Jaa meille PMMP-muistosi!

pmmp.jpg

”Perillä on tuolla edessämme jossain.
Mennään mutta ajetaan hiljempaa.
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan.
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä.
Ajetaan hiljempaa.
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan.”

Tämän saman toiveen on moni PMMP-fani voinut viime vuosina lausua itse bändille: että matka Paulan ja Miran kanssa jatkuisi vielä pitkään. Viime keväänä bändi kuitenkin ilmoitti lopettavansa uransa toistaiseksi. Jäljelle jää tukku hienoja biisejä ja muistoja: kun mietimme 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, PMMP soi väistämättä sen soundtrackilla.

Maanantaina yhtye julkisti järjestävänsä faneilleen vielä loppuhuipennuksen, viimeisen kiertueen ja keikan Helsingin Jäähallissa 27. lokakuuta. Sen kunniaksi teemme PMMP:stä juttua myös lokakuun Trendiin, ja siihen kaipaamme teidän apuanne. Kerro siis:

Mikä on sinun rakkain PMMP-muistosi?

Tapasitko puolisosi Ilosaarirockin tungoksessa kesällä 2005, kun taustalla soi Rusketusraidat? Kuuntelitko Kesäkavereita repeatilla ystäviesi kanssa yhden helteisen kesän? Uskalsitko lopettaa väkivaltaisen suhteen Joku raja! -kappaleen tsemppaamana?

Jos et ole rekisteröitynyt käyttäjä, kirjoita kommenttiin myös nimimerkkisi. Tarinoita voidaan käyttää Trendin jutussa.

Kuva: A-lehtien arkisto.

Kommentit (24)
  1. Taisi olla talvi 2002 kun lähdettiin Turun yöhön ja sen vanhimpaan yökerhoon Forteen. Ei ollut mitään hajua esiintyjistä, sinne me aina mentiin siihen aikaan. Lavalle hyppäsi kaksi tyttöä, joista kukaan ei ollut kuullut koskaan yhtään mitään, vähän siinä ihmeteltiin, että mitä nämä nyt on. Mutta se energia ja meteli mikä näistä likoista lähti oli ihan uskomaton. Bailattiin täysillä ja hypittiin hiki päässä. Oisko sitten ollu seuraavana kesänä kun telkkarissa jossain mainoksessa soi rusketusraidat..
    Kaikki menestys ansaittua, täysillä ja sydämellä vetäneet alusta asti.

  2. Kärpässieni
    25.9.2013, 09:09

    Elin perheväkivallan keskellä kaksi pitkää vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2006, eli juuri sinä vuonna kun Leskiäidin tyttäret -levy ilmestyi. Yksi levyn kappaleista on ”Joku raja”. En ikinä unohda sitä hetkeä kun kuulin kyseisen kappaleen ensimmäisen kerran.
    Eräs ilta kun siskoni oli poissa kotoa, päätin koluta ja kuunnella hänen levyjään. Levyjä oli paljon, mutta PMMP:n levyn kansi oli mielestäni hieno. Laitoin levyn CD-soittimeen ja otin kansivihkosen käteeni seuraakseni sanoja. Joku rajan rummut kajahtivat kaijuttimista, ja nyökyttelin päätäni rytmissä. Tämähän on hyvän kuuloinen kappale, ajattelin. Ennen ensimmäistä kertosäettä kappale ei herättänyt erikoisempia tunteita, mutta kun ensimmäinen kertosäe tulvi kaijuttimista korviini, minä mykistyin. Unohdin kansilehtisen ja kaiken ympärillä olevan, kuuntelin vain kappaleen sanoja: ”Mut en tiedä enää itsekään,
    ketä pelkään”. Kun kappale vaihtui seuraavaan, suljin CD-soittimen ja itkin siskoni huoneen matolla.
    Loppujen lopuksi kappaleesta tuli voimakappaleeni. Olin silloin hiljainen 11-vuotias tyttö, enkä puhunu isäpuoleni käyttäytymisestä edes sisaruksilleni tai äidilleni, vaikka hän pahoinpiteli heitä myös. Piilottelin mustelmiani ja ruhjeitani vaatteilla ja meikillä. En myöskään uskaltanut sanoa isäpuolelleni vastaan enkä ikinä näyttänyt hänelle kyyneleitäni, vaan itkin aina jälkikäteen yksin. Kappaleeseen purin aina oman tuskani ja vihani, joita en muille purkanut tai näyttänyt. Usein kun isäpuoleni löi äitiäni tai sisarustani, kuuntelin kuulokkeilla kovalla volyymillä ja silmät kiinni Joku rajaa. En todellakaan tiedä mitä niiden vuosien aikana tehnyt, jos minulla ei olisi ollut Joku raja -kappaletta tukenani.
    Nyt olen rohkeampi ja vahvempi 18-vuotias nuori nainen, ja PMMP on edelleen suuri osa elämääni ja kuuntelemaani musiikkia. Joku raja -kappaleen tahdissa on tullut huudettua keikoilla useaankin otteeseen: välillä surun, välillä vihan, välillä onnen vallassa. Kappale aiheuttaa minulle usein vieläkin karmivat, ihanat kylmät väreet, samanlaiset kuin silloin kun ensimmäisen kerran kuulin kappaleen.

    Kiitos PMMP:lle kaikista vuosista.

    1. Kärpässieni
      26.9.2013, 04:08

      Niin ja nimimerkkini on Kärpässieni.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *