Lapseton kertoo: miksi hankit lapsia

Mahdollinen lapsi

Tältä kuvittelen mahdollisen esikoiseni näyttävän.

Minulla ei ole juuri mitään lapsensaamista vastaan, mutta yhteen kysymykseen haluaisin kuulla vastauksen ennen kuin alan lisääntyä. On selvästi vaikea kertoa yksiselitteisesti: MIKSI HANKKIA LAPSIA?

Lapselliset tutut myhäilevät, että kyllä sitten ymmärrät, kun sinulla on omiasi. Okei, tuo kuulostaa siltä, etteivät he tuttipullo kädessäkään osaa eritellä syitä.

Yleisimmät kuulemani perustelut:

Olen aina halunnut lapsia.

Olen aina pitänyt lapsista.

Olen aina halunnut perheen.

Ne eivät ole oikeita vastauksia vaan automaattilauseita kansakunnan kliseearkistosta. Keho ohjaa meitä lisääntymään, joten se, että kovasti kaipaa hedelmöitystä, ei ole kovin ainutlaatuinen tunnetila.

Ensisynnyttäjien ikä on noussut koko ajan lähemmäs 30 vuotta eli entistä useampi miettii lapsensaamista pitkään. Kun minä tulin ulos kohdusta, naiset synnyttivät keskimäärin 25-vuotiaina.

Lasta ei silloin kyseenalaistettu, koska ydinperhe oli ainoa säädyllinen ratkaisu, eikä naisten oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään ajanut vielä suvunjatkamisen edelle.

Tiedän varsin hyvin, miksi olla hankkimatta lapsia: ne ovat kalliita, väsyttäviä, kapinallisia ja ajavat aina vanhemman hyvinvoinnin edelle.

Heitänpä mahdollisena siittäjänä muutaman epäsivistyneen arvauksen, miksi ihmiset hankkivat kaikista tulevista kärsimyksistä huolimatta lapsia. Yksinkertaiset näkemykseni ovat tietysti lähes arvottomia, koska en ole omakohtaisesti kokenut lisääntymisen ihmettä.

Kuunnelkaa silti hetki, kun kylän lapseton idiootti horisee hämmennystään ääneen.
 

1) Lapsi tekee yhteisön

Vanhempi haluaa ympärilleen ihmisiä, joilla on tiivis suhde toisiinsa. Ihmissuhteet ovat mutkikkaita, mutta ainakin ensimmäisinä vuosina lapseen on selkeä läheisyyssuhde. Se rauhoittaa. Suunnitelma tähtää kauas: vaikka omat lapset lopulta kääntyvät vanhempiaan vastaan ja halveksuvat heitä, vuosikymmenten päästä isovanhempana saa jälleen selkeää rakkautta.

2) Lapsi on selfie

Jälkikasvu on kuin peili, josta voi tiirailla omaa napaa. Lapsi jatkaa vanhemman persoonaa ja sukua yllättävillä tavoilla: on aina riski, että omaa lasta alkaa hävetä vähän samalla tavalla kuin itseäänkin häpeää. Tunne on siis karmivan läheinen.

Rohkeimmat itsestääntykkääjät kasvattavat lapsestaan täydellisen parhaan ystävän, jonka voi opettaa pitämään pinkeistä minihameista ja Juha Tapiosta.

3) Lapsi on kiva ylläri

Nussiminen on kivaa, eikä päätöstä lapsensaannista tarvitse tehdä, jos hedelmöitys tapahtuu vahingossa. On ihmiskunnan hienoin demokraattinen vinouma, että lapsen voi saada melkein kuka tahansa panokykyinen vaikka kaikki muu elämään liittyvä on sairaalloisen tarkkaan säädeltyä.

Yllärivanhempi pääsee ihmettelemään, että tuollainen ihme syntyi minusta surkimuksesta. Se on varmaan kivaa.

4) Lapsi on uutta

Perushokema kuuluu, että kadut vanhempana, jos et tee lapsia. Ilman lapsia jää paitsi jostain hyvin ainutlaatuisesta kokemuksesta, jonka voi saada vain hyvin rajallisessa eliniässä. Säväyttävien kokemusten hankkiminenhan on yksi elämän ainoista päämääristä. Olen tosissani.

5) Lapsi antaa lapsuuden

Lapsi on vanhemmille kuin haalarit teekkarille: se antaa vapauden vakavuudesta. Saa juosta järjettömästi, saa sössöttää, saa maata lattialla katsellen Pikku Kakkosta. Innostumista kaikesta uudesta on hurmaavaa seurata, ja samanlaista asennetta kyynistyessään salaa kaipaa elämäänsä.

6) Lapsi nostaa itsetuntoa

Vanhemmasta tuntuu tärkeältä huolehtia jostain heikommasta. Se antaa elämälle tarkoituksen. Jotkut amerikkalaiset iloitsevat (esimerkiksi New York Timesin lapsensaamisen järkevyydestä keskustelevan blogipostauksen kommenteissa), kuinka tuskallisen kalliit lapset pakottavat laatimaan järkevän budjetin elämälle. Onni tulee yhdessä selviämisestä, se on hyvin ymmärrettävää.

Minustakin oli lapsena huojentavaa, että laman velkamyllerryksen keskellä vanhempani antoivat uskon, että kaikesta selvitään.

7) Lapsissa on tulevaisuus

Tänä vuonna syntyvät joutuvat kasvamaan yhteiskunnallisten vallankumousten ja ympäristökatastrofien keskellä, jolloin suurin huoli ei olekaan, saako lapsi liikaa hiilihydraatteja. Myönteinen lapsentekijä vastaa, että lapsissa on tulevaisuus. Kakrut selvittävät tämän sotkun.

Tällaiset vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan survivalisteja, jotka jatkavat ihmiskunnan tarinaa, vaikka ydinbunkkerista käsin. Kiitos heille.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

7 huonoa perustelua miksi sukupuolettomuus ei toimi

Sivistynyt bileröökaaja

Feministien hylkäämä mies

Kun dyykkari kinkun löysi

 

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

Kommentit (32)
  1. Tero kirjoitat kyllä loistavasti! Hieno idea että tulit Lilylle kirjoittamaan. Tämäkin oli kyllä todella ajatuksia herättävä artikkeli, osaat kirjoittaa sopivan provosoivasti mutta samaan aikaan objektiivisesti.

    Heti tekee mieli kommentoida että onhan se ikävää ettei ehdotonta rakkautta ja turvan tunnetta löydy ilman lapsen tekoa (nr.1). Henk. koht. ajattelen että sen tunteen yli täytyy päästä ennen kun hankkii lapsia. Muuten suhde vinoutuu kun vanhempi tarvitsee lasta tyydyttämään omaa turvan tarvetta eikä toisin päin.

  2. Ja ai niin, lapsia hankitaan, koska halutaan pois töistä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *