Kirsi Salo: ”On ajanhukkaa yrittää elää jonkun muun elämää”

Toimitus

Kirsi Salo, 49, ottaa mallia lapsilta. Siksi hän itkee avokonttorissa ja opettelee arvostamaan mokia.


Kuvittele tilanne: Olet laskemassa paketillisen munia lähikaupan liukuhihnalle. Käsi lipeää, paketti putoaa ja munat rikkoutuvat hihnalle. Mitä teet? Alat todennäköisesti vilkuilla nolostuneena ympärillesi ja mumista anteeksipyyntöjä.

Tai sitten voit tehdä niin kuin Kirsi Salo tekisi.

”Pientä lasta ei ole vielä opetettu häpeämään. Siksi otan mielelläni mallia lapsilta. Minusta munien särkyminen olisi hirvittävän hauskaa, ja nauraisin asialle 9- ja 11-vuotiaiden poikieni kanssa”, Salo sanoo ja virnistää kasvisravintolan pöydässä.

”Sitä paitsi virheet ovat mahdollisuus löytää yhteys muihin ihmisiin. Esimerkiksi liukuhihnalla saisi tilaisuuden katsoa tuntemattomia ihmisiä silmiin ja sanoa, että anteeksi, kun vein teidän aikaanne”, hän jatkaa.
 

Tarkkailun loppu

15 vuotta sitten Kirsi Salo oli totinen jakkupukunainen Heikoin lenkki -tv-visailun tuomarina. Hän työskenteli myös pankkialalla ja talousvalmentajana. Viime vuodet hän on tehnyt töitä hyvinvointivalmentajana ja tantra-kouluttajana.

Salo vetää naisille suunnattuja kursseja, joilla opetellaan vaihtamaan häpeä iloon ja elämästä nauttimiseen. Kursseilla Salo kehottaa – yllätys, yllätys – ottamaan mallia lapsilta. Lapset eivät mieti, millainen käytös on sopivaa, joten he pomppivat vesilammikoissa tai juoksevat pihalla ilman vaatteita. Niin moni aikuinenkin haluaisi tehdä, mutta ei kehtaa. Juuri siksi Salo haluaa näyttää esimerkkiä.

Ajatellaan vaikka tanssimista: lapset vain tanssivat. Aikuiset sen sijaan hytkyvät hillitysti ja miettivät jähmeinä tanssilattialla sitä, miltä näyttävät ulospäin. Sama pätee tunteisiin. Tunteenpurkaukset hillitään, koska ne hävettää näyttää muille.

Salon kurssien tarkoitus ei ole vapautua riehumaan päättömästi vaan oppia elämään uudelleen niin, ettei tarkkaile käytöstään jatkuvasti ulkopuolelta ja pidättele tunteitaan mokaamisen pelossa.

”Minulle on tärkeää, että voin olla oma itseni: se ihminen, joka olin ennen kuin vanhemmat, koulu ja media alkoivat muokata minusta kunnon kansalaista”, Salo sanoo.

Hän korostaa, että aikuisen on tärkeää osata kantaa vastuuta, mutta turhien sääntöjen noudattamisesta, tylsistä rutiineista, tunteiden tukahduttamisesta ja epämukavista jakkupuvuista kannattaa hankkiutua eroon.

Salo itse on istunut pankin hallituksen kokouksessa hippivaatteissa lootusasennossa ja alkanut itkeä meklarityökavereidensa nähden, koska se tuntui oikealta. Niin voi tehdä, jos ei pelkää, että tunteiden ilmaisemisesta seuraa jotain noloa tai kamalaa. Itse asiassa siitä voi seurata hyvää myös ympäristölle.

”Kun toiset näkevät, että olen aidosti tunteva ihminen, se avaa heidänkin sydäntään.”


Lenkille vai kylpyyn?

Aikuisuuden kahleista ei voi vapautua päivässä, joten Salo kehottaa aloittamaan pienistä haasteista. Unohda hetkeksi järkevyydet ja velvollisuudet ja mieti, mitä ihan oikeasti haluaisit tehdä juuri nyt.

”Kiireinen ihminen kuvittelee, että haluaa mennä vapaa-ajallaan lenkille, vaikka haluaisi oikeasti heittäytyä sohvalle ja katsoa kolme tuntia Frendejä. Minäkin ajattelen usein, että haluan mennä leffaan tai kaverin kanssa kahville, mutta lopulta sisältä tulee aina sama vastaus: haluan mennä kylpyyn.”

Kun opettelee hyväksymään tunteensa, ajatuksensa ja halunsa, ei halua enää esittää jotain muuta kuin on. Salon tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän tanssii kaiuttimet täristen Sleepy Sleepersiä ja paistaa lettuja niin, että muutama lätsähtää heitettäessä lattialle.

Kaikkien sisäinen lapsi ei ehkä kaipaa samoja asioita kuin Salon, mutta jokainen meistä on oppinut peittelemään joitakin puoliaan ollakseen salonkikelpoinen.

”Ihminen voi paremmin, kun hän saa ilmentää itseään. On ajanhukkaa yrittää elää jonkun muun elämää.”

 

Teksti: Heini Maksimainen
Kuvat: Annikki Valomieli

Juttu on julkaistu Trendissä, jonka teema on Vapaus.

Miksi Marja Hintikasta isän velvollisuus on jäädä kotiin?

 

 

Kommentoi