Lilyn lukupiiri: Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat

lily_lukupiiri_3.jpg

Odotus on ohi! Olemme saaneet Lilyn lukupiirin ensimmäinen kirjan päätökseen, ja nyt on aika pureutua sen saloihin. 

Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat oli viime vuonna ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi eikä syyttä: kirjan kerronta vetää lukijan mukaansa ja pitää hyppysissään. Kirja kulkee osissa ja tietyllä tapaa myös eri tasoissa. Lukijaa viedään sisälle tarinaan eri kertojien kautta, lähtien lapsikertoja Saarasta. 

Saaran osuus on sivumäärällisesti kirjan laajin, ja mielestäni Ahava on Saaran kohdalla onnistunut kaikista parhaiten. Lapsikertoja on herkkä muttei teennäinen ja onnistuu koskettamaan lukijaa. Vaikka monien muiden kirjojen tapaan tässäkin pantu aikuisten ajatuksia lapsikertojan päähän, se ei tunnu ärsyttävältä.

Kirjassa käsitellään suuria ja kipeitä teemoja: äidin kuolemaa, vanhemman surua ja traumojen näkymistä elämässä. Tällaisten aiheiden kanssa lopputuloksesta tulee helposti raskas ja ahdistava, mutta Ahava käsittelee teemoja vähäeleisellä kielellään, joka ei luo turhaa draamaa.

Tarinan lapsi, Saara, selviää äitinsä yllättävästä kuolemasta ihailtavalla tarmolla, unohtamatta kuitenkaan surua ja kaipausta. Saaraa pyrkii muistamaan äidin rakkaudella, ja siksi kirjassa ripotellut äidin kuvaukset ovatkin riipivässä surullisuudessaan kauniita. Tässä ote kirjasta:
 

ÄITI TAVALLISESTI. Äiti kulkee ympäriinsä karvatöppösissä ja isän isossa villapaidassa. Äiti tekee minulle pesän sohvan nurkkaan. Se paketoi minut täkin sisään ja lähtee vasta sitten liiteriin puita hakemaan. Äiti pukee minulle päivävaatteet pönttöuunin edessä. Ensin se avaa uunin luukut, lämmittää vaatteita liekkien lähellä ja ravistaa niistä kylmän pois. Sitten se riisuu ja pukee minut, niin nopeasti kuin mahdollista. Äiti tekee lumitöitä sininen pipo päässä ja sulattaa käsiään teemukin kyljessä. Sellainen äiti on tavallisesti.

Ahavan kerronta on selkeästi dramaturgin käsialaa. Erityisesti Ahavan koulutustausta näkyy kirjan rakenteessa. Vaihtuvat kertojat luovat kirjaan kohtauksenomaisia kappaleita. Joissain kohdin jäin lukijana hieman tarinan jalkoihin, kun kertojat siirtyivät täysin eri maailmoihin, mutta parin sivun jälkeen sain jo langanpäästä kiinni, ja tarina imaisi mukaansa uudestaan. 

Omaksi suosikikseni kirjasta nousi ehdottomasti Saara ja hänen tarmonsa. Lopun kertoja, isän uusi naisystävä, jäi aika etäiseksi, enkä ihan sisäistänyt hänen merkitystään kokonaisuudelle. Jäin myös pohtimaan satuja ja varsinkin sitä, miten lapset sadut ymmärtävät. Miksi sadut ovat niin pelottavia? Miten lapset käsittelevät satujen väkivaltaa?

 

Lukupiiriläiset (ja muutkin kirjan lukeneet):

Minkälaisia ajatuksia kirja teissä herätti? Mikä kirjassa oli erityisen kiinnostavaa? Miten kirjan rakenne ja sen kertojat vaikuttivat lukukokemukseenne? Pidittekö teoksesta?
 

Keskustelua kirjasta käydään aktiivisesti viikon loppuun saakka, alkuviikosta aloitamme Lilyn lukupiirin seuraavan kirjan parissa! Kanssanne aiheesta keskustelee:
 

Lily_Byline_Anne.jpg

 

Lue myös nämä kirjajutut:
 Luuletko, että et pidä dekkareista? Lue nämä niin mielesi muuttuu
Mitä räppäri Paperi T lukee?
Miten syntyy menestyskirja? Kirjailija kertoo

 

 

Kommentit (4)
  1. Samanlaisia aatoksia on selvästi useammalla meistä. Kiinnostavaa, miten samanlainen lukukokemus on ollut. 

    Lopun kertoja, isän uusi naisystävä, oli mielestäni myös yksi niistä sattumista. Me emme tiedä mitä elämässä tulee vastaan, myöskään ihmissuhderintamalla. Ehkä Saara oli ajatellut, että äidin kuoleman jälkeen he asuvat kartanossa ja se on heidän arkensa siitä eteenpäin. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttukiin, onko isä kenties unohtanut äidin?

    Olisi kiinnostavaa kuulla mitä muuta ajatuksia tämä kiistanalainen kertoja on herättänyt. –Anne

  2. Odotin Taivaalta tippuvilta asioilta tosi paljon, koska se vaikutti just sellaiselta ”mun kirjalta” kaikkine epätodennäköisine tapahtumineen. Samoin kuin näköjään moni muukin, pidin kovasti alkupuolesta, lapsen näkökulmasta, ja minusta oli tosi hienoa, miten voimakkaita ja mielenkiintoisia kuvia ja tunnelmia oli kerrottu noin ihanan yksinkertaisella ja selkeällä kielellä – siitä hyvä esimerkki juuri nuo Saaran kuvaukset äidistä. Myös kahden lottovoiton tapaus solmiutui ihan loogisesti mukaan. Mutta mun käsistä punainen lanka alkoi lipsahdella jo siinä kirjeenvaihdon kohdalla, vaikka se sinänsä olikin kiinnostavaa luettavaa, mutta mä en ehkä edelleenkään ihan ymmärrä sen tarkoitusta tässä. Ja sitten lanka meni lopullisesti hukkaan (siis minulta, ei välttämättä niinkään kirjoittajalta), kun siirryttiin seuraavaan kertojaan. Kun tajusin, missä mennään, kuka kertoo ja mitä tapahtuu, en enää tykännyt tarinan ja tunnelman saamasta suunnasta ja minusta se kokonaisuus jotenkin hajosi käsiin, ja minusta se Saaran isän uuden puolison näkökulma ja tilanne jäi vähän irralliseksi. Tai sitten mä en vaan tajunnut jotain tärkeää. Mutta oli Taivaalta tippuvat asiat mun mielestä silti ehdottomasti lukemisen arvoinen ihan jo sen ensimmäisen osan vuoksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *