Jani Toivola puhuu tyttärestään

Toimitus

”Tyttäreni syntyi marraskuussa 2013. Olin seurannut lapsiperhearkea ystäväpiirissäni niin kauan, että 
yllätyksiä lapsen synnyttyä on tullut vastaan hyvin 
vähän. Suurin yllätys oli vastuu: vaikka sen tietää osaksi vanhemmuutta, etukäteen ei voi ymmärtää, miltä se 
tuntuu.

Varsinkin alussa minulla oli yksinäinen ja vähän pelokaskin olo, kun tajusin, että vaikka minun ja tyttäreni ympärillä olisi sata auttavaa ihmistä, on kuitenkin minun hommani kannatella häntä. Ja tämä on vastuu, jota en voi siirtää kenellekään muulle: lopulta jäljelle jäävät meidän tapauksessamme vain minä ja hän, koska olemme kahdestaan.

Palasin syksyllä 2014 yhdeksän kuukauden vanhempainvapaalta takaisin eduskuntaan. Aluksi tuntui mahdottomalta yhdistää pienen lapsen yksinhuoltajuus ja työ, joka ei tunne työaikoja. Mutta mitä pidemmälle syksy eteni, sitä paremmin arkemme löysi uomansa, ja aloin oivaltaa, että muutkin perheelliset kansanedustajat kamppailevat samojen haasteiden kanssa. Aion asettaa selvät rajat työnteolleni. Kukaan muu ei sitä minun puolestani tee.

Tyttäreni on todella iloinen persoona, mutta myös hyvin itsepäinen. Vaikkei hän osaa vielä puhua, väittäisin, että tappelemme melkein joka päivä. Jos meillä on vaikkapa illalla erimielisyyksiä nukkumaanmenosta, saatan seuraavana aamuna mennä herättelemään häntä varovaisena ja miettiä, milläköhän tuulella hän on. Sitten hän herää naamallaan maailman levein hymy eikä häivähdystäkään edellisen illan vänkäämisestä.

Siinä missä me aikuiset raahaamme kaikkea mennyttä mukanamme, tyttäreni ei kanna siitä huolta. 
Hänestä on tullut minulle hyvä peili. 
Koska hän on niin valoisa, saan itseni päivittäin kiinni 
ryppyotsaisuudesta ja ajattelemasta sitä, miten kauhean raskasta kaikki on.

Olen itse saanut aina olla sellainen kuin olen. Se on elämäni naisten, minut kasvattaneiden mummon ja äidin, peruja. Heidän ansiostaan kasvoin pelottomaksi. Ala-asteella päätimme parhaan kaverini kanssa tehdä tanssiesityksen koulun joulujuhlaan. Biisiksi valitsimme Madonnaa ja päälle halusimme välttämättä panna farkkuhameet. Joku olisi nähnyt tilanteessa kaikki turmion merkit, mutta äiti kannusti ja taisi vielä silittää hameetkin.

Siksi toivon, etten koskaan omien pelkojeni takia yrittäisi muokata sitä, millaiseksi tyttäreni kasvaa. En halua mennä lukkoon, jos hänen elämässään on joskus jotain, joka on minulle vierasta: jota en ole kohdannut itsessäni tai jota oudoksun, koska olemme kasvaneet eri aikakausina. Toivottavasti pysyn hänen perässään. Toivon myös, että tyttäreni ajattelee myöhemmin lapsuudestaan niin, että meillä on aina uskallettu puhua kaikesta.”
 

Jani Toivolan innoittamana heitämme pallon teille, oi lilyläiset:

Kirjoita omaan blogiisi omasta isäsuhteestasi: millainen isä sinulla on ollut?


Teksti: Laura Kangasluoma. Juttu on julkaistu myös Trendi-lehdessä.
Kuva: Timo Villanen

 

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Haluaisin olla Jani Toivolan tytär.

Toimitus
Toimitus

Et ole ainut.

Kommentoi