Luovutusvoitto – eli miksi etuoikeuksistaan kannattaa päästää irti

Toimitus

Tero Kartastenpää kirjoittaa toimituksen blogiin kolumnin kerran kuussa. Tällä kertaa Tero laati listan asioista, joista voisi luopua.

Maamme tulevaisuudesta tehdyt ennusteet saavat harkitsemaan eutanasiaa, koska tästä lähin suomalaisia vain sattuu enemmän. Kurjistumme. Näivetymme. Taannumme.

Tilanteelle pitäisi varmaan tehdä jotain. Jos olisin Alexander Stubb, huudahtaisin nyt: ”Hei jäbät ja giltsit, eiköhän me tsempillä tästä selvitä!”

Sen sijaan teen ehdotuksen: koska meillä on jatkossa yhä vähemmän jaettavaa, tehdään kurjistumisesta taito. Ymmärrän, että monista tämä ei ole hyvä idea. Palaan esimerkiksi silloin tällöin tuhahtelemaan Timo Soinin blogimerkinnälle, jossa hän luettelee asioita, joita perussuomalaiset haluavat säilyttää. Listalle on kirjattu lomamatkat ilman tasa-arvoluentoja, huoleton lihansyönti ja muita satunnaisia soinismeja.

Perkeleen ankeaa. Se on sitä suomalaisuutta, joka pitää kiinni kaikesta entisestä. Sitä samaa, joka pohjaa Tuntemattoman sotilaan kohtaukseen, jossa sotilaskolmikko seisoo liikahtamatta rangaistustaan kärsimässä, vaikka neuvostokoneet pommittavat heitä. Menisitte jääräpäät suojaan ja säästäisitte muut hautausvaivalta!

Eikö sisu voisi nykyajassa tarkoittaa sitä, että on niin tiukka tyyppi, että pystyy päästämään vanhasta irti ja muokkautumaan kun tilanne niin vaatii? Pekoninystävä rakastuu lehtikaaliin.

On tietysti vaikea tajuta omia etuoikeuksiaan – sitä, miten vähällä vaivalla saa elää pirun nautinnollista elämää. Monista etuoikeuksista olisi kuitenkin varaa luopua ilman, että se edes satuttaa.

Siksi olenkin laatinut käänteisen bucket listin asioista, joista minä olisin loppuelämäni aikana valmis luopumaan.
 

TERON LUOVUTUSLISTA
 

1. Muut mantereet
Jos kaukolentomatkustus tulee liian kalliiksi tai sen epäekologisuus alkaa todella ahdistaa, ei se minua haittaa. Voin kulkea maata pitkin lähiseudulla lomamatkoillani ja pudottaa rahani naapurikulmille. Maaseutukin saa näin piriä suoneensa.
 

2. Neliöt
Kun ostin ensimmäisen omistuskämppäni, minut valtasi täysin uudenlainen huoli: pelko omaisuuden menettämisestä. Nyt kun olen totutellut ajatukseen seitsemän vuoden ajan, en kaipaa sitä tunnetta yhtään enempää. Ihan hyvin voisin asua tiiviimmin. Itse asiassa sanoin tästä jo pankkiherrallekin, kun uutta lainaa kyselin.

Elämän ei tarvitse olla sitä kehitystä, että aloitetaan yksiöstä ja edetään loppusijoituksena 200 neliön omakotitaloon. Minä olisin ihan tyytyväinen tähän 40 neliöön vaikka koko elämäni. Kun tarvitsen lisää tilaa, menen sinne tyhjentyvälle maaseudulle.
 

3. Liha
Koska olen kasvanut ympäristössä, jossa iso lihapala on elämän huipennus, minulla kesti vuosia herätä todellisuuteen. Lihankasvatus – kyllä te tiedätte – kuluttaa maata ja viljaa, joilla voisi ruokkia väkeä. Tai vaikka tehdä biopolttoaineita.

Suuria sotasankaritarinoita hehkuttavat suomalaiset jänistävät keittiössä, eivätkä rohkene vaihtaa makkaraa tofuun. Minusta on surullista, jos makuaisti ei anna periksi kaikille kasvisruokien hienouksille.
 

4. Esineet
Sukulaisillani on WhatsApp-ryhmä, jossa käydään läpi yksitellen, voiko kesäasuntomme vanhaa tv-tasoa, kimchi-astiastoa tai koristenuijaa viedä kierrätykseen. Minä vastaan aina kyllä, moni sukulaisistani tuskailee täysturhasta tavarasta luopumista.

Esinekeräily on niin rakas asia, että siitä tuskin päästään eroon, mutta onneksi himoshoppaajat ovat jo nyt keskittäneet energiansa kierrätysryhmiin.

Ajatushautomo Demos Helsingin Roope Mokka puhuu, kuinka internetin sulautumisen, esineiden printtaamisen ja uusiutuvan energian kehittymisen myötä voimme pian olla tilanteessa, jossa omistaminen ei ole järkevää. Esineitä omistetaan yhdessä, vuokrataan tai lainataan, koska ei ole mitään syytä omistaa niitä yksin käyttämättöminä. Kuulostaa upealta.
 

5. Työstatus
Ennen syksyä 2008 olin vakiduunissa. Sitten tuli finanssikriisi, duunipaikka kaatui, oma ala alkoi mennä perseelleen ja työttömyys alkoi pelottaa itsevarmojakin.

Olen kuluneen seitsemän vuoden aikana ollut paljon entistä onnellisempi sekoilevana yrittäjänä, vaikka työnkuva on vaihdellut pomottajasta järkkäilijäksi. Ei ole mitään tarvetta olla yhden työn näköinen ihminen, eikä työtitteli voi olla ihmisen tärkein mittari. Ja jos näin on, aika moni työnsä menettävä kokee olonsa yhä arvottomammaksi.
 

6. Viikonloput
Miksi kaksi päivää viikossa pitäisi olla joillekin koskematonta vapaata, kun tämän mahdollistavat säädökset jumittavat matkailualaa ja minun haluani käydä Alepassa lauantaiyönä? Eiköhän tässä olla valmiita siihen, ettei koko kansa ole vapaalla samaan aikaan.
 

7. Suomen kieli
Suomi on minulle rakas kieli ja työväline, mutta luulen, että tasavertainen elämä olisi helpompaa, jos kaikki yrittäisivät kommunikoida universaalilla kielellä eli englannilla. Ilman maahanmuuttajia ei vanhentuva maa vaan pärjää, eikä tänne kukaan tule, jos mökötämme pikkukielestämme.

Suomalaisuuden tärkeimmäksi symboliksi sopii jatkossa parhaiten sää, koska sen kaikki voivat kokea tasavertaisesti ja vittuuntuneisuus yhdistää.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

Turvallista fashionia –  viisi vaatetta tylsille raukoille
Huomenna ei mennä Korkeasaareen  suhde eläimiin on mietittävä uusiksi
Lopeta yksinäisyyden häpeäminen – 6 tapaa hankkia ystäviä
Älä lähetä tätä emojia minulle, toivoo tunnerajoittunut
Naiset kannattaisi pakottaa inttiin
Nöyryytä ja laihdu kahden lauseen voimalla
VIHAAN MIEHIÄ - Seitsemän idiooteinta urostyyppiä
Lapseton kertoo: miksi hankit lapsia

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

 

Kommentit

Sniskan
På sniskan

Hyviä pointteja. Kaikki paitsi viimeinen.

En tiedä kuinka kevyellä kynällä tämä teksti on kirjoitettu, mutta tuo 7. kohta huimaa sen verran, että on pakko kritisoida.

Englanti ei tarvitse yhtään vapaaehtoista omasta kielestään luopujaa tuekseen: sen ylivalta maailman kielien joukossa voi paksusti joka tapauksessa. 

Kieli ei ole pelkkä väline tai symboli, se kätkee sisäänsä kokonaisen kulttuurin ja tavan käsittää ympäröivää maailmaa. Ajatus siitä, että meidän kaikkien tulisi typistää ajatusmallimme yhdeksi ja samaksi on paitsi mieletön myös kauhistuttava. Toki on mahtavaa, että löytyy lingua franca, jolla erikieliset ihmiset voivat kommunikoida keskenään, mutta miksemme toisaalta voisi supistamisen sijaan avartaa ja opetella toistemme kieliä? Sen suuren ja mahtavan englannin lisäksi.

Entistä lingvistitä itkettää tällaiset heitot äidinkielestä luopumisesta myös siksi, että todelliset "pikkukielet" - joihin suomi ei millään mittareilla kuulu - kuolevat pois puhujiensa mukana. Ja kielen mukana kuolee aina yksi ainutlaatuinen ajattelumaailma. 
 

Soo soo (Ei varmistettu)

Nyökyttelin itsekseni lukiessani listaasi. Satuit listamaan asioita, joista olen kokenut huonoa omaatuntoa ja joiden poisjättämistä olen harkinnut tai joiden koen tarvitsevan muutosta elämässäni (numero neljä iskee aika kivasti kun poden siivouskriisiä).
Sitten pääsin seiskakohtaan ja kyllä hymy hyytyi. "Ilman maahanmuuttajia ei vanhentuva maa vaan pärjää, eikä tänne kukaan tule, jos mökötämme pikkukielestämme." Siis.. Mitä? Ensimmäisenä pälkähti mieleen, että heitit seiskan hiukkasen provosoidaksesi ja siten synnyttämään keskustelua.
Asia kuitenkin vaivasi sen verran, että oli pakko vaivautua kommentoimaan.
Ensinnäkin, koen loukkaavana kuinka pidät oletuksena, etteivät maahanmuuttajat puhu suomea. En tiedä vihjaatko lauseellasi siihen, ettei maahanmuuttajat a)halua opiskella suomea b)kykene oppimaan suomea (kukaan ei tule Suomeen koska kieli on niin ylitsepääsemättömän vaikea?). Pidät siis automaattisena sitä, että maahanmuuttaja (ihana muuten tiivistää kaikki maahanmuuttajat samaan nippuun, ulkomailla syntyneiden suomalaisten vanhempien lapsista pakolaisiin) osaa englantia, tai haluaa pitää oman äidinkielensä ja englannin ainoana kielenään. Kieli liittyy aina saumattomasti kulttuuriin, toista ei voi ymmärtää ilman toista. Toisin sanoen, väität etteivät maahanmuuttajat halua integroitua täysin supisuomalaisiksi. Kumma väite. Jokainen nokkansa ulos pistävä tapaa päivittäin täydellistä suomea puhuvia maahanmuuttajia. Enkä tosiaan usko, että tulijoiden määrä on kielestä kiinni. Ilmapiiri ja Suomen vetävyys on ihan muista asioista kiinni.
Toiseksi, jos lähdetään sille linjalle, että haluamme houkutella mahdollisimman paljon tulijoita nimenomaan kielen avulla, olisi hölmöä säätää se englanniksi. Laitetaan saman tien venäjä, arabia, somalia tms. mistä meille tulee ja mistä toivomme tulevaisuudessa eniten väkeä. Ruotsi ei varmaan kelpaa jos laitetaan koko systeemi kerralla uusiksi. Tai sitten laitetaan vaikka ranska, jos se sattuisikin tekemään comebackin. Noilla lingua francoilla kun on tapana muuttua.
Kolmanneksi, niin hellyyttävän perisuomalaista kuin alemmuudentuntosi meidän "pikkukielestä" onkaan, suomen kieli on ainutlaatuisuudessaan juuri meidän kulttuuriamme ja historiaamme kuvastavaa metsäläishöpötystä. Suomen kulttuurin katoaminen ei hyödyttäisi yhtäkään maahanmuuttajaa, miksi hyödyttäisi? Maahanmuuttajathan saapuvat nimenomaan Suomeen ja ovat suomalaisia, eivät brittien siirtomaahan. Kulttuurit elävät ja muuntavat muotoaan, mutta edelleen vaan me pihkaannutaan, juodaan tervaa ja kettuunnutaan vaikkei kaupunkilaissuomalainen olisi eläissään metsään astunut. En usko, että lähtisit ehdottamaan saksan tai hollannin kielen muuntamista englanniksi, jotka vetävät kiitettävästi maahanmuuttajia puoleensa kielestä huolimatta. Vai ehkä ajatuksenasi oli koko Euroopan kielikirjon typistämistä englanniksi? Kammottava ajatus. Sitä en jaksa lähteä edes spekuloimaan.
Neljänneksi, ihan oikeesti, kuka nyt ei puhu englantia herran vuonna 2015? Vanhempi sukupolvi varmaan harvemmin, mutta on sitähän ongelmaa ei sitten tulevaisuudessa olisi.

Hyi hyi sua. Agricola kääntyisi haudassaan jos saisi tietää suomalaisen kieltään töissä käyttävän olevan valmis potkaisemaan kulttuuriperintönsä hautaan. Erityisen ironista on se, että edes spekuloidaan tälläisellä, kun esim. Virossa aidosti pelätään viron kielen sammumista. Hyvin kuitenkin lietsoit mut kirjoittamaan romaanivastauksen, joka luultavasti vilisee kirjotusvirheitä väsymyksestä johtuen.

Kommentoi