Kotiäiti nousi toimitusjohtajaksi – ja tarina syyllistää kaikkia naisia

Toimitus


On vaikea päättää, mistä aloittaa – niin moni asia Helsingin Sanomien tuoreessa jutussa Alkon toimitusjohtajasta Hille Korhosesta pani puuskuttamaan. Korhosta oli haastateltu, sillä hänet on valittu Nokian Renkaiden uudeksi toimitusjohtajaksi. Valinta tekee Korhosesta ainoan naistoimitusjohtajan isossa suomalaisessa pörssiyhtiössä. Itse nimitys ilahduttaa, mutta ei tapa, jolla siitä kerrottiin.

Jutun otsikkoon ja heti alkuun isoon rooliin oli nimittäin nostettu se, että siinä missä yleensä pitkään kotona olemisen on ajateltu torppaavan äitien urakehitystä, Korhonen on ollut kotona yhteensä SEITSEMÄN vuotta, ja katsokaas vain, tämä sankarillinen ihmeolento on silti edennyt.

Korhosen kotivuosien korostaminen tuntui syyllistävän kaikkia työssäkäyviä äitejä: jos olet pitkään kotona ja töihin palattuasi eteneminen tyssää, itseäsi saat syyttää, sillä Korhosen esimerkki osoittaa, että ei vuosien työtauko urakehitystä estä – ja jos teet toisin ja palaat töihin edistämään uraasi lapsen ollessa pieni, olet kamala vanhempi, sillä kyllä se ura siellä odottaisi, vaikka jäisitkin vuosiksi kotiin.

Ongelmallista jutussa on myös se, että siinä ei nosteta millään tavalla esiin sitä, että Korhonen oli kotona ensimmäiset viisi vuottaan silloin, kun hänen nykyään 30- ja 29-vuotiaat lapsensa olivat pieniä – eli lyhyellä laskutoimituksella 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Millään tavalla jutussa ei puututa siihen, että työelämän olosuhteet ja vaatimukset ovat parissa vuosikymmenessä muuttuneet. 

Kirsikan puuskutuskakkuuni sain jutun loppupuolella, kun Korhonen sanoo:

”Jokainen, jolla on kaksi pientä vilkasta lasta tietää, miten heidän kanssaan kotona oleminen kehittää organisointitaitoja.”

Olen aina miettinyt, että jos oma kollegani sanoisi vanhempainvapaalta palattuaan noin, loukkaantuisin. Lauseessa kun tuntuu vertautuvan pikku-Turon saaminen kurahaalareihin siihen, että Juha-Petterin saa suostuteltua tekemään Power Pointin palaveriin.
 


Lue myös:

19 oivallusta parempaan työelämään  – mukana vinkki puolison valinnasta 

Millaista on lähteä talveksi tekemään töitä Thaimaahan?

 

 

Kommentit

paulahelena
ALUAP

En lukenut linkattua juttua, mutta kyllä mulla ainakin lukee CV:ssä äitiyden kohdalla just noi organisointikyvyt. Ei oo mikään työjuttu vaatinu semmosta reagointia ja multitaskausta ku lapsiarjen pyörittäminen :D

paulahelena
ALUAP

Siis nyt mä oon kyllä ihan huuli pyöreenä täällä, miten niin syyllistää? Luin jutun ja oikein etsimällä etsin jotain mistä joku vois syyllistyä mut en kyllä löytänyt. Mun mielestä harvinaisen neutraaliin sävyyn kirjotettu ja kaikinpuolin kiva juttu.

Toimitus
Toimitus

Kiitos kommenteista Paulahelena! Ehkä mä olen tämän kanssa yksin, mutta mua häiritsi siinä ihan hirveästi se, miksi se, että Korhonen on ollut 25 vuotta sitten lasten kanssa kotona, on nostettu jutun otsikkoon, ingressiin ja ekaan kappaleeseen, kun ottaa huomioon, että juttu kirjoitettiin, koska hänet on nyt valittu ison pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi. -Laura-

Kati K. (Ei varmistettu)

Olen Toimituksen Lauran kanssa ihan samoilla linjoilla tuosta; mielestäni äitiyden organisointikykyjä ei voi mitenkään verrata työelämään, vaikka itse ehkä voisi ajatella kehittyneensä äitiyden myötä. En laittaisi CV:hen (sivuhuomautuksena, että itsellänikin on kaksi pientä ja erittäin vilkasta lasta, joten tiedän kyllä, millaista se arki on). Rekrytoijana kyseinen maininta CV:ssä olisi ainakin omasta mielestäni negatiivisia tunteita herättävä klisee (onko sitten lapseton, samaan aikaan töissä ollut vähemmän organisointikykyinen?).

paulahelena
ALUAP

Niinkuin tuolla alempanakin kommentoin niin musta ei oo tarkoitus väittää kotiäitiyden kehittävän jotenkin enemmän kuin työskentelyn vaan osoittaa että siitäkin voi saada irti työn kannalta hyödyllisiä taitoja. Ja mun työnantaja kehu nimenomaan äitiysosuutta (joka toki sisälsi muutakin kuin organisoinnin) mun CV:ssä, joten joillekin se ainakin toimii ;)

paulahelena
ALUAP

Nojoo, ehkä sen korostaminen oli vähän erikoista mutta ei kyllä mitenkään syyllistävää ketään kohtaan. Ite aattelin sen ehkä terveeks vastapainoks sille jutulle, missä uranainen oli jättänyt lapset kokonaan tekemättä :)

Toimitus
Toimitus

Niin ja näissä "äitiys teki paremmaksi organisoijaksi" -kommenteissa mua siis lähinnä vaivaa se ajatus, jonka itse sinne rivien väliin välillä luen, että ikään kuin samanlaisia organisointitaitoja ei voisi muuten kiireisessä ja multitaskausta vaativassa elämässä oppia. Ja ehkä myös se rinnastus, että aikuisia työkavereita oppii käsittelemään paremmin, kun oppii käsittelemään lapsia – mikä tietysti voi olla totta työyhteisöissä, joissa työkaverit ovat erityisen lapsellisia. :D -Laura-

paulahelena
ALUAP

Okei nyt sain paremmin kiinni tosta ajatuksesta, kiitti! Mä en koe että ton lausahduksen on tarkotus väittää että kotiäidillä ois paremmat organisointikyvyt kuin työssä olevalla, vaan ennemminkin osoittaa että kotonakin voi oppia taitoja joista on hyötyä työelämässä. Tottakai se työskentelevä on paremmassa asemassa taitojensa suhteen mutta äitiydenkin voi kääntää vahvuudeks.

Tepita
Outlandish

Komppaan edelläolevaa; tuli vähän sellainen olo, että tässä on nyt menty vetämään herneet nenään suurimmilta osin sen herneen nenäänvetämisen ilosta. Hyviä pointteja oli kyllä, mutta ne oli vähän väkisin revitty tuolta tekstin rivien välistä... jos sieltäkään. Olen itse feministi, tarkka oikeuksistani ja varsinkin Itä-Euroopassa asuessani valistin ja muistutin useampaan otteeseen sekä nais- että mieskollegoitani ja pomojani siitä, että minä olen ihmisenä yhtä arvokas kuin se vieressä istuva mies. Se tuppaa siellä nimittäin vielä liian usein unohtumaan ihmisiltä.
Tasa-arvo ei ole valmis, ei lähellekään, mutta en näe, että herkkähermoisuus ja joka asiasta mielensä pahoittaminen olisi koskaan auttanut ketään. Päinvastoin, sillä saatetaan aiheuttaa suurta vahinkoa ja antaa sovinisteille extrapanoksia.

Toimitus
Toimitus

Heippa Tepita, ja kiitos kommentista. :) Luulen, että mun reaktioon vaikutti se, että olin edellisenä viikonloppuna lukenut samaisesta aviisista Mia Miettisen haastattelun – että korpesi jo valmiiksi vähän se tapa, joilla näistä aiheista kirjoitetaan. Tässä tapauksessa en olisi ajatellut, että Korhosen elämän 25 vuoden takaiset tapahtumat olisivat se ensisijainen asia, joka pitäisi nostaa jutun kärkeen kun kerrotaan, että hän on nyt uudessa pestissä toimarina. -Laura-

Onko kokemusta? (Ei varmistettu)

Luin itse jutun juuri tänä aamuna. Toki ajat ovat erit, kun nopealla laskutoimituksella tuon mietin, mutta mun mielestä on hienoa, et menestyvästä naisesta kerrottaessa tuodaan esiin äitiyden onnistuminen myös. Liian usein asetetaan vastakkain uraäiti ja kotitäiti. Tässä näin asian niin, että hän oli ensin ollut pitkään kotona heti valmistumisen jälkeen (pitäen yllä ammattitaitoaan), ja vasta tämän vaiheen jälkeen lähtenyt pikku hiljaa kehittämään sitä uraa. Viimeisen lapsen kanssa kotona on oltu 2 vuotta, mikä on mielestäni riittävä aika (varsinkin ku isommat lapsetkaan eivät enää pieniä). Se on nykyään ongelma, et kukaan ei uskalla jäädä kotiin, ku työt ovat niin tiukassa. Ja kuvittelevat myös, et kaikki pitää ehtiä juuri nyt. Vaikka olisi kolmekymppisenä vuosia kotona, voi 55-vuotiaana tehdä jo hyvinkin monenlaista työtä. Mielestäni juttu oli naisia rohkaiseva, sekä kotiäitiyteen että urakehitykseen. Ja vielä se, et jos alaistaan pyytää tekemään powerpointin palaveriin, niin kyllä se on todella helppoa verrattuna haalarien puettamiseen, varsinkin kurahaalarien. Muutaman kerran olen kurahaalarit saanut lapsille jalkaan ja sen tulee muistamaan ikuisesti.

Toimitus
Toimitus

Hei Onko kokemusta?, ja kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä, että pitää ehdottomasti kirjoittaa juttuja, joissa kerrotaan, miten äitiys ja ura onnistuneesti yhdistetään. Mua ihmetyttää se, että monesti (niin kuin tässäkin jutussa) kerrotaan kärjistetysti sanottuna vain, että Korhonen oli kotona. Olisi mahtavaa kuulla, miten se käytännössä onnistui: millaisia työmääriä Korhosen pitkä kotonaolo vaati puolisolta, oliko heillä apua arjen pyörittämisessä esimerkiksi isovanhemmilta, oliko heillä palkattua apua jne.? Olisi mahtavaa kuulla, miten se sitten konkreettisesti onnistui, että siitä saisi sitä kannustusta. :) -Laura-

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No mutta hei! Tässähän se nyt selvisi miksi naiset ei pääse töihin vanhempainvapailta; ei tajuta "soittaa firmaan ja kysäistä onko töitä". Onneksi joku hoksasi nyt kertoa että näinkin voi siis toimia!

...eiku ootappa.

Oli kyllä harvinaisen ärsyttävä juttu :D Erityisesti taas kerran kiehauttaa "minulla ei ole ongelmaa -> ongelmaa ei ole"-logiikka.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikös hän sanonut, ettei kaikilla ole yhtä hyvät mahdollisuudet :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se aikoinaan lapsettomana tuntui tölväisyltä, kun kaveri sanoi "kunpa voisin laittaa äitiyden ceeveehen". Ensinnäkin, et tiedä miksi minulla ei ole lapsia ja olisinko niitä halunnut. Eli kiitos kun muistutit... Ja toiseksi, vaikka hakisit töihin lastenhoidon pariin, sielläkin on päteviä tekijöitä, jotka eivät ole olleet kotona lasten kanssa. Tekeekö omakohtainen äitiys todella suuren eron? Kilpailevatko isät ja lapsettomat miehet näin?

Ja milloin toimarimiehistä aletaan uutisoida samaan sävyyn?

Vierailija (Ei varmistettu)

Oliko se siis tarkoitettu jotenkin henkilökohtaiseksi? Minäkin voisin mielelläni laittaa äitiyden cv:hen, koska erityislapsen vanhemmuus on opettanut niin paljon - mutta hyvänen aika, se on minun kokemukseni, ei mikään kannanotto ketään vastaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä synnyttäminen ja kotonaolo ei pätevöitä ketään työelämään, ne ovat yksityiselämää. Koska ei miehilläkään ole isyys-saraketta cv:ssä. Siksi se tuntuu myös vähän epäoleelliselta pisteiden keräämiseltä, kuin nainen olisi eri pelissä mukana kuin mies.

paulahelena
ALUAP

Ei varmaan moni nainenkaan mainitse äitiyttä ja yhtä hyvin pitkällä isyyslomalla ollut mies voi mainita sen. CV on mun alalla ainakin jotain ihan muuta kuin jotkut valmiit sarakkeet, jokainen tehnee omaan persoonaansa sopivan version ja kerää just ne pisteet mitkä ansaitsee :)

ebbs (Ei varmistettu)

Voi luaja naiset! T. nainen

tää koko juttu oli kirjotettu jonkun omasta näkökulmasta, kokemusmaailmasta käsin. Sillon on iha sama mitä sanotaan (varsinki ku ei tässä ny oo mitää ihmisarvoa loukkaavaa) ja lukijan pitää osata vähä suodattaa, eikä aina kaivaa vaan "tää juttu hyökkää mua vastaan ja loukkaa mua" -juttuja esiin. äääh! ootteko oikeessakin elämässä tollasia. taisiis ootte varmaan! relax! tän takia miehet tuntuu pärjäävän paremmin, koska vaikka ne ei ehkä oiskaan taitavampia, ei ne laittas energiaa kirjottaakseen jotai nälvimistä uutisartikkelista. Jos Hille Korhonen nyt on sitä mieltä, että on 20vuoden takasen äitiydensä takia maailman paras ja että kuka vaan voi tehä saman, nii se on sitte hänen näkemyksenä asiasta. Ei kukaa väitä sen olevan tieteellinen fakta!

Esimerkiksi mun mielestä on aina ollu helppo päästä duuniin ja edetä elämässä, no problem! Loukaantuuks tästä ny joku sitte että "väitit, että on helppo päästä duuniin, NOH EI SE KAIKILLE OLE!!"

ÄHHHH.

Toimitus
Toimitus

Hei ebbs, ja kiitos kommentistasi. Niin kuin Nii tossa aiemmin sanoi, "minulla ei ole ongelmaa -> ongelmaa ei ole" -logiikassa on ongelmansa: kehittävämpää olisi sanoa, että "vaikka minulla ei ole ongelmaa, se ei tarkoita, etteikö sitä voisi muilla olla". -Laura-

ulla____ (Ei varmistettu)

Mutta en mä kyllä näe sitäkään hirveen järkevänä suuntauksena, että kaikki tekstit pitäisi varustaa disclaimereilla tyyliin "ei päde kaikkiin" ja "monilla muilla on vaikeampaa". Erityisesti henkilöhaastatteluissa on mun mielestä just ideana antaa ääni yksilölle ja tämän kokemuksille. Välillä kuitenkin tuntuu, että meitä uralla ongelmattomasti edenneitä naisia on kuitenkin sen verran paljon ainakin omassa tuttavapiirissäni, etten näe syytä leimata meitä poikkeustapauksiksi tai yksittäisiksi sattumiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Omassa tuttavapiirissäni samoin on paljon edetty uralla ja sen eteen on toki tehty töitäkin. Äitiydestä ja (naiseudesta) pitäisi Suomessa ilmeisesti aina puhua uhrauksena ja rajoitteena. Jos tällainen toisen ihmisen neutraaliin sävyyn kerrottu elämäntarina saa suuren syyllisyyskelan pyörähtämään, voisi olla hyvä hetki pysähtyä pohtimaan oman elämän valintoja ja haaveita.
Naiseudesta ja äitiydestä on varmasti monessa tilanteessa rasitetta, mutta välillä siitä etsitään myös selitystä vastoinkäymisiin, joiden taustat ovat aivan muualla. Tilanteen handlanneiden kokemuksista voi ehkä muillakin olla joskus opittavaa.

Naiset, jos haluatte edistää tasa-arvoa, lakatkaa kadehtimista ja paheksumasta muiden naisten menestystä, keskittykää sen sijaan lisäämään miesten osallistumista perhevapaisiin ja kodin töihin. Urakka kannattaa tässäkin aloittaa omasta kodista sen perinteisen muiden arvostelun sijaan.

Öö & täh (Ei varmistettu)

Kieltämättä mielenkiintoinen tulkinta kyseisestä henkilökuvasa. Tottahan toki sitä voi syyllistyä ja vetää herneen nenään mistä tahansa, mutta itselleni jäi artikkelista aivan päinvastainen fiilis. Mielestäni Hille Korhonen näyttää esimerkillään, kuinka nainen voi saada sekä läsnäolevan vanhemmuuden että uran, eikä ole pakko valita mustavalkoisesti joko pullantuoksuisen kotiäidin tai tiukan uramutsin roolia. Kaikkien ei ole tarvitse onnistua molemmissa (tai välttämättä kummassakaan), mutta on hienoa että moni siihen pystyy.

Itse olen viettänyt maailman parhaan lapsuuteni koti-isäni kanssa ja päiväkodissa, enkä voisi koskaan kuvitella jääväni kotiin mahdollisia lapsiani hoitamaan. Yheiskunnallisestikaan en pidä naisten jäämistä kotiin pitkäksi aikana järkevänä. On kuitenkin hienoa, että sekään ei ole kuolemantuomio menestykselle työelämässä, mikäli joku haluaa tällaisen ratkaisun tehdä.

Ja kyllä, asiat oli 30 vuotta sitten paremmin.

Toimitus
Toimitus

Hei Öö & täh, ja kiitos kommentistasi. On hienoa huomata, miten monella eri tavalla toi juttu on luettu. :) Ehkä se mun isoin ongelma lukiessa oli se, että juttu oli kuitenkin ennen muuta nimitysuutinen, ja silti kärkeen oli nostettu vuosikymmenten takaiset asiat. Ajattelisin, että Korhosen nykyiseen osaamiseen - siihen, joka juuri nyt nosti hänet Nokian Renkaiden johtoon - on vaikuttanut ihan se 25 vuoden työkokemus, jonka hän on kerryttänyt sitten niiden vuosien, jotka hän vietti kotona ensimmäisten lastensa kanssa. Että pätevyys ja osaaminen on tullut muita reittejä kuin sen kotiäitiyden kautta, joka sitten jutussa kuitenkin nostettiin kärkeen. -Laura-

Öö & täh (Ei varmistettu)

Totta turiset! :) Olisi siistiä elää maassa, jossa valtakunnan ykköslehden ei tarvitsisi hämmästellä pörssiyhtiön toimitusjohtajan äitiyttä millään tasolla. Sitä odotellessa voi kuitenkin _voimaantua_ ja inspiroitua siitä, että vaikka nuorena tekisikin ratkaisun jäädä kotiin lasten kanssa (oli sitten äiti tai isä), voi siitä huolimatta tehdä myös menestyksekkäästi uraa ja nousta ns. pelipaikoille.

Ehkä artikkelissa haettiin juuri liennytystä tähän vastakkainasetteluun ja jatkuvasti vellovaan keskusteluun naisten työurista sekä vanhemmuuden vastuiden jakamisesta. Tai sitten haettiin vain klikkejä ja kiivasta keskustelua intohimoja herättävän aiheen tiimoilta..

Ei syyllistytä tai lannistuta, siskot. Tehdään jatkossakin just niitä ratkaisuja, jotka itsestä tuntuu oikeilta, ja valloitetaan maailma ja pörssiyhtiöt.

MKPKK (Ei varmistettu)

Häiritsee se, että tästä aiheesta on pitänyt tehdä edes juttu. Henkilökuva ihan mielenkiintoinen sinänsä, mutta kyllä tympii, että vielä nykyäänkin ollaan tasa-arvon kanssa tässä pisteessä. Että pitää ihan korostaa, jos nainen on hoitanut lapsia kotona ja tehnyt uraa. Hohhoijaa. Ei kyllä kannusta ainakaan itseäni hankkimaan lapsia, vaan pikemminkin saa olon, että on todella vaikeaa yhdistää lapset ja ura siten, ettei joku siitä kärsi. Kaksi yliopistotutkintoa takataskussa ja vuosia työelämässä, enkä silti tiedä, riittääkö tämä kokemus työmarkkinoilla, jos jäisin kotiin. Vaikka kuinka tekisin väikkärin samalla valmiiksi.

En itse ymmärrä CV:ssä tehtävää äitiys, sillä se, että joku on äiti tai isä ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi tehtävässään onnistunut. Eikä tätä voida suoraan mitenkään edes arvioida. Ellei sitten pyydä suosituksia lapsiltaan. Toki parhaimmillaan vanhemmuuden pitäisi kehittää ihmistä, kuten monien muidenkin asioiden elämässä, mutta ei se ole mikään automaatio.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua jaksaa hämmentää miten ihmiset (jos haluaisin tehdä yleistyksiä niin sanoisin että naiset) syyllistyy mitä mielikuvituksellisimmista asioista. Väitän että tässäkin se syyllistäminen ja syyllistyminen on ihan katsojan silmässä. Jos jutussa olisi kerrottu että hille juo joka aamu kolme kuppia kahvia ja silti hänestä on tullut suuren pörssiyhtiön johtaja niin olisitko syyllistynyt kun et itse ole päässyt pörssiyhtiön johtoon vaikka juotkin aamuisin kupin kahvia?

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse vielä lapsettomana mutta mahdollisesti tulevana äitinä mietin, että miten se että on ollut kotona lasten kanssa pitäisi merkitä CV:hen? Jos siis on sellaisessa tilanteessa ettei vanha työ ole odottamassa, niin eikö aukko CV:ssä tulkita sitten työttömyydeksi?

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse vielä lapsettomana mutta mahdollisesti tulevana äitinä mietin, että miten se että on ollut kotona lasten kanssa pitäisi merkitä CV:hen? Jos siis on sellaisessa tilanteessa ettei vanha työ ole odottamassa, niin eikö aukko CV:ssä tulkita sitten työttömyydeksi?

Kyllähän CV:ssä voi oman harkinnan mukaan mainita esimerkiksi työttömyyden aikana tehdyt vapaaehtoistyöt. Muutenkin erityisesti silloin, kun ura ei sovi standardiputkeen, täytyy käyttää luovuutta siinä, miten markkinoi oman osaamisensa ja työ-/elämänhistoriansa potentiaalisille työnantajille esim. välivuosi Kaakkois-Aasiassa paransi kielitaitoa ja opetti vuorovaikutustaitoja, seitsemän vuotta kotona kolmen lapsen kanssa opetti itsehillintää, suunnitelmallisuutta, kilpaurheilu-ura opetti kurinalaisuutta ja ryhmähenkeä jne. Aivan yhtä laillahan se, mitä jostakin työstä tai esimerkiksi potkuista on oppinut on henkilökohtaista. Asioista varmaan kannattaa mainita CV:ssä, jos itse kokee, että ne ovat oman osaamisen kannalta merkittäviä ja jättää mainitsematta, jos ei oppinut mitään hakemiensa töiden kannalta olennaista tai CV pursuaa muutenkin hienoja asioita. Itse en laita äitiyttä CV:hen, mutta ymmärrän hyvin, että opiskelukaverini, joka sai kolme lasta opintojen aikana, eikä siksi ole ollut alan töissä ennen valmistumista saattaa laittaa.

Mali (Ei varmistettu)

Miksi Suomessa kaikki osapuolet (toimittaja ja jutun aihe) syyllistyvät saman tien jos artikkelissa mainitaan nainen, äitiys ja lastenhoito?

Kommentoi