Kiitos Roosa - Mangomalenin kootut Australian-viisaudet

Toimitus

Niisk! Moni meistä voi samastua hiukan itkuiseen Roosaan, joka on palaamassa kotiin yhdeksän kuukauden seikkailultaan Australiassa, Itä-Timorissa, Indonesiassa ja Uudessa-Seelannissa. Mangomalen-blogissa olemme saaneet seurata uskomatonta reissua ja nauttia ihanista, roosamaisista huomioista matkustamisesta, elämästä, onnellisuudesta - ja surffaamisesta.

Toimitus listasi viisi puhuttelevaa huomiota Roosan viime aikojen postauksista. Suosittelemme lukemaan koko blogin täällä.

Eläköön Mangomalen, kiitos Roosa matkasta maailman ääriin!

 

Näkökulmasta:

"Kyse on tasan siitä, mitä haluaa nähdä. Että onko kiitollinen siitä, että toinen tulee hakemaan lentokentältä, vai pahoillaan siitä, että tämä on koko ajan töissä. Vaikka jo se, että joku ottaa tuntemattoman kotiinsa, on joka kerta pieni ihme. Rakastan sohvasurffausta. Se mullisti maailmani."

 

Ihmisestä eri paikoissa:

"Eivät ihmiset rakasta vain paikkoja, vaan itseään niissä. Valtava osa paikkojen viehätystä on se, millaisena itsensä siellä näkee. Toisissa paikoissa ihastuttaa, että saa olla aivan uudelainen: mystinen pariisitar, letkeä aussibebe tai jalo afrikankiertäjä. Toisissa paikoissa taas iskee syvä tuttuuden tunne: juuri tällainen minä olen. Juuri tällaista elämää minun kuuluu elää."

 

Siitä, mikä on kaupungissa olennaista:

"Kysyin ystävältäni, tekeekö Melbourne hänestä paremman ihmisen vai paremman pukeutujan. Oma vastaukseni on vaihtoehdoista jälkimmäinen."

 

Onnen yksinkertaisuudesta:

"Sitä unohtaa, että kaikki nämä paikat ovat olemassa ja mahdollisia kokea ihan koska vain. Mutta ennen kaikkea sitä unohtaa, miten yksinkertaista kaikki on, kun antaa sen olla. Miten onni ei synny maantieteellisestä sijainnista, vaan läsnäolosta."

 

Ja lopuksi - lohdusta:

"Edessämme on paljon, paljon hienompia asioita kuin mitä jätämme taaksemme. - C.S. Lewis"

 

Kuva: Mangomalen

 

 

Kommentit

Roosa
Mangomalen

SARI H.
KOLIBRI

Kun kqatson TV,stä kartanoita ja Lontoota, olen kuin kotonani.

15-vuotiaana minun oli pakko päästä kielikurssille Englantiin.

Kävin silloin myös Pariisissa, mutta se  ei tuntunut omalta jutulta.

Kommentoi