Kodin sisäilmaongelma, unelmatyön loppu – Maria Veitola miettii rankan vuoden jälkeen, auttaako positiivinen ajattelu pahan yli

Toimitus


Pelkkiä pahoja asioita. Tuntuu, että kuluneen vuoden aikana elämääni ei ole mahtunut juuri muuta. Isäni kuoli pitkään sairastettuaan, jouduin luopumaan unelmatyöstä, ja kuukausia jatkunut keuhkoinfektioiden kierteeni sai syyn, kun selvisi, että kodissamme on paha sisäilmaongelma.

Elämä tuntui upottavalta suolta, johon hitaasti vajosin. Kuukausien ajan purskahdin huutoitkuun heti herättyäni ja ihmisten ilmoilla pidättelin jatkuvasti kyyneliä.
 

Eräänä päivänä puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja pohdin, voisiko kaikella tapahtuneella olla jokin syvempi merkitys. Tulisiko minusta kokemusteni ansiosta entistä vahvempi ihminen?

Ystäväni keskeytti pohdintani ja kysyi: ”Entä jos miettisitkin, millaisia ajatuksia lähetät universumille, kun saat vastalahjaksi noin raskaita asioita?”

Oli hilkulla, etten loukkaantunut. Oliko kaikki paha muka omaa vikaani?

Ennen kuin ehdin suuttua, ystäväni tarkensi minulle ajatustaan. Hänen mielestään negatiivisiin asioihin keskittyminen tuottaa elämään lisää negatiivisia asioita. Hän painotti, etten tietenkään voinut mitään sille, että isäni sairastui, ja oli luonnollista, että sairaus täytti elämäni murheella ja huolella. Samalla murhe oli kuitenkin sokaissut silmäni kaikelta hyvältä ja aiheuttanut minulle entistä enemmän kurjuutta.

Olin hetken hiljaa, sillä tunnistin, mistä hän puhui – liiankin hyvin.


Olen nimittäin lapsesta asti ajatellut, etten voi nauttia elämästä, jos jollain läheiselläni menee huonosti. Siksi ajauduin nuorena masennukseen ja anoreksiaan: kun veljeni oli pahassa onnettomuudessa, koin, että myös minun täytyy kärsiä, joten aiheutin itselleni tuskaa sairastumalla.

Vaikka nykyään tiedostan nuoruuden ajattelutapani tuhoisuuden ja olen oppinut siitä eroon, sen jättämien jälkien vuoksi positiivinen ajattelu on minulle vaikeaa. En ole pystynyt kokonaan päästämään irti siitä, että jos elämässäni onkin jotain hyvää, se on vain tilapäistä hämäystä, kunnes kaikki taas romahtaa.
 

Kun lopetin puhelun ystäväni kanssa, päätin ottaa vaarin hänen teesistään: jos halusin elämääni hyviä asioita, minun piti ajatella hyviä asioita. Ei kai siitä haittaakaan olisi.

Pakotin itseni miettimään sitä, mikä elämässäni on ihanaa: minulla on rakas perhe ja läheisiä ystäviä, kivoja töitä, kaksi toimivaa jalkaa ja kättä. Aloin takertua kaikkeen kauniiseen. Ihastelin päivänkakkaroita tienpientareilla, kauniisti harmaantuneen naapurin rouvan hymyä ja täydellisesti rispaantuneita farkunlahkeita kuin ne olisivat ainoita pelastusrenkaitani.

Päätin olla murehtimatta, että söpö päivänkakkara on aivan eri mittaluokan asia kuin homeen takia auki revitty asunnon lattia. Sen sijaan keskityin siihen, että pystyin ylipäätään iloitsemaan kukkasista. Se todisti, etten ole suistumassa masennuskausiltani tuttuun pimeyteen – että elämän hyvä pitää minua otteessaan, kunhan vain itse pidän siitä kiinni. Joka päivä toistin päässäni ystäväni sanat:

”Älä keskity miettimään sitä, miten asiat nyt ovat, vaan mieti sitä, miten haluaisit niiden olevan.”

 

Lue lisää Maria Veitolasta:
 
”On rohkeutta puhua muista hyvää”

”En kadu yhtäkään kumppaniani”



Maria Veitolan kolumni on julkaistu elokuussa 2016 ilmestyneessä Trendissä.

 

 

Kommentit

Milloin alkaa Maria Veitola yökylässä toinen kausi??? Olen odottanut jo pitkään :D

Toimitus
Toimitus

Mekin odotamme kieli pitkällä! Vielä ei ole varmistettu, koska toinen kausi on tulossa. Kerromme sitten kyllä heti :)

Miss (Ei varmistettu)

Hienoa, että kaiken muun traagisen keskellä kerrottu avoimesti myös homeongelmista. Tämä edelleen tabu-aihe. Maria ei onneksi niitä pelkää. Voimia kaikkeen!

Kommentoi