta. Tai kaksi. Oi lämmin kesä ja istuimme silti mieluummin sisällä. Ilmassa oli epätoivoa ja toiveikkuutta samaan aikaan. Rakkautta kaipasi niin paljon, ettei välttämättä tajunnut kuinka ihana ystävyys oli käsillä.

Kristally (Ei varmistettu)

Olen ollut PMMP.n matkassa alusta saakka. Ekan levyn aikaan olin juuri täysi-ikäistymässä ja kappaleet tempaisivat mukanaan! Moniin kappaleisiin liittyy niin paljon iloisia ja koskettavia muistoja! Joka levyn kohdalla kappaleet ovat tuntuneen niinkuin ne olisi kirjoitettu juuri minulle. Kesä95- kappale toi minulle uuden ystävän ja olemme edelleem ystäviä samaisen pmmp.n fanin kanssa. Musiikki yhdisti meidät. Oo siellä jossain mun- kappale tuo katkeran suloiset muistot mieleen erosta poikaystäväni kanssa, joka on onneksi nykyiseni taas. Ostin hänelle Kulkaas enot ja Veden varaan- albumit lahjaksi saatuamme toisemme takaisin, koska niitten albumeiden kappaleissa elää rakkautemme.
Joku raja- kappale muistuttaa ikävistä jutuista lapsuudestani. Se on voima lauluni! Minä olen kasvanut albumien mukana ja ne ovat osa aikuistumistani! Olisin vielä toivonut PMMP.n auttavat orastavaa kolmenkympin kriisiäni. Kaikille läheisilleni PMMP.stä tulee kuulema aina minä mieleen. Jäähyväiset ovat surulliset! Lippu jäähyväiskiertueelle löytyi tämän vuoden synttäripaketista eli sinne vielä nauttimaan parhaasta liveshowsta!!

marra (Ei varmistettu)

Päällimmäisinä PMMP-muistoina on jääny mieleen:

Teinivuosina serkun kotibileet joissa luukutettiin Niinaa. Monta vuotta kyseisten kotibileiden jälkeen kuullessani Niinan taas muistui bileet mieleen ja hymyilytti.

Olen ollut monesti festareilla töissä ruokapisteillä ja muistaakseni ainakin kerran olen kuullut PMMP:n esityksen mutten nähnyt itse lavashowta kuin vasta viime vuonna Ruisrockissa. Olin niin onnellinen siinä nähdessäni vihdoinkin Paulan ja Miran rönsyilevän energian, poikaystävä ja kaverit vieressäni, ja keikan lopettanut Tässä elämä on sai kurkun karheaksi.

Lisäksi PMMP liittyy olennaisesti autoiluun. Viime kesänä juhannuksena matkalla mökille ja sieltä pois kuuntelimme varmaan melkein koko tuotannon läpi ajellessamme Suomen halki ihanissa kesäisissä maisemissa, mieleen on jäänyt erityisesti Maria Magdalenan laulaminen kaksiäänisesti. Saman kaverin kanssa on monet monet kerrat rynnätty Jyväskylän Ruman tanssilattialle kun Kesäkaverit alkaa kuulumaan kaiuttimista. Mahtavaa olisi luoda vielä uusia muistoja syksyn kiertueella ja nähdä toisen kerran koko show!

miya
Haavoittunut haikara

Kun nykyisen mieheni kanssa erosimme pariksi kuukaudeksi soitin cd:ltä ja päässäni soi PMMP:n biisi: päiväkoti. Sitten, kun myöhemmin tulin raskaaksi ja mies oli keikkahommissa kaukana kotoa, luukutin biisiä: oo siellä jossain mun "Olen taas kattanut lautaset kahdelle huvikseen vaan, vaikka tiedän ettet kolmeen viikkoon ole kotonakaan" Sitten saimme keskenmenon ja maailmamme mureni, silloin kuuntelin biisiä: tässä elämä on "Luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen, milloin on annettu liikaa jollekkin kantaakseen" Kun taas miehen ollessa armeijassa tuli kuunneltua biisiä: joutsenet, repeatilla kun oli niin kova ikävä. Esikoiselle, joka syntyi viime talvena taas olen hyräillyt "Dam di dam dam lauluni, dam di dam rakkaalleni" ihan masuasukista asti ja nyt tyty hiljentyy kuuntelemaan aina, kun hyräilen tuota sävelmää <3

janee (Ei varmistettu)

Pysäyttävin PMMP-kokemus löytyy eräältä kesältä Ruisrock festareilta. En ole koskaan aiemmin suuremmin fanittanut bändiä, mutta silti kuunnellut sitä mielellään radiosta. Kun keikka alkoi, en ole koskaan yllättynyt niin positiivisesti!!! Se meininki oli jotain sanoin kuvailematonta, niin hyvä fiilis ettei voi uskoakaan! Joku raja biisin aikana ihan oikeasti itkin ja riehuin täysillä. Huomasin myös että allekirjoittanut osasi lähes kaikki biisit ulkoa, öhöm. Jotain alitajunnan fanitusta kenties ollut ilmassa jo pidempään?

Kärpässieni (Ei varmistettu)

Elin perheväkivallan keskellä kaksi pitkää vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2006, eli juuri sinä vuonna kun Leskiäidin tyttäret -levy ilmestyi. Yksi levyn kappaleista on "Joku raja". En ikinä unohda sitä hetkeä kun kuulin kyseisen kappaleen ensimmäisen kerran.
Eräs ilta kun siskoni oli poissa kotoa, päätin koluta ja kuunnella hänen levyjään. Levyjä oli paljon, mutta PMMP:n levyn kansi oli mielestäni hieno. Laitoin levyn CD-soittimeen ja otin kansivihkosen käteeni seuraakseni sanoja. Joku rajan rummut kajahtivat kaijuttimista, ja nyökyttelin päätäni rytmissä. Tämähän on hyvän kuuloinen kappale, ajattelin. Ennen ensimmäistä kertosäettä kappale ei herättänyt erikoisempia tunteita, mutta kun ensimmäinen kertosäe tulvi kaijuttimista korviini, minä mykistyin. Unohdin kansilehtisen ja kaiken ympärillä olevan, kuuntelin vain kappaleen sanoja: "Mut en tiedä enää itsekään,
ketä pelkään". Kun kappale vaihtui seuraavaan, suljin CD-soittimen ja itkin siskoni huoneen matolla.
Loppujen lopuksi kappaleesta tuli voimakappaleeni. Olin silloin hiljainen 11-vuotias tyttö, enkä puhunu isäpuoleni käyttäytymisestä edes sisaruksilleni tai äidilleni, vaikka hän pahoinpiteli heitä myös. Piilottelin mustelmiani ja ruhjeitani vaatteilla ja meikillä. En myöskään uskaltanut sanoa isäpuolelleni vastaan enkä ikinä näyttänyt hänelle kyyneleitäni, vaan itkin aina jälkikäteen yksin. Kappaleeseen purin aina oman tuskani ja vihani, joita en muille purkanut tai näyttänyt. Usein kun isäpuoleni löi äitiäni tai sisarustani, kuuntelin kuulokkeilla kovalla volyymillä ja silmät kiinni Joku rajaa. En todellakaan tiedä mitä niiden vuosien aikana tehnyt, jos minulla ei olisi ollut Joku raja -kappaletta tukenani.
Nyt olen rohkeampi ja vahvempi 18-vuotias nuori nainen, ja PMMP on edelleen suuri osa elämääni ja kuuntelemaani musiikkia. Joku raja -kappaleen tahdissa on tullut huudettua keikoilla useaankin otteeseen: välillä surun, välillä vihan, välillä onnen vallassa. Kappale aiheuttaa minulle usein vieläkin karmivat, ihanat kylmät väreet, samanlaiset kuin silloin kun ensimmäisen kerran kuulin kappaleen.

Kiitos PMMP:lle kaikista vuosista.

Kärpässieni (Ei varmistettu)

Niin ja nimimerkkini on Kärpässieni.

Nuuskis (Ei varmistettu)

Taisi olla talvi 2002 kun lähdettiin Turun yöhön ja sen vanhimpaan yökerhoon Forteen. Ei ollut mitään hajua esiintyjistä, sinne me aina mentiin siihen aikaan. Lavalle hyppäsi kaksi tyttöä, joista kukaan ei ollut kuullut koskaan yhtään mitään, vähän siinä ihmeteltiin, että mitä nämä nyt on. Mutta se energia ja meteli mikä näistä likoista lähti oli ihan uskomaton. Bailattiin täysillä ja hypittiin hiki päässä. Oisko sitten ollu seuraavana kesänä kun telkkarissa jossain mainoksessa soi rusketusraidat..
Kaikki menestys ansaittua, täysillä ja sydämellä vetäneet alusta asti.

Kommentoi