Jutta Gustafsberg: ”Pysyn tolpillani, vaikka ympärilläni romahtelisi”

Toimitus

Jutta Gustafsberg on tehnyt itsestään tavaramerkin, jonka ytimessä on kontrolli. Se on onnistunut, sillä hän tietää, miltä tuntuu kun ote kirpoaa. Näin hän kertoi taannoin Trendin haastattelussa.

 

Rapisevia croissantteja, pulskia korvapuusteja, hyllyviä kermaleivoksia ja kilokaupalla voikreemiä. Konditorian vitriini notkuu hullaannuttavia houkutuksia.

”Aion panna elämän risaiseksi”, Jutta Gustafsberg ilmoittaa, kun tarjoilija suihkaisee essussaan ottamaan tilaustamme. ”Yksi light-cola!”

Tällainen on Gustafsberg revitellessään. Fitness-kuningatar ja terveysvalmentaja tunnetaan teräksisestä itsekuristaan, jonka opettamiselle hän on rakentanut oman brändinsä. Viime vuosien aikana hänestä on kasvanut instituutio, joka ei kaipaa edes sukunimeä: kun samassa lauseessa mainitaan Jutta ja dieetit, kaikki tietävät, kenestä puhutaan.

2010-luvulla tunnumme kisaavan tauotta siitä, kenellä on homma parhaiten hallussa jokaisella elämän osaalueella: töissä, vapaalla, salilla, lautasella. Vaatimus kymmenellä pallolla jonglööraamisesta on suoraan sanottuna mahdoton. Siksi tarvitaan esikuvia − koko kansan auktoriteetteja, joilta imeä oppeja ja joiden näennäistä virheettömyyttä ihailla. Sellaisia kuin Jutta Gustafsberg. Hän on tehnyt bisneksensä tiukasta elämänhallinnasta, koska hän osaa kertoa, millaista se on menettää.
 

Supersuorittajan repsahdus

”Kahden tunnin päästä syön 125 grammaa lohta ja 40 grammaa pastaa. Viikon kuluttua keskiviikkona treenaan kello 9.30.”

Tältä Jutta Gustafsbergin arki näytti kuusi vuotta sitten. Vaikka hän nykyään sallii itselleen lauantaisin lakritsipussin ja lasin punaviiniä, ankarimpina kisadieettikausinaan body fitness -kilpailija ei lipsunut mistään. Uuttera työ toi voittoja kotimaisissa ja kansainvälisissä kisoissa.

Tiukat rajoitukset koskivat kaikkea suuhun viskattujen purukumityynyjen määrästä lähtien. Kun ruokavalio, aikataulu ja treeniohjelma oli säädelty tarkoin, Gustafsberg saattoi heittäytyä sääntöjensä varaan. Valinnanvapaudesta luopuminen tuotti vapautumisen tunteen, ja yhtäkkiä kaikki oli helppoa ja selkeää. Siitä Gustafsberg nautti.

Vaikka hän saattaa nyt jo hymähdellä lempeästi fitnesskisavuosiensa paatokselliselle omistautumiselle, valmennuskaudet ovat olleet hänelle itsetuntemuksen tärkein oppitunti. Hän on todistanut itselleen, että pystyy noudattamaan pähkähullunkin kuuloisia sääntöjä, ja tästä onnistumisesta Gustafsberg ammentaa yhä. Se on hänen jämäkän itsetuntonsa tärkein rakennuspalikka.

”Nykyään tiedän, että mihin tahansa ryhdynkin, pystyn siihen, jos vain olen motivoitunut. Saisin halutessani suorittajamoodin päälle koska vain, sillä vedin sen voimalla niin pitkään. Tieto tuo minulle voimaa ja turvaa.”

Yhtä tärkeä kokemus oli kunnon repsahdus. Ensimmäisten fitness-kisojensa jälkeisenä aamuna vuonna 1998 Jutta Gustafsberg tajusi, etteivät valmentajan laatimat ruokaohjeet enää päteneet: aamupalaksi ei tarvinnutkaan paistaa pelkkiä munanvalkuaisia. Siinä missä alan kisaajat palaavat nykyään arkeen porrastetusti, viime vuosituhannella valmennus päättyi kisapäivään. Kun rajoitukset poistuivat kertarysäyksellä, Gustafsbergin syöminen lähti pian hallinnasta – herkku herkulta.

”Otin kerta toisensa jälkeen viinerin kahvin kanssa, vaikka hoin itselleni, että ’älä syö sitä’. Se johti tyypilliseen pettymyskierteeseen: ’Jaahas, nyt tämä koko päivä meni paskaksi. Sama se, vaikka kävisin hampurilaisateriallakin.’”

Holtitonta ruokailua kesti vain pari kuukautta, mutta Gustafsbergin mittapuulla se oli täysi katastrofi. Kiloja kertyi 20. Gustafsberg kutsuu vaihetta pylleröinniksi.

Nyt hän opettaa terveitä elämäntapoja sekä tv-ruudussa että oman yrityksensä kautta. Autettavina on niin ylipainoisia ja huonokuntoisia kuin kovaa treenaavia salihirmujakin. Gustafsbergin mukaan työ ei onnistuisi ilman omakohtaista kokemusta repsahduksesta. Hän tunnistaa laihduttajan ehdottoman mielikuvan siitä, että yksi lipsahdus pilaa kaiken, vaikkei sillä kokonaiskuvan kannalta ole mitään väliä.

”Jos kaikki olisi ollut minulle aina helppoa, en olisi uskottava”, Gustafsberg sanoo.

”Oman repsahduskokemukseni ansiosta tiedän toisaalta myös harvinaisen selkeästi sen, että en enää koskaan tahdo päätyä samaan, surkeaan jamaan kroppani kanssa.”
 

Tukka hyvin, kello esiin

Ruoka ei ole ainoa asia, jota Gustafsberg on oppinut kontrolloimaan kantapään kautta. Reilu vuosikymmen sitten hänen periaatteensa oli, ettei mistään saanut kieltäytyä, sillä mikä tahansa näkyvyys oli hyväksi bisnekselle. Niinpä Gustafsberg esitteli medialle niin hulppeat ostoksensa, parisuhteensa kiemurat kuin kotinsakin.

Noihin aikoihin Gustafsberg kävi kauppaa sittemmin surullisenkuuluisan maineen saaneilla ternimaitokapseleilla liikemies Petteri Jussilan kanssa. Pari avioitui vuonna 2002, ja heidät opittiin tuntemaan räväkkänä ja menestykseensä häpeilemättä suhtautuneena pariskuntana. Kun ternimaitokapselibisnes ennen huuhaa-syytöksiin kaatumistaan hetken tuotti huimia summia, Gustafsberg äityi tuhlaamaan.

Rahaa kului niin jatkuvaan ulkona syömiseen kuin hulppeaan sisustukseenkin: jos Gustafsberg tahtoi olohuoneeseen uuden sohvan, hän ei vilkaissutkaan hintalappua.

Kun Gustafsberg vuosia myöhemmin perusti kuntoilualan yrityksensä, hänelle tehtiin selväksi, etteivät käsilaukkujen ja kenkäkokoelmien esittelyt olleet tuoneet hänelle bisnesuskottavuutta alan piireissä. Palavereissa hän sai osakseen tytöttelyä. Kuntoilualalla sukupuoliroolit ja käsitykset naisten ja miesten ominaisuuksista istuvat sitkeässä, ja se on ympäristö, jossa naisen on vielä lunastettava paikkansa. Gustafsberg sanoo sen tehneensä.

”Androgyyniys on osa minua. Koen kehonrakennuksen ja kiinnostukseni autoja kohtaan osaksi maskuliinista puoltani. Olen jämäkkä ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Ne ovat olleet hyviä ominaisuuksia työelämässä.”

Nyt hän tahtoo puhua vain asioista, jotka häntä aidosti kiinnostavat, eli kuntoilusta ja hyvinvoinnista. Toki hän myös kertoo pojastaan Maxista – jonka itsenäinen mutta sosiaalinen luonne muistuttaa kuulemma Gustafsbergin omaa. Kuviin hän ei silti Maxia tuo. Julkisuudessa Gustafsberg on nykyään puhtaasti bisnes-Jutta.
 

Kanavasurffailua sängyn pohjalla

Niin, se yritys. Kun verotiedot 2014 julkaistiin, Gustafsbergin reilun 177 000 euron vuositulojen taivastelu oli yksi sirkuksen pääohjelmanumeroista. Yhtä vaikuttavia olivat hänen laihdutus- ja kehonmuokkauspalveluita tarjoavan firmansa Fitfarmin kasvuluvut: liikevaihto on yli kymmenkertaistunut muutamassa vuodessa.

Gustafsberg on vetänyt firmaa yli vuosikymmenen ja tuntee viimein hallitsevansa bisneksen. Aluksi hän ei osannut luottaa sataprosenttisesti kuin yhtiökumppaniinsa Jari ”Bull” Mentulaan ja tahtoi pitää kaikki langat käsissään. Liiketoiminnan paisuessa Gustafsberg on käyttänyt aikaa kootakseen itselleen tiimin, johon luottaa.

Vaikka onkin oppinut luottamaan kollegoihinsa, henkilökohtaista kalenteriaan Gustafsberg ei luovuta muiden täytettäväksi. Hän on raapustanut Louis Vuitton -kalenterinsa sivut täyteen muistiinpanoja ja tapaamismerkintöjä. Kalenteri on Gustafsbergin tärkein kapistus, jonka sisäsivulle hän on lisännyt tiedon 300 euron löytöpalkkiosta.

Entisen suorittajan terapiaa on piirtää kokonaisten päivien kohdalle suuria rukseja: vapaata. Niinä päivinä Gustafsberg makaa kotona sängyssään, kanavasurffailee eikä vastaa puhelimeen, vaikka mikä olisi.

”Näitä päiviä ei tosin ole kuin kerran kuussa”, Gustafsberg myöntää ja lisää: ”Tavoitteena on saada niitä paljon lisää. Tai oikeastaan ottaa niitä.”

”Jos tahtoisin, voisin takoa koko loppuvuoden viikonloput täyteen luentokeikkoja. En kuitenkaan tee niin, sillä minua ahdistaa lukita aikatauluani liian pitkälle. Olisi hirveää, jos pelkkä kalenterin vilkaisu uuvuttaisi. Enhän minä edes tiedä, olenko elossa syksyllä. Tahdon olla nyt tässä.”
 

Buddhan opeilla eteenpäin

Siinä missä lautasensa proteiinikoostumusta ja reisiprässin toistojen määrää voi hallita täydellisesti, on myös asioita, joihin ei Jutta Gustafsbergkään voi vaikuttaa.

Vuonna 2004 Gustafsbergin silloinen aviomies Petteri Jussila menehtyi tapaturmaisesti pelastaessaan poikaansa Casimiria hukkumasta Näsijärvestä. Syksyllä 2014 Gustafsberg joutui hyvästelemään rakkaan äitinsä, joka menehtyi vatsasyöpään vain kuusi viikkoa diagnoosin saatuaan. Gustafsberg arvioi silti, että ei ole kummallakaan kertaa musertunut surutyön alle.

”En ole yli-ihminen, mutta olen suoraan sanoen mestari tunteiden hallinnassa”, hän sanoo topakasti ja katsoo häpeilemättä silmiin. Suorittajamoodin voi pakon edessä kytkeä päälle surumyrskyn silmässäkin.

”Petterin äkillinen poismeno oli sokki, johon ei voinut valmistautua. En ollut hänen kuolemansa aikaan vielä henkisesti vahvimmillani. Äidin kuoleman aikaan tilanne oli toinen, sillä olen panostanut kehonrakennuksen lisäksi mieleni valmentamiseen. Syvällisten kysymysten myssytely on opettanut ymmärtämään raskaita tunteita paremmin. Suru pitää tietysti surra läpi, mutta siihen ei saa juuttua. Vaikka on kurjaa, etten enää voi soittaa äidilleni kuulumisiani, minulle on selkeää, että hän tsiigailee tekemisiäni.”

Gustafsberg uskoo kuoleman jälkeiseen elämään. Hän ei ole uskossa, mutta buddhalainen filosofia puhuttelee. Se on myös auttanut luopumaan kontrollista.

”Elämäni johtoajatus on se, etten voi tarrata mihinkään kiinni, en ihmisiin enkä tavaraan. En omista mitään. Olen vastuussa ainoastaan omista tunteistani. Se ei ole minulle pelkkää sanahelinää ja höpöhöpöä vaan täyttä totta.”

Siksi Jutta Gustafsberg pysyy tolpillaan, vaikka ympärillä romahtelisikin. Koska muun hallitseminen on mahdottomuus, hän koettaa hallita itseään − kuten tekevät tavallisetkin salilla ramppaajat. Itseään taas voi hallita vain, jos on kokenut myös hallinnan menettämisen. Eikä kontrolli Gustafsbergin mukaan korreloi kovuuden kanssa.

”Tärkein tavoitteeni on pysyä lempeänä.”
 

Teksti: Laura Friman
Kuva: Veikko Kähkönen

Juttu on julkaistu Trendissä toukokuussa 2015.


Lue myös:

Arvokas kuolema vai tie tappoputkeen? Mitä mieltä eutanasiasta pitäisi olla?

Haluatko olla itsevarma tiukoissa paikoissa? Lue Anne Kukkohovin vinkki!

 

 

 

Kommentoi