Mihin turhuuteen sinä tuhlaat?

 

blogiruokaa.jpg

Tavallinen ilta ystävän kanssa: käymme kahvilla (ja juoruamme), käväisemme syömässä (ja juoruamme) ja poikkeamme lopuksi vielä yksille. (Eli kaksille. Ja juoruamme.)

Tavallisen illan päätteeksi teemme kuitenkin jotain epätavallista. Päätämme laskea, mitä illanviettomme on maksanut.

Laskemme kympin jos toisenkin yhteen, ja saamme summaksi 60 euroa. Olemme siis maksaneet yhdessä satakaksikymmentä euroa siitä, että emme ole oikeastaan tehneet mitään erityistä. Olen juuri ratkaissut usein pohtimani mysteerin ”minne rahat katoavat”.

Olen moneen kertaan päättänyt, että ryhdyn ihmiseksi, joka sijoittaa asuntoon eikä itseensä. Joka kerta päätös kestää seuraavaan ”mennäänkö töiden jälkeen syömään?” -viestiin.

Siksi onkin lohdullista lukea, että joillakin on vielä kalliimpia addiktioita. Laura nimittäin tunnustaa olevansa hotelliholisti.

Mikä on se kallis ei-välttämättömyys, johon sinä tuhlaat? Koetko saavasi rahoillesi vastinetta? Vai haluaisitko addiktiostasi eroon?

Itse olen tajunnut, että vaikka ulkona syöminen on kallista, se on ehkä sittenkin jokaisen sentin arvoista. Jos käyttäisin rahat materiaan, saisin materiaa. Kun käytän rahat syömiseen, käytän ne oikeastaan nauramiseen, juoruilemiseen, valittamiseen ja maailmanparantamiseen. Siis siihen, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä, eli elämään itseensä.

Teksti: Heini, jolla ei ole tapana säästellä kuitteja

Kommentit (10)
  1. Takseihin. Tosin se ei ole mielestäni turhuutta..

    1. Ja itse asiassa satunnainen taksilla ajaminen (en kyllä tiedä, kuinka pahasta taksiaddiktiosta tapauksessasi on kyse) tulee aika halvaksi, kun alkaa miettiä, mitä auton omistaminen maksaa.

  2. Itseni hemmotteluun ja ”huoltoon”. Viiden viikon välein kampaajalle (leikkaus ja värjäys), kolmen viikon välein ripsihuoltoon, kuuden viikon välein kulmakarvojen vahaus/värjäys. Muutaman kuukauden välein päivä kylpylässä erinäisissä kauneushoidoissa (kaikkein mieluiten yksin) ja vähintään kerran kuussa ulos syömään (yleensä miehen kanssa).

    Nämä on mulle siinä määrin addiktioita, että en usko että pärjäisin enää ilman 🙂 Voisihan noista osan kotona itsekin tehdä, mutta tykkään jättäytyä muitten hemmoteltavaksi…

    1. Jos laitat raitoja värjäyksen siasta ( ne on trendikäät sopivat kaiken ikäsille) niin ei tarvi käydä kampaajalla kuin joka 10 vko.(iso säästö). Mutta jos et löydä hyvää kampaaja voit joutua tiheämmin ramppaan kampaajalla.
      Värjää itse kulmakarvat. Helppoa ja säästät rahaa.
      Käykää miehesi kanssa picknikillä. ( hyvä salaatti jonka voisi miehesi valmistaa) kynttilöitä mukaan jonnekkin kalliolle istumaan. Romanttisempaa ja säästö:).

      Nimim. Itsekkin rakastan hemmotelua:)

      1. Mä sekä värjään että laitan high- tai lowlightseja 🙂 Eli 2 väriä standardina. Ja puolipitkät hiukset pitää joka tapauksella leikkauttaa malliinsa viiden viikon välein. Muuten ihan hyvä idea 🙂 Kampaaja on hyvä, käyn siellä jo kahdeksatta vuotta…

        Voisin joo itsekin värjätä, mutta ripsihuoltoon joudun menemään kuitenkin 3 viikon välein, siinähän se samalla ne värjää (helppoa) joka toinen kerta. 

        Nyt ei ole ihan piknikki-ilmat 😀 Mutta toki hyvä idea kesäksi. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *