Liian julmat Satuhäät?

kakkunen.jpg

”On jotenkin vaan niin surullista, että ne onnekkaat, jotka päättävät sitoutua toisiinsa rakkaudesta ja kunnioituksesta toisiaan kohtaan, saavat sitten kaikilta meiltä tuollaisen ryöpytyksen osakseen.

– – Ihan sama, vaikka ne hääperuukin raidat oliskin Tarjoustalosta ja viinat Virosta.”

 

Minttu katsoi eilen Satuhäät ja pahoitti mielensä. Ei ohjelmasta, vaan siitä käydystä keskustelusta.

Hommahan meni näin: Satuhäät oli pienen, romanttikannälkäisen yleisön suosikki aina sarjan seitsemänteen kauteen asti, kunnes Poni ja Aasi -nimisten persoonallisten avioitujien hääjakso räjäytti padot. Yhdessä yössä Satuhäitä katsoivat kaikki, todennäköisesti sinäkin.

Viimeksi esitetty kausi jäi monien hc-fanien mielestä vähän vaisuksi, mutta viime viikolla käynnistyneellä yhdeksännellä kaudella kulmakarvat ovat taas kohoilleet katsomossa.

Tämä on tarkoittanut poikkeuksellisen ahkeraa livetweettaamista ja häiden ruodintaa Facebookissa. Jo toisen jakson jälkeen monilla on mennyt maku Satuhääparien arvosteluun sosiaalisessa mediassa. Toiset taas tykkäävät, kun kerrankin telkkarin katsominen on oikeasti sosiaalista ja näkemyksensä pääsee lausumaan heti.
 

Mitä mieltä sinä olet: jokainen, joka lähtee tv-ohjelmaan, tietää, että kuraa tulee niskaan vai joku roti siinä arvostelemisessa?

Lue No minä täs moi! -blogin Mintun juttu täällä.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

 

Kommentit (19)
  1. Itse myönnän kyllä välillä eilen nauraneeni lähes vedet silmissä, välillä kieriskelleeni myötähäpeässä, mutta sehän kai noiden sarjojen pointti toisaalta onkin… Kamoon, riisit morsiamen mekon kauluksesta sisään ja tukkaan (kaaso mitä ihmettä), sulhasen hattu (ja vielä alttarilla päässä) ja laulu mummolle joka ei viitsinyt saapua edes paikalle… Se ei kuitenkaan poista sitä että samalla olin ja olen ihan vilpittömästi liikutukseen asti onnellinen eilisen parin puolesta, jotenkin vaan niin ihanaa että he ovat löytäneet toisensa ja rakastavat toisiaan yli kaiken 🙂

    1. Myötähäpeä ja tirkistely – realitysarjojen tärkeimmät polttoaineet. Ehkä erityisen hyvin onnistuneen realityn merkki on se, että tirkistelyn ja myötähäpeän lisäksi katsoja symppaa osallistujia ja liikuttuu, kun he onnistuvat.

  2. Mäkin katsoin joskus jälkikäteen sen Poni ja Aasi -jakson netistä. Mun mielestä ne oli vaan jotenkin ihan huippusymppistyyppejä ja mua vaan hymyilytti koko ohjelman tavan silleen positiivisen empaattisesti. Muita jaksoja en ole kyllä katsonutkaan, joten en ehkä tiedä, mihin verrata 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *