Kun luet tämän, et enää ikinä ahdistu vaateostoksilla

header_laura_päällikkö.png

Oletko ahdistunut vaatekaupan pukukopissa, kun farkkujen vetoketju ei mene kiinni tai kun kauluspaidan nappi ei rintojen yllä kohtaa napinläpeä? Jos olet, lue tämä. Olen nimittäin keksinyt, miten pukukoppiahdistuksesta pääsee eroon.

Tiedän, mistä puhun, sillä itse itkin pukukopissa viimeksi teini-iässä, ja olen tajunnut, miksi tuska ja ahdistus ovat jättäneet minut aikuisiällä rauhaan: nykyään ostan likimain kaikki vaatteeni kirpputoreilta.
 

Vielä teini-iässä tiesin tarkalleen, minkä kokoinen olen. Ostin valtaosan vaatteistani H&M:ltä ja muista vastaavista liikkeistä. Matkustin kavereideni kanssa kerran puolessa vuodessa junalla Seinäjoelta Vaasaan tai Tampereelle shoppailureissuille, joiden aikana viikkorahat paloivat ruotsalaisketjujen vaatteisiin, joita ei pienestä kotikaupungista saanut.

Koska ostin vaatteeni aina samoista liikkeistä, huomasin, kun kokoni muuttui: teini-iän edetessä rinnat eivät enää mahtuneetkaan S-koon toppiin ja farkuissa piti siirtyä tuumakokotaulukossa seuraavalle sarakkeelle. Yhdistin kroppani koon ja muodon muuttumisen automaattisesti lihomiseen (eli teini-ikäisen ajatusmaailmassa huonommaksi ihmiseksi muuttumiseen), koska siltä kokoa isompiin vaatteisiin siirtyminen tuntui.
 

Nyt, 33-vuotiaana, olen pidempi ja pyöreämpi kuin teininä, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan, minkä kokoisia vaatteita minun pitäisi H&M:ltä ostaa. Ei siksi, etten enää ostaisi H&M:n vaatteita vaan siksi, että ostan niitä sikin sokin satojen muiden merkkien vaatteiden kanssa kirpputoreilta, joiden rekeillä ne sekoittuvat toisiinsa. Niistä muodostuu läjä vaatteita, jotka ovat kutistuneet ja venyneet muiden pesussa ja käytössä.

Kun ostaa muiden käyttämiä vaatteita eri merkeiltä ja vuosikymmeniltä, oppii huomaamaan, miten sattumanvaraisia kokotaulukot ovat. 1950-luvun mekko on tehty ihan eri kropalle kuin mekko 90-luvulla, vaikka molempien kokolapussa lukee 38, ja L-koon paita saattaa muistuttaa nuken vaatetta sen jälkeen, kun se on kerran päätynyt väärään pesuohjelmaan. Kirppariostosten myötä kaapistani löytyy kokoja XS:stä XXL:ään ja koosta 34 kokoon 52.

Se on auttanut. En enää ajattele, että minun pitäisi sopia vaatteeseen, vaan sen sijaan tajuan, että vaatteen pitää sopia minulle.

 

Lue myös nämä:
3 takkia, jotka ovat aina muodissa
Tuore tutkimus: valkoisten valheiden kertomisessa onkin tiedettyä isompia vaaroja

 

 

Kommentit (10)
  1. Todellakin kokomerkinnät ovat vähän sattumanvaraisia. Tästä syystä en netistä juurikaan tilaile vaatteita, sillä yksittäiset vaatekappaleet saattavat ”vähän” poiketa sivuston yleisestä kokotaulukosta. Kengissä sama juttu, ellei harrasta aina samaa merkkiä, joka valmistaa kaikki kenkänsä samoilla lesteillä (Rieker, Vans).

    On kyllä jotenkin hassua, että pelkkiin kokomerkintöihin voi liittyä parempi/huonompi -asetelma, mutta tunnistan sen valitettavasti itsessänikin. Ilahdun aina jos mahdun pienempään kuin mitä keskimääräisesti olen.

  2. Mun kaverille oli aikoinaan kauhistus, kun löytyi aivan täydellinen mekko, siis ulkonäöltään, istuvuudeltaan kuin hinta-laatusuhteeltaankiin, mutta mekkoon kiinnitetyssä hintalapussa luki, että se on kokoa L. Mekkoon ommellussa lapussa luki M, mutta tosiaan siinä paperilärpäkkeessä L. Arpoi varmaan tunnin-kaksi, että voiko ostaa sen, kun hän ei ole L-kokoinen. Yritin sanoa, että mitä väliä sillä on, mitä jossain lapussa lukee, sen lapunhan voi leikata siitä hittoon kassalla käynnin jälkeen. Asiaa ratkomaan haettiin myyjä, joka kertoi, että nyt on mennyt pahviset hintalaput ristiin, näytti oikein sen L-koon mekon, jossa oli M-koon lappu. Siltikin kaveri mietti, että ilkeääkö hän ostaa ”L-koon” vaatteen. Osti sen kyllä loppujen lopuksi, mutta heitti sen kokolapun roskiin jo kaupassa, kun ei halunnut sitä omaan roskikseensa ”jos joku vaikka näkee”.

    Itsehän ostan just sitä, mikä päälle menee ja näyttää hyvältä. Mulla on kaikkea väliltä XS-XXL / 36-46, sillä kirppisshoppailun lisäksi ostan toisinaan myös tarkoituksella ”väärän kokoisen” vaatteen. Esimerkiksi joku löysäksi tarkoitettu pusero ei mulle välttämättä istu, mutta jos otan sen reilusti liian pienenä, näyttääkin se paremmalta. Ja sama päinvastoin, joskus makkarankuoreksi tarkoitettu on kivemman näköinen, kun siinä pystyy hengittämäänkin, tai lyhyeksi tarkoitettu paita peittää muutakin kuin tissit. Käytän myös satunnaisesti miesten vaatteita, joissa on sitten ihan oma logiikkansa.

    Oman lisänsä koko soppaan tuo myös EU/US-kokojen ristiriitaisuus, sillä työskentelen firmassa, jossa myydään ja käytetään sekä EU- että US-kokomerkintäisiä vaatteita. Ja sitten välillä jonkin vaatteen kokomerkinnät muuttuvat lennosta US-> EU, ja kas kummaa, kukaan ei enää tiedäkään minkä kokoisia releitä pitikään hankkia, vaikka itse vaate ei ole muuttunut miksikään, ja oliko tää nyt US S vai EU L.. Toivottavasti ns. Asia Fit ei tule tarjolle ihan hetkeen….

    1. Kiitos mahtavasta kommentista! <3 Mulle kirppariostelu on avannut just tuon ”väärän kokoisen” vaatteen upeuden: ostan esimerkiksi äitiysvaatteiksi merkattuja vaatteita ja tajuan, että ne istuu mulle toisin kuin on ”tarkoitettu” – ja siis ihan mahtavasti. -Laura-

      1. Mangonsiemen
        23.4.2017, 12:45

        Ja toisaalta mä käytin äitiysvaatteina mun iskän vanhoja kauluspaitoja ja äidin isoja ysärineuleita, näytti mun mielestä paljon paremmalta kuin varsinaiset äitiysvaatteet. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *