Kiilaaja, opettele jonottamaan

header_anna.jpg

Seisot nälkäisenä työpäivän jälkeen ruokakaupan jonossa, korissa ne pakolliset ja pikaiset: jauhelihaa, maito ja mandariineja. Hiki valuu pitkin selkää, edessäsi on pari asiakasta ja takana jo kolme. Kassa huomaa jonon kasvavan, painaa pimpelipomia, ja toinen myyjä kiiruhtaa takahuoneesta viereiselle kassalle. Ihmiset jonossa valpastuvat. Myyjä kajauttaa ilmoille kisakutsun: ”Täällä on vapaa kassa”, ja asiakkaat ryntäävät liukuhihnan ääreen – siis ne sekunnin jonottaneet jonon perältä.

Kuinka raivostuttavaa! Itse jonotat omalle kassallesi verensokeri huveten ja lähetät murhaavia ajatuksia sekä kiilaajalle että kassahenkilölle, jolla ei ole pätkääkään tilannetajua.

Ihmisten välinpitämättömyys toisia kohtaan ulottautuu myös jonottamiseen. Miksi en voi luottaa siihen, että vaikkei liikkeessä olisi virastoista ja laboratorioista tuttua idioottivarmaa vuorononumerosysteemiä, myyjä palvelee asiakkaat jonotusjärjestyksessä? Pikemminkin yllätyn, jos niin käy.

Olen itse takavuosina työskennellyt myyjänä ja seissyt kassan takana rahastamassa – myös kilometrin mittaisia jonoja niillä tietyillä keltaisilla päivillä. Olen kuullut kaikki kiilaajien selittelyt siitä, kuinka ohittelija ”ei nähnyt että tässä on muitakin jonossa” tai ihan vain ”kun mulla on kiire”. Hei urpo, todennäköisesti ne kaikki muutkin jonossa olijat haluaisivat olla muualla.

Näihin tilanteisiin myyjälle onkin vain yksi oikea ratkaisu: hymyillä ymmärtäväisintä asiakaspalveluhymyään ja ohjata pikakaistailija jonon perukoille. Poikkeuksetta se, joka sai asioida omalla vuorollaan eikä sittenkään tullut kiilatuksi, näytti kiitollisemmalta kuin janoinen saatuaan pullon vissyä.

Minulla on jonokiilailuun lääke. Kauppias, älä jätä asiakasta oman onnensa nojaan taistelemaan mahdollisuudesta maksaa vaan hoida ostotapahtuma oikeudenmukaisesti loppuun asti. Kiilaajat saadaan kuriin ottamalla käyttöön jonotuksen ihmemaasta Englannista tuttu kassan ilmoitus: ”Next customer, please.” Se kääntyy myös suomeksi: ”Seuraava jonosta, kiitos.”
 

Luitko jo nämä toimituksen kolumnit: Rasisti ole hiljaa ja Trendikkäintä juuri nyt: ruoka jota voi syödä
 

Kommentit (22)
  1. Asun Espanjassa ja täällä ainoa asia jossa ollaan kärsivällisiä yllättäen on jonotus.Täällä toimii pari eri jonotussysteemiä; edelllistenkin kommentoijien mainitsema yksi jono monelle kassalla, joka toimii todella hyvin. Tai sitten esimerkiksi kauppahallissa kysytään odottavilta ihmisiltä kuka on viimeinen ja näin ei tarvitsee muodostaa fyysistä jonoa. Tosin tässä täytyy olla tarkkana taitavien kiilaaja-mummojen varalta :D. Nopeat syö hitaat.

    Olen kokenut että me suomalaiset ollaan tunnollisia jonottajia, eikä kiilaamista katsota hyvällä.

  2. Kiilaajat ärsyttävät niin paljon, että yritän tässä olla purkamatta koko traumaa. Nykyään onneksi olen ärhäkämpi ja puolustan paitsi itseäni myös muita kiilaajilta (yliystävällinen ”Anteeksi, mutta rouva tässä oli ennen teitä” saa pahimmankin kiilaajan vetäytymään takavasemmalle).

    Omilta myyjäajoilta muistan kyllä kaikki mahdolliset keinot, joilla jonotusta yritettiin välttää. Härskeimmät kävelivät jonon ohi ”mulla olis vaan yksi kysymys” (vastauksen selvittely vie yleensä rutkasti enemmän aikaa kuin pelkkä rahastaminen) ja sitten olivat ne, jotka loivat oman jonon jonnekin kassapöydän sivuun, tai ne jotka kuvittelivat että kassapöydän reunaan tarttuminen oli merkki jonon edellä olemisesta, vaikka olisi saapununut itse jonoon sekunti sitten.

    Ja entäs ne kaikki kikkailut, jolla yritettiin kiertää vuoronumerosysteemiä…argh.

    Ollaan ihmisiksi, jonotetaan nätisti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *