Jos tykkäsit Trainspottingista, tulet rakastamaan sen jatko-osaa

T2 Trainspotting

Tervetuloa turistimatkalle nuoruuteesi, kolme-nelikymppinen.

Vuonna 1996, kun moni meistä oli altteimmassa iässä musiikki-, elokuva- ja tyylivaikutteille, Danny Boylen Trainspotting ilmestyi ja kolahti kovaa. Heroiiniriippuvaisista ja heidän lähipiiristään Edinburghissa kertova elokuva oli karu, sympaattinen ja taidokas. Irvine Welshin kirjaan perustuva leffa nosti antisankarit valokeilaan ja pääosiin henkilöhahmoja, jotka ovat yleensä sivurooleissa vilahtavia hyypiöitä.

Elokuva oli energinen, täynnä nerokkaita lainauksia ja loistavaa musiikkia – mistä vetoa, että sinäkin säästit 120 markkaa, jotta sait ostettua elokuvan ajattoman soundtrack-cd:n? Rentonin (Ewan McGregor) ja Sick Boyn (Jonny Lee Miller) rappioromanttinen heroiiniolemus vetosi kuin rokkitähtien.

T2 Trainspotting jatkaa porukan tarinaa nykyajassa. Renton palaa Edinburghiin 20 vuoden jälkeen. Mikä on ennallaan ja mikä muuttunut?

Ajatus juuri tämän elokuvan jatko-osasta saa hyvin skeptiseksi. Trainspotting on leimautunut niin vahvasti sukupolvikokemukseksi, että riski epäonnistumiselle on suuri.

Mutta ilouutisia: pitkään työstetyn leffan lopputulos palkitsee, eikä se ole kliseinen, kiusallinen tai lattea. Se on raju, nostalginen, synkkä ja samalla pitää virneen suupielessään. Juonesta ei kannata paljastaa, sillä se on täynnä jännitteitä ja yllätyksiä, mutta näiden syiden takia sinunkin pitää nähdä T2 Trainspotting:
 

1) Huh! Juoni on hyvä ja paljastaa henkilöhahmoista uusia puolia. Elokuva on hyvin mukaansatempaava ja hahmot aitoja: katsoessa tuntuu kuin olisi itsekin osa vanhaa kaveriporukkaa. Tarina toimisi myös itsenäisenä elokuvana, mutta suosittelen seuralaiseksi jotakuta, joka on nähnyt ensimmäisen osan. Tämä elokuva mennään katsomaan, koska haluataan matkustaa kahdeksi tunniksi turistiksi omaan nuoruuteen  ilmaus, jonka varastin suoraan Sick Boyn suusta. Elokuva sukeltaa myös syvemmälle henkilöhahmojen menneisyyteen ja syventää ensimmäisen osan tarinaa.
 

2) Jes! Keski-ikää ei piilotella. Se näkyy ryppyinä, juonteina, väsymyksenä kasvoilla ja ahdistuksena siitä, että elämä on valunut ohitse. Sen sijaan keski-ikä ja rappio eivät näy Rentonin ja Sick Boyn erittäin tervehenkisissä ja nuorekkaissa vartaloissa (katso kuva alla).
 

3) Ah! Nostalgian ja nykyhetken kaunis vuorottelu. Elokuvassa on mahtavia viittauksia Trainspottingin ikonisiin kohtauksiin, kuten alun juoksukohtaus (tällä kertaa elokuvan alussa ei juosta poliisia pakoon vaan juoksumatolla) ja kakomista aiheuttava pönttökohtaus, joka saa yhä harkitsemaan kaksi kertaa vessakopin oven avaamista nuhjuisessa pubissa. Legendaarinen musiikki on suuressa roolissa ja viittaa nerokkaasti menneeseen: henkeä pidätellen sitä odottaa, koska alkaa soida Lust For Life. Myös nykyaika iPhoneineen ja selfiekameroineen on läsnä, erityisesti Rentonin hienossa, päivitetyssä Choose life -paasauspuheenvuorossa.
 

t2_trainspotting_pressi9.jpg

T2 Trainspotting elokuvateattereissa 17.2.

Teksti: Anna Karhunen, joka vuorasi huoneensa vuonna 1996 Transpotting-julisteilla (pitääkin kaivaa julisteet vintiltä…)
Kuvat: The Walt Disney Company Nordic
 

 

 

Kommentit (5)
  1. Ehdottomasti aion mennä katsomaan! Näin trailerin muutama viikko sitten leffassa, ja imaisi heti mukaansa. Evan McGregor on aina hot! 🙂

  2. Kyllä! Haluan matkustaa pariksi tunniksi omaan nuoruuteeni! Miten tuosta kuvasta näyttäisi epäilyttävästi siltä, että McGregor olisi vaan hottiintunut entisestään? Niin siis laadukas viini paranee jne.

    1. Juu, missään tapauksessa tämä viini ei ollut ainakaan huonontunut 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *