”Kysy itseltäsi, miksei vähempi riittäisi”, kehottaa entinen ylisuorittaja

Toimitus

 

Työuupumus ja stressi puhuttavat Lilyssä #onkopakkojaksaa-kampanjan myötä. Aihe on tuttu myös kirjailija ja yrittäjä Eveliina Niemiselle, 35, joka kutsuu itseään entiseksi ylisuorittajaksi. Nieminen on tehnyt uraansa viestinnän ja brändäyksen parissa, ja hänen esikoisteoksensa Late Bloomers – Short stories of people overachieving without achieving julkaistaan 27.9. Kirjassa Nieminen käsittelee huumorin kautta sitä, miten suorittaminen ilmenee työssä, vapaa-ajalla ja ihmissuhteissa.

 

Miten määrittelet ylisuorittamisen?

”Ylisuorittamista ohjaa kunnianhimo: ylisuorittaja elää koko ajan siinä tunteessa, että pitäisi pystyä tekemään enemmän. Paine voi tulla työyhteisöstä tai olla lähtöisin itsestä. Ylisuorittajan on vaikea iloita pitkäkestoisesti onnistumisistaan, sillä seuraava tavoite siintää jo horisontissa.”

 

Mistä ylisuorittamisesi sai alkunsa?

”Olen aina tehnyt ja harrastanut montaa asiaa samanaikaisesti ja pitkään minua motivoi sekä työssä että harrastuksissa kunnianhimon sijasta intohimo. Intohimoinen ihminen työskentelee sielullaan: hän nauttii uuden oppimisesta ja iloitsee saavutuksistaan.

Parikymppisenä aloin kuitenkin tarkastella omaa tekemistäni ulkopuolelta. Opiskelin sitä sun tätä, koska en osannut päättää mikä minusta tulisi isona. Olin aina halunnut taiteilijaksi, mutta se tuntui liian epävarmalta enkä uskaltanut vielä silloin seurata kutsumustani. Sen sijaan keskityin aivan liikaa siihen, että pääsisin etenemään ja vertasin itseäni muihin ihmisiin, jotka vaikuttivat voimakastahtoisilta ja määrätietoisilta. Asetin itselleni paineita, ja silloin suorittamiseni lähti käsistä: intohimoni joutui väistymään kunnianhimon tieltä.”

 

Mikä herätti todellisuuteen siitä, ettei kannata jatkaa enää samaan tahtiin?

”Kun elämä ei enää tuntunut mielekkäältä. Tammikuussa 2017 työskentelin viestintätoimistossa viestintäkonsulttina, ja kaikki meni töissä vauhdilla eteenpäin. Tarvitsin irtiottoa arjestani, ja lähdin kolmeksi kuukaudeksi New Yorkiin luovan kirjoittamisen kurssille. Minulla oli mahdollisuus syventyä kirjoittamiseen ilman aikapaineita. Löysin kosketuksen omaan rytmiini. Kun sain tehdä asioita omassa tempossani, huomasin taas nauttivani.

Kun palasin loman jälkeen takaisin työpöytäni ääreen, aloin kyseenalaistaa, mitä oikeastaan haluan tehdä elämäni seuraavassa vaiheessa. Ajatus yrittäjyydestä alkoi houkutella, sillä silloin saisin itse päättää oman työtahtini. Päätin luottaa omiin rajoihini, ja reilu vuosi sitten perustin oman firmani.

Teen yhä todella paljon erilaisia projekteja työssä ja vapaa-ajalla, konsultoin asiakkaitani, kirjoitan, laulan ja urheilen, ja karsimiselle olisi vieläkin varaa. Opin kuitenkin ymmärtämään sen, että rakastamiensa asioiden pariin voi palata, vaikka ne laittaisi hetkeksi tauolle. Kirjaani tehdessä jouduin jättämään harrastukseni musiikin ja urheilun parissa vähemmälle. Helpottaa kuitenkin ajatella, että voin taas pian antaa niille enemmän aikaani.”

 

Olet verrannut ylisuorittamista addiktioon. Miten voi irtaantua ylisuorittamisen addiktiosta?

”Yksinäisyys, todellisuudesta vetäytyminen ja välinpitämättömyys ovat pitkälle edenneen addiktion merkkejä. Niitä näkee ylisuorittajankin elämässä: ystävät joutuvat usein väistymään, koska tuntuu, että kaikki aika on käytettävä työn hyödyksi. Jos löytää pienen hetken tauolle, moni viettää sen vaikkapa tv-sarjojen parissa, koska ilman niitä omaa arkeaan ei jaksaisi.

Kannattaa pohtia syytä oman ylisuorittamisen takana. Se voi olla keino paeta kipeiden tunteiden läpikäymistä. On myös hyvä kysyä itseltään, mihin suorittamisellaan pyrkii ja miksei vähempi riittäisi?

Työnarkomania on monelle ’positiivinen addiktio’, mikä on mielestäni naurettavaa. Ei se, että työ ajaa tekijänsä jatkuvasti vasten seinää, tee kenestäkään jalompaa tai parempaa ihmistä. Kannattaa pohtia, vaaditaanko sinulta työyhteisössä liikaa, vai vaaditko itse itseltäsi liikaa. Löydä oma äänesi: vain sinä tunnistat rajasi, ja pystyt kommunikoimaan niistä.”

 

Miten pidät nykyään ylisuorittamisesi aisoissa? Mikä on vaihtoehto ylisuorittamiselle?

”Minulla on vieläkin pitkiä ja intensiivisiä työjaksoja, mutta nykyään osaan palkita itseäni. Aiemmin en löysäillyt yhtään. Yrittäjänä on erityisen tärkeä oppimaan tauottamaan, koska kukaan ei sitä puolestani tee. Jos annan kaikkeni työpajassa aamupäivällä, voin käyttää iltapäivän rauhalliseen ideoimiseen. Viikonloppuisin pyrin olemaan tekemättä töitä. Kun jaksan vapaa-ajallani, jaksan myös paremmin töissä toteuttaa asiakkaideni toiveita.

Ylisuorittamista tärkeämpää on selvittää, mitä haluaa. Olen itse isoin vahvuuteni, koska tiedän, mikä on minulle liikaa ja mikä on juuri sopivasti. Kun tunnen tapani työskennellä ja tiedän missä rajani menevät, on helpompi päästää irti riittämättömyyden tunteesta.”

 

Teksti: Sara Pitzén

Kuva: Sara Lehtomaa

 

Oletko itse kärsinyt työuupumuksesta? Kerro kokemuksesi kommenttikentässä tai kirjoita omaan blogiisi tai someen tarinasi ja merkitse se #onkopakkojaksaa.

 

Kommentit

LSL (Ei varmistettu)

Näissä tämän jutuissa on ongelma. Lähes poikkeuksetta huipulle pääseminen vaatii paljon työtä. Sama asia koskee kulutuskriittisiksi muuttuneita kirjoittajia: usein aseman saaminen on vaatinut paljon kuluttamista. Kirjoittavat suosittelevat muille töiden vähentämistä, vaikka ovat päässeet auktoriteetin asemaan töitä tekemällä.

Parannusehdotus: tehkää juttuja niistä, jotka ovat rentoilleet ja päässeet huipulle.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.