Miksi matkailu avartaa? 20 nerokasta oivallusta

Toimitus

Tämä inspiroiva juttu on meille kaikille, jotka rakastamme matkustamista. Matkustamalla saa parasta, mitä maailmalla on tarjota: mahdollisuuden nähdä, miten muut ihmiset ainoaa elämäänsä elävät. Reetta Räty on käyttänyt 25 vuoden ajan rahansa matkalippuihin ja jakaa tärkeimmät reissuoivalluksensa.

 

Hytkyn tuktukin takapenkillä Bangkokin ruuhkassa. Päivän kuumuus on väistynyt, illan lämpö on pehmeää. Katse tavoittaa ihmisiä arkensa keskellä: käryävää katuruokaa myyvä mies, tyylikäs nuoripari autossaan, pikkusiskoa selässään roikottava poika. En tiedä parempaa: olen kaukana kotoa ja saan katsoa vierestä muiden tekemisiä.

Seuraavana päivänä lähden yöjunalla pohjoiseen. Matkan suunnalla tosin ei ole mitään väliä. Itse olen aina halunnut kaikkialle. Listalla ovat niin Sortavala, Serifos, Kerala, Myanmar, Oman, Albania, Sahalin, Egypti kuin Taiwanin surffirannat.

Mihin tahansa lähtee, kokee jotain, mikä näyttää oman elämän uudessa valossa. Itse tajuan joka kerta saman: olen maailman hyväosaisimpia. Suomi on globaalisti ja historiallisesti ihme, poikkeuksellisen vauras, puhdas ja turvallinen maa. Täältä lähtemällä olen oppinut ainakin nämä asiat.

 

1 Kaikilla kansoilla on vähintäänkin värittynyt kuva omasta historiastaan ja roolistaan maailmassa. Kaikki ovat aivopestyjä, mutta länsimaalaiset kuvittelevat olevansa vähiten aivopestyjä. Me ajattelemme, että kaikki haluaisivat olla kuin me. Nationalismi ja kulutususko taitavat olla maailman suurimmat uskonnot, mutta satojen miljoonien ihmisten tavoitteena ja lähtökohtana on ihan muita asioita kuin raha tai valta. Kuten nyt perhe, kyläyhteisö, selviytyminen, kalastus, hauskanpito, allah.

2 Nuorena oltiin porukalla kuukausi tai pari Kaakkois-Aasiassa ja mentiin sitten Hongkongiin suihkuun. Etelä-Amerikasta tultiin Pohjois-Amerikkaan vähän nyreissään: onpa tylsää ja kallista, bussitkin ajoissa. Nykyään etäisyys arjesta on minusta riittävä, kun kotimaasta tulevat sähköpostit alkavat kuulostaa oudoilta: organisaatiotiedote, toimenpidepyyntö, taas uusi tapa lähettää laskut, mistä ne puhuvat? Rinkkamatka on edelleen suurta luksusta, mutta niin ovat myös aasialaiset samppanjabrunssit. Matkassa olennaista on päästä niin kauas tutusta, että päähän tulee tilaa uusille ajatuksille. Se voi onnistua, vaikka makaisi uima-altaalla.

3 Jos ei ole kalliissa länsimaassa, aina kannattaa ottaa varpaisiin geelilakat. Kannattaa ottaa myös hieronta, mutahoito, aloeverakuorinta tai yin-yang-tasapainottamishively. Rannoilla hoidot ovat halpoja ja eteerisen musiikin korvaa meren kohina. Samalla saa kuulla hoitajan elämäntarinan tai ainakin luennon kehon energiavirroista. Tipit pitää antaa suoraan hierojalle, ei pomolle. Majapaikan siivoojille on eniten iloa vaatteista, tamponeista ja rahasta, lapsille taas kynistä, tarroista ja vihkoista.

4 Missään ei näytä siltä, että maailmassa olisi liian vähän rahaa. Kaikkialla näyttää siltä, että vauraus jakautuu käsittämättömän epätasaisesti.

5 Universumin tai Itä-Timorin näkökulmasta yksi pohjoiseurooppalainen epäonnistuminen ihmissuhteessa tai työprojektissa ei vaikuta katastrofilta. Matkalla parasta on, että lopulta katse kääntyy itsestä ja omista huolista poispäin. Se, miltä minusta nyt tuntuu, ei ole merkittävää. Se, mitä näen, on merkittävää.

Katseen kääntäminen antaa myös voimia tehdä siirtoja, jotka tuntuvat kotona liian isoilta. Suomessa esimerkiksi ajatus väliaikaisesta muutosta ulkomaille tuntuu monimutkaiselta: miten järjestyvät koulut, työt, rahat tai asunto? Mutta maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat muuttaneet tai joiden on ollut pakko muuttaa. Usein asiat ovat järjestelykysymyksiä.

6 Kun juoksen viime hetkellä täpötäyteen bussiin, sellaiset kuskit ovat parhaita, jotka miettivät hetken ja sanovat: tule tyttö kyytiin. Heitä on kaikkialla. Olenhan itse sellainen?

7 Yritän kokopäivätoimisesti ymmärtää maailmaa, mutta mitä enemmän sitä näen, sitä vaikeammalta tuntuu lausua siitä ehdottomuuksia. Hyvä ja paha, kaunis ja ruma, hymy ja julmuus ovat vierekkäin, limittäin, päällekkäin. Monet totuudet ovat totta yhtä aikaa. Kurjissa oloissa on riehakkaat juhlat ja hyvää leipää. Mukavantuntuiset tyypit paljastuvat umpirasisteiksi. Kaukana kotoa tulee voimakas tunne siitä, että kasvoin tällaiseksi, koska kasvoin Suomessa.

Se, mitä ajattelen rakkaudesta, vapaudesta, moraalista, perheestä, kunniasta, kuolemasta, ruuasta, jumalista, lapsista, on minun käsitykseni niistä. Jonkun muun silmin, toisella kielellä, toisenlaisessa yhteiskunnassa ne näyttävät toiselta.

Kun kiinalainen tiikeriäiti piiskaa lastaan opiskelemaan kovemmin, minusta näyttää aluksi siltä, että hän on hullu. Vähitellen paljastuu muuta. Äiti haluaa lapselleen turvatun elämän yhteiskunnassa, jossa kilpailu on järjettömän kovaa ja häviäjä voi tippua raakaan köyhyyteen. Tiikeriäiti ei ajattele toisin kuin minä, vaan samoin. Olosuhteet vain ovat erilaiset.

8 Parhaat kulkuneuvot ovat juna ja pyörä. Kun jakaa junahytin kiinalaisten kanssa tai polkee entisen lentokentän kiitoradoilla Berliinin Tempelhofissa, kasvoille jumittuu hymy. Tältäkö tuntuu syntymähumala?

9 Matkustaminen on omista valinnoista riippuen joko kallista tai halpaa. Matkustin kaikkein eniten ja pisimpiä aikoja silloin, kun minulla oli kaikkein vähiten rahaa.

10  Yritän aina matkoilla muistaa ajatusleikin, jonka opin Riikka Pulkkisen Totta-kirjasta. Istun vieraan kaupungin metrossa, bussissa ja puistossa ja katselen ihmisiä. Osaanko keksiä heille arjen tai ajatukset? Kotona tämä on helppoa. Mutta ihmisryhmät, joita ei tunne, näyttäytyvät enemmän massoina kuin yksilöinä: uiguureja, japanilaisia, meksikolaisia... Mistä he ovat huolissaan, mitä häpeävät, mitkä ovat heidän unelmansa? Opaskirjoissa sitä ei kerrota, se täytyy yrittää selvittää itse.

11 Se on viisas ajatus, että ihmisistä kannattaa etsiä samankaltaisuuksia, ei eroja. Kun lapsi nukahtaa äitinsä syliin bussissa, äidin katse ja silitys ovat kaikkialla samat. Kun isä opettaa lasta heittämään kiven veteen, tilanne ei eroa Norjassa ja Nicaraguassa. Väistämätöntä on myös se, että aina tulee vastaan Messi-paita, Rihannan uusi biisi, Kitkat-patukka, lapsia pelaamassa jalkapalloa, aikuisia juomassa jotain versiota kaljasta, pirtusta, kotiviinistä.

12 Jos haluaa päästä matkustamaan työkseen, on viisasta hakea lääketieteelliseen ja erikoistua trooppisiin sairauksiin. Näin teki ystäväni isä.

13 Filippiiniläisiä pikkutyttöjä, jotka myyvät itseään. Intialaisia naisia, joiden kasvoille on heitetty happoa. Thaimaalaisia vaimoja, joiden miehet juovat, hakkaavat, tuhlaavat rahat kukkotappeluissa. Kaikenmaalaisia tyttäriä, jotka naitetaan miehen perheeseen hoitamaan vanhempia, eläimiä, lapsia, kotia. Naisia, jotka eivät pääse kouluun, joita kivite-tään, ympärileikataan ja puetaan pusseihin. Lapsiavioliittoja, raiskauksia, tyttölasten abortteja. Ja Suomi, jossa minulta kysytään, miksi olen feministi.

14 Voiko sinne, tänne tai tuonne mennä lasten kanssa? Voi. Sielläkin on lapsia. Mangososetta saa, kun ostaa mangon ja soseuttaa sen.

15 Ajattelen Shirleyä, jonka tapasin Singaporessa. Kun Shirleyn nuorin lapsi oli vuoden ikäinen, hän jätti kolme lastaan Filippiineille ja lähti siivoamaan vieraaseen maahan, jotta lapset saisivat edes kengät. Vuodet kuluivat, ikävästä itkeminen väheni. Lapset saivat kengät ja koulutuksenkin, mutta eivät äitiä. Ajattelen Kiinaa, jossa tämä on miljoonien perheiden tarina. Ajattelen meitä täällä Suomessa. Pitkiä työpäiviämme, joiden päätteeksi rojahdamme sohvalle, katsomme Netflixiä, syömme soijajäätelöä.

En tietenkään ole sitä mieltä, ettei Suomessa saisi valittaa, olla lopussa ja surra omia suruja. Uskon silti, että emme käytä kaikkia voimia ja vaihtoehtoja, jotka meillä olisi. Yritän itse kääntää maailmantuskaa voimantunteeksi. Hankalissa oloissa elävät lämpimät ja vahvat naiset ovat hyviä esikuvia silloin kun miettii, onko minusta tähän työhön tai teenkö jonkin ratkaisun siksi, että itse haluan – vai siksi, että elän yhteiskunnassa, jossa juuri tällaista valintaa arvostetaan. Oma tie voi olla erilainen riippuen siitä, millaisia ovat roolimallit.

16 Ihan jokaiselle matkalle kannattaa pakata laukkuun mukaan villasukat, runokirja ja särkylääkkeitä.

17 Ei ole välttämätöntä käydä museoissa tai nähtävyyksissä. Sen sijaan kannattaa käydä kauppahallissa, markkinoilla, vuorella, hammamissa, hautausmaalla tai ruumiinpolttajaisissa, sillä monessa paikassa kiinnostavinta ovat ihmiset toimittamassa arkisia askareitaan. Ja ehdottomasti pitää mennä, jos joku ehdottaa: lähdetäänkö yöllä katsomaan, kun kilpikonnat munivat. Silloin tuntuu, kuin mieli räjähtäisi! Kannattaa olla elossa!

18 Sairastuin Teheranissa. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja seuraavaan sairaalaan. Happinaamareita, tippapulloja, lääkäreitä, jotka tuijottivat käyriä ja puhuivat persiaa. Olin yksin. En tiennyt, mikä minun oli. Pelkäsin kuollakseni. Huivipäiset hoitajat ja tummasilmäiset ambulanssikuskit katsoivat silmiin ja toistelivat: kaikki järjestyy. Vieraat ihmiset istuivat vieressäni sairaalassa, eivätkä suostuneet lähtemään yöksi kotiin, vaikka sanoin, että pärjään kyllä.

Lopulta sängyn viereen tuli iranilainen lääkäri, joka puhui englantia. Kun olin vajaan viikon päästä tarpeeksi terve lentämään kotiin, hän ajoi minut autollaan pois sairaalasta. Oli nälkä. Lääkäri haki drive in -kioskista voileipiä ja Fantaa. Istuimme autossa pimeässä Teheranissa. Puhuimme vanhemmista, lapsista, töistä, ydinsopimuksesta ja elämämme valinnoista. Nauroimme. Olin loputtoman helpottunut ja kiitollinen. Elämä tuntui elokuvalta.

Maailma on hirveän epäreilu, mutta samaan aikaan se toimii näin: Jos sairastut, joku auttaa. Jos olet yksin, joku valvoo sänkysi vierellä. Jos on nälkä, joku ajaa Teheranin yössä ravintolaan ja hakee ruokaa. Yksin ei pärjää. Maailmaan pitää luottaa. Ihmisiä kuuluu auttaa.

19 Maailmaa voi opiskella myös kirjoista, elokuvista, mediasta, kuuntelemalla itseään kokeneempia ja niitä, joilla on erilaiset lähtökohdat elämään kuin itsellä. Näin ilmasto ei tuhoudu – mutta moni muukin asia jää tapahtumatta.

20 Matkalla tuntee fyysisenä huminana, kuinka päähän tulvii uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia. Kotona muuttuu nopeasti ihmiseksi, jota rasittavat eteiseen unohtunut roskapussi, Kelasta tullut kirje, lastenhuoneen romun määrä.  Olen niin onnekas, etuoikeutettu, pyörällä päästäni, väsynyt. Tämä on minun kotini, mutta kaiken mitä olen oppinut, olen oppinut matkoilla. 

Teksti: Reetta Räty Kuva: Sonya Mantere Juttu on julkaistu Trendi-lehdessä 6/2016. Haluatko nerokasta luettavaa suoraan kotiisi? Tilaa Trendi tästä.

 

 

Kommentit

nansk

Tämä oli ihana. Lämpimiä terveisiä Belgiasta!

Sanja
Hetken huumaa.

Kiitos, tää oli mun lempparijuttu viimeisimmässä trendissä. Tunnistin monet reissussa ilmaantuneet keskeneräiset ajatukseni tästä tekstistä ja tuli tosi hyvä fiilis! (ja matkakuume)

Kommentoi