Maria Veitola oppi vaatimaan kunnon palkkaa – mikä on sinun #uraoivallus?

Toimitus

Maria Veitolan tie bossladyksi on ollut täynnä rikottuja unelmia, unettomia öitä, burnouteja ja itsetunnon etsimistä. Lue Marian uraoivallus ja jaa omasi Trendin kampanjassa.

Trendi ja Lily aloittavat #Uraoivallus-kampanjan. Kampanjassa lukijat haastetaan kertomaan työhön liittyvän ohje, joka on muuttanut suhtautumista omaan uraan. Oivallus voi olla pieni, omaa työpäivää parantava neuvo tai vaikkapa urakriisistä kummunnut idea.

Kampanjan tarkoituksena on kerätä yhteen työhön liittyvää viisautta ja kannustaa tekemään työelämästä entistä parempaa.

Ensimmäisen uraoivalluksen jakaa Maria Veitola. Vuosikymmeniä tv- ja radioalalla työskennellyt Maria on oppinut kantapään kautta vetämään rajat jaksamiselleen. Tuoreessa Trendissä Maria kertoo kuusi oppia, jotka hän on saanut urallaan,

”Julkisuudessa työtä tekevät joutuvat kasvattamaan kuoren, jotta heitä ei pystytä satuttamaan. Jokainen kärsii julkisuuskuvastaan ja siitä, että ihmiset eivät tiedä, millaisia he oikeasti ovat. Ohjelmassani katsojat näkevät pilkahduksen siitä, ja rakastavat heitä sen takia vielä enemmän. Se on ihanaa ja palkitsevaa. Itsellenikin ohjelma on ollut konkreettinen kokemus siitä, että riitän itsenäni.”

Vasta Yökylässä-ohjelman myötä Maria on saanut itsetuntonsa takaisin ja uudenlaista itsevarmuutta. Hän on uskaltanut sanoa kiinnostavillekin töille ei, jos korvaus on ollut liian pieni.

”Tosi pitkään minua on pidetty asemassa, että onhan noita tulijoita. ’Jos et suostu ehtoihin, mulla on pitkä lista nimiä, kenelle voin soittaa.’ Se on tosi ärsyttävä vallan muoto. On ihan perseestä, että ihmisten kunnianhimoa käytetään hyväksi.”

Tiukkana pysyminen on tepsinyt. Kun Maria ei ole perääntynyt vaatimuksistaan, hän on saanut sekä haluamansa työt että huomattavasti parempaa palkkaa.

Osallistu #Uraoivallus-kampanjaan näin:

  1. Kirjoita tämän postauksen kommenttiboksiin oma uraoivalluksesi muutamalla lauseella.
  2. Tee blogipostaus aiheesta – me jaamme sen eteenpäin. Muista lisätä avainsanaksi #uraoivallus.
  3. Tykkää ja jaa #Uraoivallus-kuvia, jotka löytyvät Instagramista nimellä @trendimag.

Kaikki uraoivallukset kerätään yhteen ja julkaistaan Lilyn toimituksen blogissa maaliskuun lopussa.

 

He ovat jo mukana:

Maria Veitolan haastattelu: Venla Pystynen

Video ja kuva: Karoliina Jääskeläinen

Kommentit

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

”Tosi pitkään minua on pidetty asemassa, että onhan noita tulijoita. ’Jos et suostu ehtoihin, mulla on pitkä lista nimiä, kenelle voin soittaa.’ Se on tosi ärsyttävä vallan muoto. On ihan perseestä, että ihmisten kunnianhimoa käytetään hyväksi.”

On aina yhtä myötähäpeää aiheuttavaa, kun aikuinen ihminen ei ymmärrä kysynnän ja tarjonnan lakia. Jos saatavilla todellakin on useampi henkilö, joka voi toimittaa saman palvelun yhtä laadukkaasti mutta halvemmalla, luonnollisesti asiakas valitsee tämän toimittajan. Tätä kutsutaan kilpailuttamiseksi, joissain yhteyksissä se on jopa lakisääteistä.

Jokainen hinnoittelee oman työnsä arvon. Se, että myy työtään alle sen käyvän arvon, on ihan oma päätös. Ei siinä kenenkään kunnianhimoa hyväksikäytetä - korkeintaan huomionkipeyttä.

ElizabethRinne
Fashion Poetry

Inspiroiva #Uraoivallus!

Oma uraoivallukseni on se, että ei ole olemassa suoraa tietä siihen ultimate-päämäärääsi. Kaikilla meillä on erilainen elämänstory, jonka myötä myös erilainen reitti sinne, minne lopulta kuulumme. Eli ei kannata stressata, jos (ja kun) se oma reitti poikkeaa muista, jotka haaveilevat samasta kuin sinä. Tai jos ei olekaan kaikki figured out. Näitä ajatuksia tulossa lisää eli ehrottomasti osallistun myös blogissa tähän #Uraoivallukseen, joka on niin tärkeän asian äärellä. Mutta näin aluksi kirjoitin ajatuksiani tänne, laitan linkin tämän kommentin alle, kun saan tekstini kyhätyksi! :)

Elisabet | www.fashionpoetry.eu

Toimitus
Toimitus

Ihana ja lohdullinen oivallus! <3 Jäämme innolla odottamaan postaustasi!

ElizabethRinne
Fashion Poetry

<3! Nyt olisi postaus valmiina ja sen voi lukaista täällä -palaute on enemmän kuin tervetullutta: 
http://fashionpoetry.eu/2018/02/15/tarkein-uraoivallus/
 

 

ElizabethRinne
Fashion Poetry

Uusi linkki (mutta sama teksti) blogiuudistusten vuoksi tulee tässä: http://fashionpoetry.eu/tarkein-uraoivallus/

Juliaihminen
Juliaihminen

Jee, mäkin laitoin #uraoivallusta kehiin, mun oivallus löytyy blogista.

(Jota en jostain jumalan syystä saa nyt upotettua sanaan, joten tässä suora linkki: http://www.lily.fi/blogit/juliaihminen/uraoivallus-puhu-unelmastasi-ympariinsa)

Toimitus
Toimitus

Tosi tärkeä oivallus ja ihanan konkreettinen neuvo. Kiitos Julia! <3

IamHenna
Mind the gap, mummy

Kirjoittelin aihetta sivuten jokin aika sitten :)! Omalla kohdalla tärkein #uraoivallus on ollut oman intohimon löytäminen sekä työssä toteutuminen ja se, että oman polun voi löytää kiemuroiden kautta!

http://www.lily.fi/blogit/mind-gap-mummy/urahaaveista-totta-kohti-parempaa-elamanlaatua

IamHenna
Mind the gap, mummy

Voihan nenä, olikin linkin kanssa ongelma, onneksi huomasin! Tässä uudelleen :) #uraoivallus, jonka tein joitain viikkoja sitten!

 

http://www.lily.fi/blogit/mind-gap-mummy/uraoivallus-urahaaveista-totta-kohti-parempaa-elamanlaatua

Tommi K
Isyyspakkaus

Minulle suurin uraoivallus oli se, kun ymmärsin 20 vuotta sitten, että aiemmat urahaaveeni olivat aivan vääriä ja aloitin opinnot alalla, josta en tiennyt ennen opintojen alkua yhtään mitään. Oivallukseni oli siis "Älä jumiudu, kokeile jotain uutta", mikä on hyvä neuvo myös työuran myöhempiin vaiheisiin.

http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/uraoivallus-ala-jumiudu-kokeile-jotain-uutta

Ihana kamala Italia

Oho tulin vahingossa kampanjasta tietämättä kirjoittaneeni blogiini #uraoivallus aihetta sivuavan tekstin. Itselleni ehkä tähänastisista oivalluksista on ollut että jokaisesta työkokemuksesta saa kyllä jotain irti, vaikka työ itsessään ei olisikaan mikään nautinto!

ttu (Ei varmistettu)

Jos ei tunnu hyvältä niin älä. Jos voit huonosti niin lähde. Mutta jos vähänkään tuntuu oikealta niin sano aina kyllä.

Toimitus
Toimitus

Loistava kiteytys, kiitos oivalluksesta :)

iidis
Varpain jaloin

Ihana lukea ihmisten uraoivalluksia! Mun #Uraoivallus löytyy blogin puolelta:
http://www.lily.fi/blogit/varpain-jaloin/uraoivallus-oman-osaamisen-arvostaminen

Toimitus
Toimitus

Ah, sun postausta olemmekin odotelleet :) Kiitos iidis osallistumisesta!

Uratykki (Ei varmistettu)

Sairaanhoitajana 4,5 vuotta samalla osastoll työskennelleenä minulla ei ole vieläkään vakipaikkaa vaikka olen hoitsnut työni hyvin esimieheltä, työkavereilta ja potilailta saadun palautteen perusteella. Myöskään mahdollisuutta uralla etenemiseen tai palkankorotuksiin ei ole vaikka ramppaisin koulutuksissa joka viikko ja osaamiseni lisääntyy jatkuvasti niiden ja työvuosien myötä. Työsuhde-etuna 10e työmatkaseteli/kk. Työn hyvänä puolena mahtavat työkaverit ja tunne siitä, että tekee merkityksellistä työtä. Valitettavasti kunnianhimoisena ihmisenä kaipaan enemmän ja olen suunnitellut alan vaihtoa. Työnantaja ei palkitse motivaatiotani, osaamistani ja pitkää sitoutumistani muuten kuin katkaisemalla sopimukseni hoitovapaan alkamiseen. Arvostan itseäni ja osaamistani liikaa jäädäkseni kyseiselle työnantajalle/kyseiselle alalle.

Handerson (Ei varmistettu)

Oma #uraoivallukseni tuli kolmekymppisenä kun palasin äitiyslomalta työelämään. Työskentelin esimiehenä ja ennen lasta työpäivän pituudella ei ollut väliä, sillä rakastin haasteita ja tähtäsin korkealle urallani.

Arvot kieltämättä olivat menneet uusiksi lapsen syntymän myötä ja jo ensimmäisien kuukausien jälkeen totesin, että tämä ei ole enää sitä, mitä haluan tai mihin pystyn. Tuntui jopa fyysisesti pahalta mennä työpaikalle ja kaikki mitä tein tuntui jollain tavalla väärältä ja vastenmieliseltä.

Kesällä irtisanouduin ja nyt opiskelen itselleni uutta ammattia, joka tuntuu tähän hetkeen oikealta. Lapsella on nyt äiti, joka on läsnä, miehellä puoliso, joka on myös joskus kotona ja minulla on elämä, jonka saan elää ilman suurta taakkaa hartioilla.

Oivallukseni onkin, että luovuta ajoissa, älä anna mennä ahdistuksen liian pitkälle.

Toimitus
Toimitus

Rohkea päätös! Kiitos, että jaoit oivalluksen.

uraoivaltaja (Ei varmistettu)

Oma uraoivallukseni tapahtui vähän aikaa sitten kun juuri yliopistosta valmistuttuani aloitin ensimmäisessä kokopäivätyössäni tutkijana. Olin kaikkia reilusti nuorempi, 26-vuotias paljon hymyilevä ja pirteä vaalea nainen. Pelotti, kuinka minuun suhtaudutaan ja otetaanko vakavasti. Myös tutkijan työn vastuu jännitti ja ajattelin, että en tiedä yhtä paljon kuin muut. Kunnes kerran istuessani kokouksessa kuulin erään vanhemman tutkijan esittävän saman kysymyksen, joka juuri hetkeä aiemmin oli pälkähtänyt minunkin päähäni. Tajusin, että eivät muutkaan tiedä kaikesta kaikkea eikä kukaan koskaan tule valmiiksi. Lopetin itseni vertailun muihin ja tajusin, että joskus työkokemusta tärkeämpää voi olla potentiaali, innokkuus ja uskallus kysyä!

Poks-Katri (Ei varmistettu) https://www.toimistopoks.fi/blogi/stop-waisting-your-time

Väänsin hommia ketjutetuissa määräaikaisuuksissa useita vuosia ja sata lasissa. Ajattelin, että jos hoidan hommat täydellisyyttä hipoen, vielä jonakin päivänä minut palkitaan vakituisella paikalla. Toisin kävi. Kukaan ei lopulta välittänyt pätkääkään siitä, että olin tehnyt enemmän kuin muut ja olin tehnyt paremmin kuin muut. Ainoastaan minä kärsin vetämällä itseni piippuun ja lopulta kyynistymällä. Silloin törmäsin professori Juha T. Hakalan neuvoon Trendissä: Jos homman voi tehdä huonommin, toimi niin.

Neuvo tuntui suorastaan pöyristyttävältä! Tee asioita huonommin! Mutta sitten tajusin, että ohjeessa on perää. On todellakin osattava arvottaa, mitkä asiat kannattaa tehdä hyvin ja mitkä voi tehdä vasemmalla kädellä. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä sata lasissa.

Huonommin tekeminen kalskahtaa korviini välinpitämättömältä, joten olen muodostanut siitä oman voimalauseeni, joka kuuluu: Stop waisting your time. Se tarkoittaa, että ensisijaisen tärkeää on priorisoida se, mikä on kokonaisuuden kannalta tärkeää ja järkevää.

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Apua, ihmisillä on ihan mahtavia #uraoivalluksia! Toisaalta koen, että on tietyssä mielessä vähän vaarallista, että monet toitottavat (muun muassa nuorille, vasta urapolkuaan aloitteleville), kuinka tärkeintä on rohkeus, intuition kuuntelu sekä se, että hyppää tuntemattomaan, sillä suurin osa niistä, jotka näillä tavoilla menestyvät, ovat kuitenkin tehneet jo ihan hullun pohjatyön, verkostoituneet, hankkineet kontaktit ja työkokemuksen tai vähintään jonkinlaisen pohjakassan. Olen ehkä pessimisti, mutta pelkkä "hyppää ja anna mennä" -neuvo toimii lopulta aika harvoilla.

Olen itse korkeasti koulutettu, mutta viimeisen kymmenen vuotta olen kerännyt cv:heni työkokemusta ainoastaan pätkätöistä tai toisten sijaisuuksista. Melkein yhtä kaun olen kriiseillyt ko. asiaa ja ahdistunut siitä, miksen minä ole boss lady tai edes vaikutuisessa työsuhteessa, sillä olen kuitenkin ihan yhtä pätevä, kokenut ja hyvä tyyppi kuin moni muukin. Perfektionistina, joka on opiskelessaan ja koulussa tottunut saamaan aina juuri ne arvosanat, jotka haluankin, kunhan vain teen töitä niiden eteen, on ollut vaikea niellä sitä, että työelämässä pelkkä pätevyys ja taito eivät aina riitä, vaan pitää osata olla myös oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Mun uraoivallus onkin, että #älä arvota itseäsi työn kautta. Se poikkeaa ehkä aika paljon muista haasteen päällikköajatuksista, mutta ainakin minua se on auttanut viime vuosina ihan kauheasti.

http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi/2018/02/uraoivallus-ala-ar...

Tiia Rantanen

Paras uraoivallukseni: Bull Mentulan kanssa kannattaa aina ottaa yhteiskuva.

(Tai no on niitä muitakin. Täällä: http://www.lily.fi/blogit/mua-lemmitko-viela-kustaa/uraoivalluksia-6-vinkkia-toimittajille )

Toimitus
Toimitus

Haha :D  Kaikkien uraoivallusten äiti!

Millie's
Randomilla

Mun uraoivallus, miten susta tulee bosslady tai ainakin parempi työntekijä, syntyi ihan hiljattain ja yksinkertaisuudessaan se kuuluu näin: Älä selittele. Piste.

Löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:
https://www.randomilla.com/lifestyle-culture-elaemae-kulttuuri/uraoivallus-ala-selittele

Toimitus
Toimitus

Miten rohkea asenne! Kiitos tästä :)

Nettanen

Ihan huikeita oivalluksia täällä! <3

Oma oivallukseni on se, ettei työelämässä(kään) tarvitse "tulla perille" tai jumiutua siihen 40 vuotta kestävään vakivirkaan. On ihan ok, etten koskaan tarkalleen tiedä mikä minusta tulee isona - on ihanaakin kun kaikkea jännää ja uutta on aina mahdollisesti nurkan takana.

Nettanen

<a href="//www.lily.fi/%3Ca%20href%3D"http://www.lily.fi/blogit/destination-happiness/uraoivallus-tyoelamassakaan-ei-tarvitse-olla-valmis">http://www.lily.fi/blogit/destination-happiness/uraoivallus-tyoelamassakaan-ei-tarvitse-olla-valmis">Työelämässäkään ei tarvitse olla valmis</a>

Henriika S.

Mäkin päätin runoilla ajatuksia #uraoivalluksen herättelemänä :)
Se löytyypi täältä näin: http://www.lily.fi/blogit/so-many-stars-henriika/uraoivalluksia-pullataikina-ei-mahdu-pieneen-piparimuottiin

Mun #Uraoivallus on ollut että haastan itseni.

On ollut antoisaa lukea muiden bloggaajien uraoivalluksia. Mielettömän hienoja oivalluksia onkin kaikilla ollut.

Tästä löytyy oma tekstini: http://www.lily.fi/blogit/aiti-jumppaa/uraoivallus-haasta-itsesi

Toimitus
Toimitus

Veit sanat suustamme - häikäisevän fiksuja naisia meillä täällä :) Kiitos osallistumisesta!

Toimitus
Toimitus

"Jos mikää ei rajoittaisi minua", mikä loistava oivallus. Kiitos <3

Saila / Kohtisuora (Ei varmistettu) https://kohtisuora.com

Jes, tämä on mainio kamppis! Todella hyviä uraoivalluksia kaikilla.

Oma oivallukseni on, että sivupolku voi olla uusi valtaväylä: etsin valmistumisen jälkeen paikkaani, ja otin työn, joka ei ollut suoraan omalta alaltani. Se kuitenkin opetti minulle valtavasti ja sysäsi kohti oikeaa suuntaa. Lopulta pääsin yhdistelemään työssäni sekä sitä oman alan substanssia että kaikkea uutta oppimaani, ja sivupolusta tulikin vastoin kaikkia odotuksiani ihan oikea polku.

Lisää täällä: https://kohtisuora.com/2018/02/19/uraoivallus-sivupolku-voi-olla-uusi-va...

inkedprincess
Inked princess

Oma uraoivallukseni on ollut se, että pysyn omana itsenäni enkä taivu muiden mielipiteiden mukana tietynlaiseksi.
Lisää aiheestä löytyy täältä - http://www.lily.fi/blogit/inked-princess/uraoivallus-uskalla-olla-oma-itsesi

Pari viivaa

Paranevana pakkosuorittajana olen oppinut, ettei ihan kaikkea tarvitse osata. Matkalla ehtii opetella tai sitten voi tehdä yhteistyötä, koska karvaiset päät yhteenlyömällä saa enemmän mahtavuuksia aikaan kuin yksin pähkäillessä.

Ja kirjoittelin siitä postauksenkin:
http://www.lily.fi/blogit/pari-viivaa/uraoivallus-kyky-oppia-tamanhetkista-osaamista-tarkeampaa

Roquesita

Aivan mainioita oivalluksia tullut tähän mennessä, tosi kivaa ja hyödyllistä lukea muiden näkökulmia! Itsellä oli myös alanvaihtoa ja maasta toiseen muuttelua, kunnes löytyi oma kolo... Etsivä siis todellakin löytää! Mutta ehkä tärkein #uraoivallukseni on, että palo kehittyä ja kehittää vie pitkälle!

Täällä lisää: http://www.lily.fi/blogit/many-colors-life/uraoivallus-loyda-halu-kasvaa-ja-kasvattaa

Terkut Stuttgartista xxx

Toimitus
Toimitus

Kiitos! Aika isoja muutoksia se siis vaati, huh! Mahtavaa kuulla, että oma paikka lopulta löytyi <3

Anna/Niittykukkia (Ei varmistettu) http://starbox.fi/niittykukkia

Vau, onpa noita postauksia jo paljon, täytyypä alkaa lueskelemaan niitä, jotka ovat menneet ohi!

Oma työurani on vielä alkuvaiheessa, mutta yhden oleellisen asian olen jo ehtinyt oivaltaa: työttömyys ei vähennä kenenkään ihmisarvoa.

http://starbox.fi/niittykukkia/uraoivallus-tyottomyys-ei-vahenna-ihmisar...

Karla
Oma huone

Kiinnostavia oivalluksia ihmisillä! Oma oivallus kiteytyy ehkä parhaiten seuraavaan:

"Nykyisin niskakarvani nousevat pystyyn, kun joku kehottaa huijarisyndroomasta kärsiviä vastaamaan kaikkeen myöntävästi vasten omia epäilyjä. Pidemmän päälle se on ihan paska vinkki ja yksi huonoimmista mahdollisista tavoista elää elämää tai tehdä työtä. Huijarisyndrooma voi tehdä vaikeaksi erottaa omaa osaamista, mutta intuition vastainen toiminta johtaa tilanteisiin, joissa rikkoo ja repii itseään pyrkiessään täysin älyttömiin tavoitteisiin - eikä niillä tavoitteilla välttämättä ole mitään tekemistä omien unelmien kanssa."

Lisää täällä: http://www.lily.fi/blogit/oma-huone/uraoivallus-enta-jos-en-halua

Jemina
No Sex and the City

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt myös meikän uraoivallus on vihdoin ja viimein linjoilla:

Älä vähättele ammattitaitoasi (http://www.lily.fi/blogit/no-sex-and-city/uraoivallus-ala-vahattele-ammattitaitoasi)

priskautio (Ei varmistettu) https://oisa.fi/elamani-sisaltoa/

Uraoivallukseni voisikin kiteyttää näin: kun intohimo ja rohkeus kulkevat käsi kädessä, voit saavuttaa jotain itsellesi suurta. Uskalla siis unelmoida omista jutuista ja etsi ympärillesi rohkaisevat ihmiset, joista saat inspiraatiota ja tsemppiä. Älä anna muiden lannistaa – voi olla, että he eivät vain vielä ymmärrä. Eikä heidän koskaan tarvitse ymmärtää, joskus he voivat jopa siitä huolimatta olla lopulta tukena. Löydä siis lopullinen rohkeus itsestäsi ja paina kaasu kohti unelmiasi!

Pidempi bloggaus #uraoivalluksesta: https://oisa.fi/intohimo-rohkeus-uraoivallus/

Iiro
Aina jonon viimeinen

Lyhyesti: Mikään urajuna ei ole mennyt ennen kolmeakymppiä niin, ettei sitä voisi saada kiinni kolmenkympin jälkeen. Tästä on pitänyt muistutella itseä monta kertaa.

Pitkästi: http://www.lily.fi/blogit/aina-jonon-viimeinen/uraoivalluksia-jotka-tuskin-toimivat-kaikilla

Lapseton Kasvattaja (Ei varmistettu) https://enhalualapsia.com/

Olen oivaltanut, että pieniä asioita paremmaksi muuttamalla töissä ei ahdista niin paljon. Esimerkiksi työyhteisön sisäisestä riitelystä johtuen kokouksissamme ei ole kahvitarjoilua. Ratkaisuni: otan oman termarin mukaan. Jouduin pari ekaa kertaa kuuntelemaan kollegoiden naureskelua ja kommentointia, mutta pikkuhiljaa se on loppunut - ja saan kaipaamani kahvikupposen, joka tekee kokouksessa istumisesta siedettävämpää.

apseton Kasvattaja (Ei varmistettu) https://enhalualapsia.com/

Olen oivaltanut, että pieniä asioita paremmaksi muuttamalla töissä ei ahdista niin paljon. Esimerkiksi työyhteisön sisäisestä riitelystä johtuen kokouksissamme ei ole kahvitarjoilua. Ratkaisuni: otan oman termarin mukaan. Jouduin pari ekaa kertaa kuuntelemaan kollegoiden naureskelua ja kommentointia, mutta pikkuhiljaa se on loppunut - ja saan kaipaamani kahvikupposen, joka tekee kokouksessa istumisesta siedettävämpää.

Kommentoi